Lue keskustelun säännöt.
Tähän ketjuun kaikki huijarisyndroomasta kärsivät. Kerro oma huijauksesi
03.09.2017 |
Voin aloittaa. Olen asiantuntijatyössä oikeastaan olematta asiantuntija. Pystyn puhumaan vakuuttavasti ja minulla tietyistä asioista syvällistä osaamista joka varmasti osaltaan ylläpitää kuvaa syvästä osaamisesta.
Englanninkielen taitoni on surkea, mutta pystyn yllättävän hyvin olemaan mukana keskusteluissa samalla taktiikalla kuin työssäni. Minusta tuntuu että edes mieheni ei tiedä miten surkea enkkuni on, matkustelemme paljon ja hän kuitenkin kuulee minun käyttävän kieltä. Opiskeluni menin sieltä misstä aita on matalin. Valitsin hyviä pareja ja ryhmiä töissä jotka vaativat ryhmä-parityöskentelyä. Graduni on raapaistu kasaan muutamassa tunnissa ja aineistoon jota analysoin en koskaan oikeasti perehtynyt. Olen juossut muutamia maratoneja koska ylläpidän urheilullista kuvaa, tosiasiassa vihaan lenkkeilyä.
Kommentit (33)
Esiinnyn parisuhdeasiantuntijana, vaikka jätän parisuhteen kun näen jossain paremmat silmät. Olen jättänyt jo pari naista yksin vastasyntyneen vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
E.n osallistunut yo-kokeiden kertauskursseille ja Luin joka kokeeseen pari tuntia. Sitten en hakenut lääkikseen koska en voisi päästä sisään kun tuli vain m:n paperit.
No ohhoh, jos pystyy maratonin pelkän huijarisyndrooman avulla juoksemaan.
Vierailija kirjoitti:
Esiinnyn parisuhdeasiantuntijana, vaikka jätän parisuhteen kun näen jossain paremmat silmät. Olen jättänyt jo pari naista yksin vastasyntyneen vauvan kanssa.
tapaatko lapsiasi?
Aika moni vastaaja kertoo, missä huijaa itseään tai muita.
Mutta huijarisyndoomassa ei ole kyse siitä, että oikeasti huijataan, vaan siitä, että oikeasti hyvä, mutta huonoitsetuntoinen ihminen itse kuvittelee olevansa huijari, vaikka tekee kaiken paremmin kuin keskiverto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ihana. Mihin aikaan menee marat?
Kuten kutonen sanoi, nuo ovat huijaamista, eivät huijarisyndroomaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yläasteelta saakka pitänyt yllä tiettyä kulissia merkkikosmetiikalla, -vaatteilla ja -asusteilla. En oikeasti ole hyvätuloinen, vaan ostan netistä osarilla ja/tai palautan tuotteet parissa viikossa myyjälle, tietysti somekuvien jälkeen. Rehellisesti sanottuna somessa tapahtuva elämäni on lähes päinvastaista kuin todellinen elämäni... Eilen julkaisin selfien, jossa naureskellen olemme ystävien kanssa syömässä kalliissa paikassa ja on kivaa yms. Todellisuudessa lounaalla ollessamme keskustelu ei oikein luistanut, selfiet olivat ainoita hetkiä jolloin ilmapiiri piristyi ja reilun kymmenen euron salaatti hienon drinkin kanssa pakottaa joskus nuudelikuurille, josta en tietenkään ota kuvia.
Ja kyllä, tämä elämäntapa ahdistaa. Olen valehtelija ja annan koko ajan väärää kuvaa itsestäni muille. En muista enää mitä olen valehdellut muille kun olen taas palauttanut parin sadan euron, sanoinko kyllästyneeni tai antaneeni sen lahjaksi jollekin? Poikaystävälle sanon kaverin lainanneen tms. Tuntuu kuin eläisin kaksoiselämää ja olen huomannut varovani sanojani, mutten "halua" lopettaa, koska uudesta tavarasta tulee kuitenkin hyvä fiilis eikä minulla niiin huonosti mene verrattuna moneen muuhun, esim. luottotiedot on tallessa.
Kärsinkö mä siis huijari syndroomasta kun olen testien mukaan älykäs ( testi tehty muualla kuin netissä) eli osamäärä 141, ja olen luonteeltani avoimen sosiaalinen, minulla on hyvä valokuvamuisti ja esteettinen silmä.
Kuitenkin olen työtön, ja ne alat joissa ollut työssä olleet matalapalkka aloja.
En kuitenkaan mielestäni ole sen älykkäämpi kuin muut, ja minulta puuttuu esim rytmitaju, musikkia kuuntelen, en osaa laulaa tai maalata tms . Jätän usein väliin tilanteita ja asioita joissa tiedän olevani oikeassa mutten uskalla tai kehtaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt toista vuotta opiskellut poikaystäväni perheen käsityksen mukaan hienoksi farmaseutiksi, vaikka todellisuudessa valmistun kohta "vaan" lähihoitajaksi. Valhe alkoi kun anoppini siskonsa kanssa haastattelivat minua ja hekottelivat "NIin mitäs sä opiskelitkaan, farmaseutiksi vai?" (En ehtinyt vastata mitään kun toinen jatkoi "No huh, hyvä ettet sentään kampaajaksi - tai lähihoitajaksi hekoti hekoti!"
No, onneksi ei tarvitse nähdä heitä kuin pari kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Kärsinkö mä siis huijari syndroomasta kun olen testien mukaan älykäs ( testi tehty muualla kuin netissä) eli osamäärä 141, ja olen luonteeltani avoimen sosiaalinen, minulla on hyvä valokuvamuisti ja esteettinen silmä.
