Lue keskustelun säännöt.
Kolme lasta ja kaksi huonetta, miten jakaisitte?
05.09.2017 |
3- ja 8-vuotiaat tytöt ja 5-vuotias poika. Oma ajatus on, että toiseen huoneeseen sängyt ja koululaisen kirjoituspöytä, toiseen huoneeseen lelut. Muita ideoita? Arviolta pari vuotta pitäisi mahtua näin, ja vanhemmat olohuoneeseen ei ole vaihtoehto, turha edes ehdottaa.
Kommentit (64)
Helpoin tapa jakaa huoneet on sellainen että vanhemmat ja pienemmät lapset otattavat nämä peräkkäiset huoneet. Pienet takimmaiseen ja vanhemmat etummaiseen ja vanhin lapsi kolmanteen makkariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat olohuoneeseen ja jokaiselle lapselle oma huone
vanhempana menisin itse olohuoneeseen ja antaisin makuuhuoneet lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat olohuoneeseen ja jokaiselle lapselle oma huone
Kannatan tätä. Lapsillakin on oikeus yksityisyyteenja jos on lapsia hankittu niin tulisi pystyä heille se tarjoamaan. Vanhemmat voi hyvin nukkua olkkarissa tai sitten muutatte isompaan asuntoo.
Vierailija kirjoitti:
8-veelle oma huone ja pienemmille se avoimempi huone niin, että tila olisi jaettu esimerkiksi katossa olevan verhokiskon avulla kahdeksi eri tilaksi. Oma tila kodissa on lapselle tärkeä juttu. 5-vuotiaalla on jo tarve rauhoittua ja rakentaa kestäviä leikkejä, 3-vuotiaalla ei pitäisi vapaata pääsyä tähän tilaan.
Meillä alle kouluikäiset ovat halunneet ola samassa tilassa ja huoneessa. 6-vuotiasta yritettin laittaa eri huoneeseen, niin hän ei tykännyt siitä yhtään. En laittaisi mitään jakosysteemejä huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat olohuoneeseen ja jokaiselle lapselle oma huone
Kannatan tätä. Lapsillakin on oikeus yksityisyyteenja jos on lapsia hankittu niin tulisi pystyä heille se tarjoamaan. Vanhemmat voi hyvin nukkua olkkarissa tai sitten muutatte isompaan asuntoo.
Tuollaiset alle kouluikäiset pikkulapset eivät tarvitse yksityisyyttä kuin vessassa. Se ettei noin pienet sisarukset voisi asua samassa huoneessa on täysin sairas ajatusmalli.
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa jakaa huoneet on sellainen että vanhemmat ja pienemmät lapset otattavat nämä peräkkäiset huoneet. Pienet takimmaiseen ja vanhemmat etummaiseen ja vanhin lapsi kolmanteen makkariin.
Tämä minustakin paras vaihtoehto ap:n antamilla reunaehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat olohuoneeseen ja jokaiselle lapselle oma huone
Meillä tehtiin juuri näin. Lapsetkin tarvitsevat omaa rauhaa, joten me vanhemmat nukumme olohuoneessa ennenkuin saimme hankittua isomman asunnon.
Miksi niitä lapsia pitää hankkia jos ei ole valmis antamaan heille edes huonetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te voi hakea edes kaupungin vuokra-asuntoa? Tai työsuhdeasuntoa? Viiden hengen perheellä olisi oltava viisi huonetta. Siis normin mukaan pitää olla vähintään yhtä monta asuinhuonetta kuin huoneistossa asukkaita (keittiötä ei lasketa huoneeksi). Lapsilla on oikeus rauhaan ja yksityisyyteen.
Tämä on työsuhdeasunto ja tähän tyydytään se pari vuotta, mitä paikkakunnalla asutaan.
ap
Siis täh? Eli ainakin yksi lapsi joutuu vaihtamaan koulunkin? Ja se seuraavakin vähintään riepotellaan just ennen koulun alkua jonnekin?
Lapsia on hankittu.... koska?
