Kuinka paljon masentuneena saa saikkua?

Mulle tt-lääkäri kirjoitti kaksi viikkoa ja lähetteen kunnalliselle, josta kirjoitettiin heti 3kk lisää.

Mitä on BDI-pisteet?

Kaksi viikkoa on aika normi aloitus"annos". Sitten tietenkin tilanteen mukaan. Seuraavaksi varmaan 1kk. Ja riippuu lääkäristäkin, jotkut haluaa tavata useammin, joten laittavat vain 2 vko kerralla.

Onhan jotkut kuukausia, jos ei vuosia, pois työelämästä. Itselläni pisin jakso on 5 kk.

2 vko eka, sit toiset 2 vko. Opiskellessa sain puoli vuotta, sen verran syvissä mentiin.

Ai niin nro 3 lisää:

Älä pelkää ettet "saa" saikkua. Lääkärit suhtautuu masennukseen nykyään hyvin ja ymmärtävästi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tt-lääkäri kirjoitti kaksi viikkoa ja lähetteen kunnalliselle, josta kirjoitettiin heti 3kk lisää.

Okei, eli uskaltaisin ehkä "toivoa" vaikka kuukautta tai jopa kahta, ilman että lääkäri kuvittelee minun haluavan vain lusmuta kotona? Tuo kolmannen vastaajan mainitsema parin viikon ketjutus suoraan sanottuna hirvittää.

Kannattaa katsoa kuinka paljon työnantaja antaa palkallisena, riippuen siitä kuinka kauan olet ollut nykyisessä työpaikassa. Tietenkään raha ei merkitse kaikkea, ja Kela maksaa kuitenkin jotakin, mutta sekin masentaa, jos yllättäen ei tulekaan rahaa ja lainat ym. jää maksamatta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on BDI-pisteet?

Beckin depressioasteikko, jolla arvioidaan masennuksen vaikeutta asteikolla ei masennusta, lievä masennus, keskivaikea masennus ja vaikea masennus. 46 pistettä on jo vahvasti vakavan masennuksen alueella.

Mä sain ensin reilun viikon, sitten kaksi viikkoa. Jatkosta ei vielä tietoa. Toivoisin saavani pidemmän pätkän, että saisi levättyä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tt-lääkäri kirjoitti kaksi viikkoa ja lähetteen kunnalliselle, josta kirjoitettiin heti 3kk lisää.

Okei, eli uskaltaisin ehkä "toivoa" vaikka kuukautta tai jopa kahta, ilman että lääkäri kuvittelee minun haluavan vain lusmuta kotona? Tuo kolmannen vastaajan mainitsema parin viikon ketjutus suoraan sanottuna hirvittää.

Joo, niin se vähän hirvittää ensin. Mutta kokemuksesta sanon, että on ihan hyvä, että on tiivis hoitokontakti olemassa. Tulee turvallinen olo, kun joku seuraa tilanteen kehitystä edes jotenkin. Ettei mene pahemmaksi ja näkee miten mahdolliset lääkkeet toimii. Itselläni on siitä hyvä kokemus.

On luonnollista pelätä, ettei lääkäri usko, mutta kyllä ne nykyään uskoo, ihan tosi.

T: 3, F33.1, neljäs jakso menossa.

Sen verran voi sanoa, etta tuo kategoria mihin nuo kysymykset kuuluvat, ts. masennus ei ole tassa kulttuurissa ja kulttuurin mielesta sama asia kuin finni tai haava sormessa, jonka teippaat, ja myohemmin unohdat, ja jolle kaikki lopulta vain iloisesti nauravat.

Sairaslomasi on elinkautinen.

Ja se jaa joka rekisteriin. Lehdista saat lukea mita rekisteroidyt ovat tehneet. Rekisteroityja ja heidan tekemisiaan seurataan, ja juuri ne nostetaan esille. Siksi ne ovat usein entistakin negatiivisempia, silla harmi aiheuttaa ongelmia, jotka aiheuttavat taas lisaa ongelmia.

Se etta alat salailla sairaslomaasi myohemmin, kun huomaat kaiken negatiivisen, mita siihen liitetaan alkaa syoda sinua sisalta. Tai jos valitset toisen tien, on sekin taynna piikkeja.

Mieti kahdesti. Parempi on vaikka lintsata toista kuin tuhota loppu elama. Tarkeinta olisi kuitenkin loytaa totuus elamaan, tosin sekin tekee hiukan kipeaa.

Itse haipysin, jos on varaa, kuvioista vaikka puoleksi vuodeksi toiselle puolelle maailmaa. Siina se. Aluksi.

Samoin minä aloitin kahden viikon sairaslomalla. Muistan ajatelleeni silloin, että "niin kauan". Nyt olen ollut jo yli 10 v. työkyvyttömyyseläkkeellä.

Lääkekokeiluineen 9 kuukautta oli mulla.

Vierailija kirjoitti:

Samoin minä aloitin kahden viikon sairaslomalla. Muistan ajatelleeni silloin, että "niin kauan". Nyt olen ollut jo yli 10 v. työkyvyttömyyseläkkeellä.

