Kertokaapas, iäkkäämmät, miltä se tuntuu kun kaverit alkavat kuolemaan pois?

Poikaystävä kuoli juuri ja tuntuu monta kertaa pahemmalta kuin isovanhempien kuolemat. Itken joka päivä.

Olen 32, mies oli 36.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan otsikoita julkkiksista jotka SELÄTTIVÄT syövän. Syöpään voi sairastua uudelleen. Näin on tapahtunut minun tutuille.

Viisi tuttuani on kuollut uusiutuneseen syöpään. Yhdellä oli lymfoma joka uusi vuosien päästä ja luultiin että on parantunut lopullisesti.

Loput ovat rintasyöpään kuolleita. Ikähaarukka 43- 63v.

Kaikilla sairaus uusi noin viiden vuoden kuluttua viimeisistä hoidoista ja uutisesta että syöpä on saatu hoidettua.

Tänään viimeksi saatoin ihmisen viimeiselle matkalleen , silitin jo kylmennyttä otsaa ja sanoin, että hyvää matkaa. Näin hänen kasvoillaan rauhan, ensi kertaa.

Ystävistä on osa ollut eläkkeellä jo alle 4-kymppisestä. Kuolemasta kuuleminen ei olisi yllätys heidän kohdallaan. Jotenkin kuolemaa pitää entistä luonnollisempana, jopa toivottuna silloin, kun halu elää on hiipunut.

Meidän kolmen koplasta olen jäljellä enää minä. Eikä ikää ole kuin 58 vuotta. Olimme yhdessä vauvasta asti, samassa pihapiirissa asuttiin ja samalla luokalla käytiin koulut. Toinen kuoli yllättäin aivoverenvuotoon, toinen pitkällisen syövän uuvuttamana.

Miltä tuntuu? Olen kiitollinen, että sain pitää heidät läpi elämän läheisinä. He olivat läheisempiä kuin omat siskoni. Välillä tulee niin ikävä heitä, että sieluun sattuu ja fyysisesti kouristaa, kun itken.

Minua se naurattaa. Käyn usein kavereitten haudalla nauramassa heille.

Isoäitini on 79-vuotias ja puhuu aika usein kuinka oudolta ja omituiselta tuntuu kun on omanikäisten kuolinilmoituksia lehdessä, tai samannimisten. Yksi tuttunsa juuri kuoli yllättäen, 75-vuotiaana, "niinkin nuorena".

Yllätti kuinka "nuorena" siihen ystävien ympäriltä kuolemiseen täytyy alkaa tottua.

Nyt olen 44V. Ystävältäni on kuollut jo toinen mies, eka syöpään, toinen sydänkohtaukseen.  Eräs ystäväni kuoli rintasyöpään, toisen ystävän rintasyövän kerrottiin juuri uusineen ja tällä kerralla agressiivisena. Miehen veli kävi kovat syöpähoidot melanoomansa kanssa. Yksi ystävä haudattiin kesällä, sisäelimien syöpä levisi hallitsemattomasti. Yksi ystävä sairastaa aivosyöpää. Tässä ei ollut varmaankaan kaikkia mutta sama ajatus kuin ap heitti on käynyt itselläkin mielessä. En nyt kaikkia lapsena ja nuorena kuolleita ystäviä ottanut mukaan.

Kaikki ystävät kuitenkin max 50-v.

En ole edes kovin vanha, mutta ympäriltä kuolee jengiä jatkuvasti. Miltäkö se tuntuu? No sen voin sanoa, että kuolema ei pelota enää. Ja ikävä on raastava.

Lisäksi mietityttää elämän epäoikeudenmukaisuus, lyhyys, omat valinnat, sattuma. Mietityttää uskonnot, ihmisen mieli.

Haluaisin olla kiltti toisille. Olen oppinut enemmän elämään hetkessä. Olemaan armollisempi itselleni ja muille.

Mun äiti on yli 80v ja hänen ympäriltä on jo kuollut kaverit, naapurit, valtaosa sisaruksista.

Ei sillä tunnu enää missään kuolemat. Vähän varovasti ollaan kerrottu hänen siskonsa ja veljensä kuolemasta, vastaus on tyyliin jassoo, no mikä sille nyt tuli :D Ja milloin sinne hautajaisiin ja mikä kukkalaite.

Kai se menee elämänkaaren mukaan tuo ajatusmaailma...

Mies on 41 v ja tarkistaa nykyisin lehdestä ensin kuolinilmoitukset, että onko  tuttuja mennyt.

Voi kun pääsisikin ystävän hautajaisiin, mutta kun nykyisin perhe/lapset päättävät, että hautajaisiin ei saa tulla. Ne ovat perheen juhla, hyvin salaa käydään  hautaamassa vainaja ja kerrotaan myöhemmin, että kuopattu on. Ihan kuin suru olisi vain läpipiirin asia, minäkin tunsin ystäväni yli 50 vuotta eli paljon pitempään kuin lapsensa olivat saaneet äidin kanssa olla. Silti minut ja kaksi muuta hyvää ystävää haluttiin jättää siunaustilaisuudesta sivuun.

Perusteluksi vainajan tytär sanoi, ettei halua vieraita ihmisiä katsomaan, kun itkevät.

Juuri näin. Eräänkin julkkisnaisen hehkutus syövästä parantumisesta. Jaa`a, ettei vaan muutaman vuoden sisällä saataisi kuulla uusiutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Eräänkin julkkisnaisen hehkutus syövästä parantumisesta. Jaa`a, ettei vaan muutaman vuoden sisällä saataisi kuulla uusiutumisesta.

Ihmettelen uutisia joissa syöpä on "selätetty" kun käytännössä tarkoittaa että selätetty toistaiseksi.

Syöpä uusii usein 5-10 vuoden päästä ja voisin luottaa " selättämiseen" vasta, kun viimeisistä hoidoista on yli 10 vuotta tai enemmän.