Ajattelin ensin, etten edes alennu vastaamaan tähän. Mutta niin. Olen suunnattoman pahoillani, ettei lapsia hankkiessa osattu ennustaa tällaisen elämäntilanteen tulevan eteen. Nyt auta kuin sopeutua niissä puitteissa mitä löytyy. Ihmiset joutuvat muuttamaan milloin mistäkin syystä, toisilla ne syyt voivat olla hyvinkin kipeitä ja vaikeita, eikä tuollaisista idioottimaisista kommenteista ole ainakaan apua. Mieti omalle kohdallesi, miltä tuntuisi saada tuollaisia kommentteja, ja häpeä jos osaat.
Mitä huonejakoon tulee, niin taidan ehdottaa lapsille sitä, että koululainen saa oman huoneen ja kaksi pienempää sen toisen.
ap
On ap:lla pokkaa. Hankkii lapsia tuollaisiin olosuhteisiin, kysyy sitten av-palstalla neuvoja, ja haukkuu lopuksi auttajia idiooteiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat olohuoneeseen ja niin on asia ratkaistu
Perheneuvottelu pystyyn. Ainakin 8-vuotiaalla on varmasti jo oma mielipide.
Ihmeellistä, että kukaan ei ole ehdottanut lasten kanssa keskustelua. Totta kai heitä pitää kuulla, vaikka vanhemmat asian päättävätkin.
Kolmivuotias ei osaa vielä haaveillakaan omasta huoneesta ja ei sellaista kaipaa. Tuskin viisivuotiaskaan. Mutta koululaisella voi olla jo toisenlaista yksityisyyden tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei neljännestä huoneesta voi tehdä olohuoneen sijaan vanhempien makuuhuonetta? Onko olohuoneen keskiluokkaisuutta symboloiva merkitys ap:lle arvokkaampi kuin lasten hyvinvointi?
Ei lapsille tarvitse ehdottaa, ap. Mitä jos kieltäytyvät? Noin pienten lasten kanssa homma menee niin, että aikuiset päättävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat olohuoneeseen ja jokaiselle lapselle oma huone
Eihän nyt aikuiset ihmiset voi olohuoneessa nukkua. Mitä vieraatkin sanoisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te voi hakea edes kaupungin vuokra-asuntoa? Tai työsuhdeasuntoa? Viiden hengen perheellä olisi oltava viisi huonetta. Siis normin mukaan pitää olla vähintään yhtä monta asuinhuonetta kuin huoneistossa asukkaita (keittiötä ei lasketa huoneeksi). Lapsilla on oikeus rauhaan ja yksityisyyteen.
Tämä on työsuhdeasunto ja tähän tyydytään se pari vuotta, mitä paikkakunnalla asutaan.
ap
Siis täh? Eli ainakin yksi lapsi joutuu vaihtamaan koulunkin? Ja se seuraavakin vähintään riepotellaan just ennen koulun alkua jonnekin?
Lapsia on hankittu.... koska?
Ajattelin ensin, etten edes alennu vastaamaan tähän. Mutta niin. Olen suunnattoman pahoillani, ettei lapsia hankkiessa osattu ennustaa tällaisen elämäntilanteen tulevan eteen. Nyt auta kuin sopeutua niissä puitteissa mitä löytyy. Ihmiset joutuvat muuttamaan milloin mistäkin syystä, toisilla ne syyt voivat olla hyvinkin kipeitä ja vaikeita, eikä tuollaisista idioottimaisista kommenteista ole ainakaan apua. Mieti omalle kohdallesi, miltä tuntuisi saada tuollaisia kommentteja, ja häpeä jos osaat.
Mitä huonejakoon tulee, niin taidan ehdottaa lapsille sitä, että koululainen saa oman huoneen ja kaksi pienempää sen toisen.
ap
On ap:lla pokkaa. Hankkii lapsia tuollaisiin olosuhteisiin, kysyy sitten av-palstalla neuvoja, ja haukkuu lopuksi auttajia idiooteiksi.
Tuollaisiin olosuhteisiin?
Onkohan elintaso jo liiankin korkea, jos lasua suunnilleen ollaan rustaamassa, jos kolmelle pikkulapselle on käytössä "vain" kaksi huonetta.
Ei kovasti tarvitse mennä ajassa taaksepäin, kun oli itsestäänselvyys, että sisarukset jakavat huoneita. Niinhän nykyään tekevät vanhemmatkin. Harvassa kodissa on äidillä ja isällä erilliset omat makuuhuoneet.
