Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun elämä on yhtä masentavaa jatkumoa
05.09.2017 |
Olen muutaman vuoden vajaa 30-vuotias nainen. Mies ei kestänytkään perhe-elämää ja olen kaksin uhmaikäisen taaperon kanssa. Kaikki päivät ovat lapsen puolesta kiukkuamista ja pahan tekemistä. Yöunia ei nukuta vieläkään kunnolla ja nytkin kuuntelen pitkään kestänyttä kitinää puolikuolleena. Ihan kamala elämä, olen kateellinen lapsettomille! Oma äitini on pyöräyttänyt useamman lapsen eikä häneltä tule koskaan yhtään kannustusta mihinkään, aina sanoo miten hän itse jaksoi sitä ja tätä ja että yksi lapsihan on helppo hoitaa. Tuntuu että kohta päässä naksahtaa ja teen jotain arvaamatonta kun olen niin väsynyt. Täytin eilen vuosia ja mietin puhelimessa että miksiköhän eräs sukulaiseni ei tullut kakkukahveille niin äitini tuumasi että on hänellä nyt muutakin tekemistä kuin tulla. Olen myös pyrkimässä amk:hon syksyn haussa ja äitini epäili etten tule pääsemään sinne. Itsetuntoni on aina ollut huono, koska kukaan ei ole ikinä kannustanut missään. Tunnen itseni luuseriksi.
Kommentit (4)
Aloituksen viimeinen lause pitänee paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on ne tunteet! olen itsekin tunneihminen. Nyt vaan haet ja menet opiskelemaan ja kohtaat uusia ihmisiä. Heitä kohtaan syntyy jossain vaiheessa jotain kontakteja ja tunteitakin. Pääset eteenpäin. Pahinta on uskoa mollaajia ja jäädä kotiin!
Taas yksi yyhoo kirjoitti:
Aloituksen viimeinen lause pitänee paikkansa.
'
Nyt kun kerrot, millainen voittaja itse olet?? Ajatteletko koskaan, mitä toisille sanot tai kirjoitat?
Alue: Aihe vapaa
Voi ei, kuulostaa ikävältä. Älä ainakaan jätä hakematta koulutukseen vaan sen takia, että äitisi tuollaisia epäilee. Mistäs hänellä niistä valinnoista voi olla noin tarkkaa tietoa, että ketä valitaan ja ketä ei. Ehdottomasti haet!
Jos ei ole ihan "toivoton" tapaus tuo äitisi, niin voisit hänelle yrittää puhua suoraan, että tarvitsisit häneltä nyt kannustusta ja tukea, etkä jatkuvaa lannistusta. Että et jaksa muuten, kun tuntuu niin vaikealta. Minä itse suutuin äidilleni aikoinaan ja sanoin suoraan eräästä asiasta meidän välisessä suhteessa. Ei ollut selvästikään tajunnut koko asiaa minun näkökulmastani ennen sitä. Hänen käytöksensä sen asian suhteen muuttui, mitä ihmettelen vieläkin, sillä äitini on aika vaikea persoona.
Jos ei auta puhuminen, niin jätä kertomatta tuosta hakemisesta. Et tarvitse hänen arvioitaan siinä prosessissa, yritä vaan luottaa itseesi.
Voimia ja tsemppiä sinulle!