Lähditkö ihan seisovilta jaloilta, eli olitko ollut töissä tunnollisesti ja urhoollisesti siihen saakka?

Ei tullut varsinaisesti päivääkään keskivaikeana. Joitain pahimpia akuutteja tilanteita sain puolikkaina päivinä, eli lähteä kesken kotiin.

Silloin tuntui todella paskalta, mutta jälkeenpäin mietittynä oli mun etu ettei tullut liikaa "ymmärtämistä". Siinä kun joutui arjen kanssa kuitenkin tappelemaan, niin ei olisi auttanut mun paranemista, jos olisi päässyt päänsilityksillä.

Kuitenkin korostan, että joillain voi olla paljon pahempi masennus ja en todellakaan tällä tarkoita dissata niitä. Itse vaan ajattelen päässeeni lopulta helpommalla, että heräsi itsessäkin tahto potkia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut varsinaisesti päivääkään keskivaikeana. Joitain pahimpia akuutteja tilanteita sain puolikkaina päivinä, eli lähteä kesken kotiin.

Silloin tuntui todella paskalta, mutta jälkeenpäin mietittynä oli mun etu ettei tullut liikaa "ymmärtämistä". Siinä kun joutui arjen kanssa kuitenkin tappelemaan, niin ei olisi auttanut mun paranemista, jos olisi päässyt päänsilityksillä.

Kuitenkin korostan, että joillain voi olla paljon pahempi masennus ja en todellakaan tällä tarkoita dissata niitä. Itse vaan ajattelen päässeeni lopulta helpommalla, että heräsi itsessäkin tahto potkia vastaan.

Outo ajatus, että sairasloma olisi "liikaa ymmärtämistä" ja "päänsilittelyä". Tahto potkia vastaan täytyy joka tapauksessa löytyä, ja se löytyy ehkä helpommin kun ei jatkuvasti tarvitse sinnitellä äärirajoilla, vaan antaa itselleen aikaa. Sillä on tietysti iso merkitys, onko masennus (osittain) työperäistä, vai helpottaako työssäkäyminen oloa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut varsinaisesti päivääkään keskivaikeana. Joitain pahimpia akuutteja tilanteita sain puolikkaina päivinä, eli lähteä kesken kotiin.

Silloin tuntui todella paskalta, mutta jälkeenpäin mietittynä oli mun etu ettei tullut liikaa "ymmärtämistä". Siinä kun joutui arjen kanssa kuitenkin tappelemaan, niin ei olisi auttanut mun paranemista, jos olisi päässyt päänsilityksillä.

Kuitenkin korostan, että joillain voi olla paljon pahempi masennus ja en todellakaan tällä tarkoita dissata niitä. Itse vaan ajattelen päässeeni lopulta helpommalla, että heräsi itsessäkin tahto potkia vastaan.

Minä sairastin keskivaikean yrittäjänä eikä ollut mitään mahdollisuutta edes pitää saikkua.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut varsinaisesti päivääkään keskivaikeana. Joitain pahimpia akuutteja tilanteita sain puolikkaina päivinä, eli lähteä kesken kotiin.

Silloin tuntui todella paskalta, mutta jälkeenpäin mietittynä oli mun etu ettei tullut liikaa "ymmärtämistä". Siinä kun joutui arjen kanssa kuitenkin tappelemaan, niin ei olisi auttanut mun paranemista, jos olisi päässyt päänsilityksillä.

Kuitenkin korostan, että joillain voi olla paljon pahempi masennus ja en todellakaan tällä tarkoita dissata niitä. Itse vaan ajattelen päässeeni lopulta helpommalla, että heräsi itsessäkin tahto potkia vastaan.

Itselläni keskivaikea masennus johti pitkään sairauslomaan. Tosin tuon masennuksen laukaisi juuri olosuhteet työpaikalla. 

AP:lle sen verran, että selvitä kuinka pitkältä sairauslomalta saat palkkaa. Se kannattaa tehdä, vaikkei jaksaisi. Jos/kun sairausloma jatkuu edelleen, pistä spv-hakemus Kelaan mahd. pian. Käsittely Kelassa kestää aikansa ja on ikävä elää rahattomana nimim. kokemusta on.

Sairausloman pituuteen itselläni vaikutti myös se, että Kela vaatii tietyn sairauspäivärahamäärän jälkeen lääkäriltä B-todistusta. Lääkäri kirjoitti saikun sinne asti ja sitten kävin vastaanotolla uudelleen.

En saanut päivääkään. Jouduin sanomaan itseni irti ja nyt olen ollut puoli vuotta muka-työttömänä mutta en kykene vieläkään työntekoon. Työpaikka sairastutti ja veikkaan että 2-3 vuotta täytyy toipua.

Mä olen saanut psykiatrian pkl:ltä pisimmillään kaksi viikkoa saikkua. Työterveydestä eivät kirjoita kuin viikon. Pisimmillään olin masennuksen takia saikulla 2 kk, senkin kahden viikon pätkissä tuolta psykiatrian poliklinikalta.