Ap saattaa järkyttyä, mutta työsuhdeasuntoa ei ole pakko ottaa, vapailta markkinoilta voi vuokrata asunnon tai sitten kertoa työnantajalle, millaisen tarvitsee (vähän riippuu siitä, miksi työsuhdeasuntoon on mentävä, jääkiekkoilija saa helpommin mieleisensä kuin pappi).
Minä miettisin, onko teillä oikeasti tarvetta olohuoneelle. Meillä on olohuone, mutta ei siellä kukaan koskaan hengaa. Mies hengaa työpöytänsä ääressä aulassa ja minä hengaan makuuhuoneessa, koska minulla ei ole työpöytää. Teini hengaa omassa huoneessaan. Keittiössä (joka on samaa avointa tilaa olohuoneen kanssa) käydään laittamassa ruokaa ja syömässä. Olohuoneen sohvilla ei kukaan koskaan istu. Niiden paikalla voisi hyvin olla vanhempien parisänky.
En tiedä mikä vimma meilläkin oli sohva ostaa. Edellisessä asunnossa sellainen oli ja ehkä se oli vain tottumiskysymys. Nykyinen sohva on parempi sänkynä kuin sohvana, siksi sitä ei juuri istumiseen käytetä. Siihen majoitetaan joku satunnainen yövieras kerran tai kaksi vuodessa. Vieraita meillä käy alle 5 kertaa vuodessa, ihan hullutusta pitää sohvaa sellaisen takia, että muutaman kerran vuodessa siinä joku istuu.
Kun ap asutte nyt siellä uudella paikkakunnalla ja oletettavasti teillä ei siellä kauhean laajaa ystäväverkostoa ole, niin harkitkaa voitteko siitä olohuoneesta tehdä makuuhuoneen vanhemmille. Jos keittiö ja ruokailutila on samaa tilaa, voitte halutessanne rajata sitä tilaa jollain seinäkkeellä tai kirjahyllyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te voi hakea edes kaupungin vuokra-asuntoa? Tai työsuhdeasuntoa? Viiden hengen perheellä olisi oltava viisi huonetta. Siis normin mukaan pitää olla vähintään yhtä monta asuinhuonetta kuin huoneistossa asukkaita (keittiötä ei lasketa huoneeksi). Lapsilla on oikeus rauhaan ja yksityisyyteen.
Tämä on työsuhdeasunto ja tähän tyydytään se pari vuotta, mitä paikkakunnalla asutaan.
ap
Siis täh? Eli ainakin yksi lapsi joutuu vaihtamaan koulunkin? Ja se seuraavakin vähintään riepotellaan just ennen koulun alkua jonnekin?
Lapsia on hankittu.... koska?
Ajattelin ensin, etten edes alennu vastaamaan tähän. Mutta niin. Olen suunnattoman pahoillani, ettei lapsia hankkiessa osattu ennustaa tällaisen elämäntilanteen tulevan eteen. Nyt auta kuin sopeutua niissä puitteissa mitä löytyy. Ihmiset joutuvat muuttamaan milloin mistäkin syystä, toisilla ne syyt voivat olla hyvinkin kipeitä ja vaikeita, eikä tuollaisista idioottimaisista kommenteista ole ainakaan apua. Mieti omalle kohdallesi, miltä tuntuisi saada tuollaisia kommentteja, ja häpeä jos osaat.
Mitä huonejakoon tulee, niin taidan ehdottaa lapsille sitä, että koululainen saa oman huoneen ja kaksi pienempää sen toisen.
ap
On ap:lla pokkaa. Hankkii lapsia tuollaisiin olosuhteisiin, kysyy sitten av-palstalla neuvoja, ja haukkuu lopuksi auttajia idiooteiksi.
Tuollaisiin olosuhteisiin?
Onkohan elintaso jo liiankin korkea, jos lasua suunnilleen ollaan rustaamassa, jos kolmelle pikkulapselle on käytössä "vain" kaksi huonetta.
Ei kovasti tarvitse mennä ajassa taaksepäin, kun oli itsestäänselvyys, että sisarukset jakavat huoneita. Niinhän nykyään tekevät vanhemmatkin. Harvassa kodissa on äidillä ja isällä erilliset omat makuuhuoneet.
