Kadun lasten saantia ja on raskasta, kun tästä ei voi puhua kellekään. Olen siis mies.

Kuulostaa aika normaalilta vanhemnan kokenukseta. Tuollaistahan se on (myös). Toivottavasti sinulle ei luvattu muuta.

Realisti kirjoitti:

What? Mikä läppä tää nyt on, että varhaislapsuus on rankka vaihe ja sitten helpottaa? Ei välttämättä todellakaan helpota.--

AP:lle voimia, suosittelen että puhut vaimosi kanssa mutta älä kerro että kaduttaa. Sano että väsyttää ja arki masentaa, kerro että rakastat, ja esitä toive että miettisitte elämää ja arkea helpottavia juttuja. Oli ne sitten yhteisiä lomamatkoja tai lomamatkoja kavereiden kanssa, treffejä, mitä vaan.

Juuri näin.

Onpas täällä ilkeitä ihmisiä.

Ap - olet väsynyt ja siksi ajatuksesi ovat negatiivisia. Kaksi alle kouluikäistä lasta voi olla raskasta. Ymmärrän hyvin.

Nyt, kun olet saanut kerrottua täällä asiasta, niin rohkaistuisitko hakemaan apua itsellesi? Ehkä myös koko perheelle. Ota yhteyttä neuvolaan ja sano, että haluat jutella jonkun kanssa. Joskus se riittää (saat ehkä kuulla, että et ole yksin väsymyksesi kanssa) tai saat konkreettisia neuvoja ja apua arkeen.

On ihan ok sanoa, että väsyttää ja perhe-elämä kaduttaa. Ole vastuullinen vanhempi ja hae apua väsymykseesi. Älä kaada sitä teidän lasten päälle,

Tsemppiä ja hyvää syksyä!

Niin

https://urly.fi/Oop

Tuo on kyllä kamala tunne, tuo katumus. Se on sellainen tabu yhteiskunnassamme. Ei missään nimessä koskaan kukaan ole katunut omia lapsia, soo soo. Tässäkin ketjussa jo monta kommenttia vähättelemässä "älä nyt, et sä kadu, olet vaan väsynyt". Mutta mä ymmärrän täysin, kyllä lapsiakin voi katua. Tottakai se kuulostaa kamalalta, ja sitä se onkin. Mutta totuus ei muuksi muutu selittelemällä.

Tervetuloa kerhoon. Älä ainakaan enempää lapsia hanki.

Antakaa mukulat adoptioon. Eipä enää ressaa

Lapsiakin voi katua, ei se mikään tabu ole. Muista, että se on kuitenkin ohimenevä vaiva. Ei aikaakaan, niin eskari-ikäinen tyttösi on jo koululainen ja kasvaa vuosi vuodelta itsenäisemmäksi.

Nuorempi lapsesi oppii - ja te opitte - tulemaan toimeen atooppisen ihon kanssa.

Kun aikaa kuluu, lapsistasi tulee isoja, eivätkä he tarvitse enää sinua.

Tällaista se on ollut joka ainoan sukupolven kohdalla, usko huviksesi.

Isoäitini manasi vielä vanhana, että jos olisi itse saanut päättää, ei olisi hankkinut ainoatakaan lasta. Ei yhtä ainutta. Hän sai niitä 11, joten siinä on aika hyvä vertailukohta "kurjuuteen" parin lapsen kanssa. Valvottuja öitä oli hänellä _muutama_, mutta kaikesta hän selvisi ja eli 83-vuotiaaksi asti, tosin vaivoin.

Ei lohduta tässä hetkessä mutta tulee sekin päivä kun tajuat miten hiljaista kotona on, lapset ovat omissa menoistaan tyttö/poikaystäviensä kanssa. Kotona käydään kääntymässä ja pyytämässä rahaa.

Vaikka itselläni ei ole ainakaan vielä omia lapsia mutta tiedän kyllä kuinka haastavia semmoisten kanssa eläminen voi olla.. Onko minkäänlainen edes pieni hengähdysloma ilman lapsia mahdollista? Jos yhtään lohduttaa niin sentää vanhana se on varmaan ihan mukavaa kun lapset tulevat käymään kylässä ja pitävät seuraa ja huolta :)

Yllättävän yleistä katua lapsia. Minäkin kadun jonkin verran samoin kuin mieheni. Nyt nuorinkin on jo ekalla ja alkaa helpottamaan sen verran, että välillä tulee jopa tunne, miten mukavaa kun on lapsia ja seuraa itselle. 

Aika helpottaa tietyllä tapaa, mutta sitten toisaalta ei. Sisarukset tappelevat vielä kouluiässäkin, asioita pitää hoitaa, harrastukset, pyykit, ruoka, murheet, lasten kaverisuhteet, synttärit, siivoaminen, jatkuvat kasvatuskeskustelut jne. Paljon stressaavia asioita ja kuten joku tuolla kommentoikin, niin ei se välttämättä koskaan helpota, muuttuu vain erilaiseksi. 

Juttele puolisosi kanssa rehellisesti. Koittakaa keksiä jotain helpotusta arkeen. Lisäksi yritä pitää hauskaa, vaikka miten ottaisi päähän ja väsyttäis. Meillä mies teki ja tekee kaikenlaisia esteratoja lapsille sisälle ja ottaa aikaa kuka on nopein, osti paljon leikkipyssyjä ammuksineen ja on niillä sotaa lasten kanssa, käyttää usein korvatulppia, tapaa usein kavereita, pelaa lasten kanssa pihalla ja sisällä jne. Nämä on olleet hänelle keino selvitä pikkulapsivaiheesta ja kaikesta siitä kiukuttelusta. Yritä keksiä itsellesi keinoja, miten tehdä tästä ajasta mahdollisimman mukavaa. Listaa vaikka asioita ylös yksin ja puolisosi kanssa.

Btw, kutinaan on saatavilla lääkkeitä tai ainakin yhdellä lapsellani ja itselläni on ollut siihen lääkkeitä. Jos teillä ei vielä ole käytössä, niin hommatkaa sellaisia. Voi helpottaa öitä huomattavasti. 

Mitäs jos sinulla ei enää olisikaan lapsia? Olisitko onnellisempi?

Kyllä sinun kannattaisi puhua myös vaimon ja jonkun ulkopuolisen kanssa. Ehkä ei kannata sanoa ainakaan heti vaimolle, että lapset kaduttavat. Saatteko molemmat myös omaa aikaa?

Ja itse en todellakaan haaveile toisesta lapsesta. Meillä on yksi erittäin rakas lapsi. Toista en halua. Riittävästi nähnyt kuinka vanhempi lapsi on mustasukkainen, kun vauva syntyy. Nyt elämä on helppoa.