Joo, ja keskiajalla koko suku nukkui samassa tuvassa. Nyt kuitenkin eletään vuotta 2017 ja tuo huone per asukas on ihan virallinen normi. Pienempi huonemäärä luetaan ahtaasti asumiseksi, ja vaikka lastensuojelun asiakkuutta ei yksinomaan sillä perusteella aloiteta, se on ihan selkeä haitta. Niin kuin jo on moneen kertaan todettu, lapsi tarvitsee yksityisyyttä, joka tukee erillisyyden ymmärtämistä ja itsenäisyyden kehittymistä. Oma huone on tarpeen myös esimerkiksi infektiotauteja sairastettaessa, jotta lapsi saa levätä eikä koko perhe ole automaattisesti samassa vatsataudissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te voi hakea edes kaupungin vuokra-asuntoa? Tai työsuhdeasuntoa? Viiden hengen perheellä olisi oltava viisi huonetta. Siis normin mukaan pitää olla vähintään yhtä monta asuinhuonetta kuin huoneistossa asukkaita (keittiötä ei lasketa huoneeksi). Lapsilla on oikeus rauhaan ja yksityisyyteen.
Tämä on työsuhdeasunto ja tähän tyydytään se pari vuotta, mitä paikkakunnalla asutaan.
ap
Siis täh? Eli ainakin yksi lapsi joutuu vaihtamaan koulunkin? Ja se seuraavakin vähintään riepotellaan just ennen koulun alkua jonnekin?
Lapsia on hankittu.... koska?
Ajattelin ensin, etten edes alennu vastaamaan tähän. Mutta niin. Olen suunnattoman pahoillani, ettei lapsia hankkiessa osattu ennustaa tällaisen elämäntilanteen tulevan eteen. Nyt auta kuin sopeutua niissä puitteissa mitä löytyy. Ihmiset joutuvat muuttamaan milloin mistäkin syystä, toisilla ne syyt voivat olla hyvinkin kipeitä ja vaikeita, eikä tuollaisista idioottimaisista kommenteista ole ainakaan apua. Mieti omalle kohdallesi, miltä tuntuisi saada tuollaisia kommentteja, ja häpeä jos osaat.
Mitä huonejakoon tulee, niin taidan ehdottaa lapsille sitä, että koululainen saa oman huoneen ja kaksi pienempää sen toisen.
ap
On ap:lla pokkaa. Hankkii lapsia tuollaisiin olosuhteisiin, kysyy sitten av-palstalla neuvoja, ja haukkuu lopuksi auttajia idiooteiksi.
Tuollaisiin olosuhteisiin?
Onkohan elintaso jo liiankin korkea, jos lasua suunnilleen ollaan rustaamassa, jos kolmelle pikkulapselle on käytössä "vain" kaksi huonetta.
Ei kovasti tarvitse mennä ajassa taaksepäin, kun oli itsestäänselvyys, että sisarukset jakavat huoneita. Niinhän nykyään tekevät vanhemmatkin. Harvassa kodissa on äidillä ja isällä erilliset omat makuuhuoneet.
Joo, ja keskiajalla koko suku nukkui samassa tuvassa. Nyt kuitenkin eletään vuotta 2017 ja tuo huone per asukas on ihan virallinen normi. Pienempi huonemäärä luetaan ahtaasti asumiseksi, ja vaikka lastensuojelun asiakkuutta ei yksinomaan sillä perusteella aloiteta, se on ihan selkeä haitta. Niin kuin jo on moneen kertaan todettu, lapsi tarvitsee yksityisyyttä, joka tukee erillisyyden ymmärtämistä ja itsenäisyyden kehittymistä. Oma huone on tarpeen myös esimerkiksi infektiotauteja sairastettaessa, jotta lapsi saa levätä eikä koko perhe ole automaattisesti samassa vatsataudissa.
No voi kyynel sentään. Meillä nelihenkinen (kohta viisihenkinen) perhe asuu kolmiossa, ja toinen makuuhuone on ihan tyhjän panttina, kun kukaan ei halua omaa huonetta. Muutan sinne varmaan vauvan kanssa, jos sattuu itkuinen tapaus.
Ei ole paha. Hyvin menee pari vuotta niin.