Kuitenkin olen työtön, ja ne alat joissa ollut työssä olleet matalapalkka aloja.
En kuitenkaan mielestäni ole sen älykkäämpi kuin muut, ja minulta puuttuu esim rytmitaju, musikkia kuuntelen, en osaa laulaa tai maalata tms . Jätän usein väliin tilanteita ja asioita joissa tiedän olevani oikeassa mutten uskalla tai kehtaa sanoa.
Et kärsi. Huijarisyndrooma olisi se, kun sä olisit tuolla älykkyydelläsi käynyt Harvardin ja päätynyt lakimieheksi ja voittaisit kaikki juttusi, mutta SILTI olisit sitä mieltä, että oikeastaan sun ei olisi pitänyt päästä kouluun, et oppinut siellä mitään ja lakijututkin ratkeaa ihan sattumalta ja tuomarin kiltteyden takia sun asiakkaan eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen it-alalla ja vaikka kokemusta on kuinka paljon, tunnen, että huijaan muita ja en oikeasti osaa. Pelkään koko ajan, että tyhmyyteni ja osaamattomuuteni paljastuu.
Todellisuudessa olen saanut erittäin hyvää palautetta ja muiden mielestä olen nopea oppija! Tästä hyvästä minulle tarjottiin etenemismahdollisuutta ja minun kontolle jätetään vaativia töitä.
En tiedä helpottaako tilanne koskaan, mutta tällä hetkellä tämä epäsuhta kuormittaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Kärsinkö mä siis huijari syndroomasta kun olen testien mukaan älykäs ( testi tehty muualla kuin netissä) eli osamäärä 141, ja olen luonteeltani avoimen sosiaalinen, minulla on hyvä valokuvamuisti ja esteettinen silmä.
Kuitenkin olen työtön, ja ne alat joissa ollut työssä olleet matalapalkka aloja.
En kuitenkaan mielestäni ole sen älykkäämpi kuin muut, ja minulta puuttuu esim rytmitaju, musikkia kuuntelen, en osaa laulaa tai maalata tms . Jätän usein väliin tilanteita ja asioita joissa tiedän olevani oikeassa mutten uskalla tai kehtaa sanoa.
Et kärsi, sillä huijarisyndroomainen kyllä aikaansaa asioita mutta ei osaa nauttia niistä, koska tuntee että sai ne asiat aikaan huijaamalla ja ilman omaa ansiotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin aloittaa. Olen asiantuntijatyössä oikeastaan olematta asiantuntija. Pystyn puhumaan vakuuttavasti ja minulla tietyistä asioista syvällistä osaamista joka varmasti osaltaan ylläpitää kuvaa syvästä osaamisesta.
Englanninkielen taitoni on surkea, mutta pystyn yllättävän hyvin olemaan mukana keskusteluissa samalla taktiikalla kuin työssäni. Minusta tuntuu että edes mieheni ei tiedä miten surkea enkkuni on, matkustelemme paljon ja hän kuitenkin kuulee minun käyttävän kieltä. Opiskeluni menin sieltä misstä aita on matalin. Valitsin hyviä pareja ja ryhmiä töissä jotka vaativat ryhmä-parityöskentelyä. Graduni on raapaistu kasaan muutamassa tunnissa ja aineistoon jota analysoin en koskaan oikeasti perehtynyt. Olen juossut muutamia maratoneja koska ylläpidän urheilullista kuvaa, tosiasiassa vihaan lenkkeilyä.
voin vain sanoa ett äkyllä sinun läpi nähdään vaikka et niin luulekaan...tunnen just tuommosia, kyllä niillekin koittaa se aika kun ei menekään enää asiat niin helposti huijaamalla...se om romahus sitten .
Vierailija kirjoitti:
No ohhoh, jos pystyy maratonin pelkän huijarisyndrooman avulla juoksemaan.
Niin..minulla on kestävyysurheilutausta ja tosiaan maratonin juokseminen ei ole minulle mikään ihmetemppu. Lähinnä kai se, että ylläpidän kuvaa urheilullisesta elämästä vaikka teen tuskin mitään yhteislenkkien (meillä tietyllä kokoonpanolla yhteislenkkejä) ulkopuolella
Vierailija kirjoitti:
Ap ihana. Mihin aikaan menee marat?
Hah.. Alle 4h en ole juossut 8 vuoteen, mutta toisaalta en ikinä 5h ylitystäkään. Ajat ovat 4:15-4:45 välillä lenkistä riippuen. Tukholma on raskas eli siellä aikaa menee enemmän kuin esim Helsingissä tai Berliinissä. -ap
Jos gradu on tehty muutamassa tunnissa niin se on kyllä sitten plagioitu.
Opiskelen AMK:ssa alaa, jota on vaikea päästä opiskelemaan. Olen pitänyt nyt taukoa opinnoista, koska minusta tuntuu siltä, että olen päässyt sisään pelkällä tuurilla ja parin vuoden opintojen jälkeen en osaa yhtään mitään, vaikka saan ihan ok numeroita. Työssäni - joka ei ole erityisen vaativa - koko ajan pelkään, että joku kysyy liian vaikeita ja jään kiinni siitä, etten oikeasti osaa asiaani. Olin peruskoulussa surkea oppilas ja tätä opettajat aina ihmettelivät kovaan ääneen - "miksi tämä on niin vaikeaa sinulle?!" - Liekö tämä syndrooma peräisin sieltä.
Olen kärsinyt huijarisyndroomasta koko aikuisikäni. Koulussa olin sellainen kasin oppilas, joten se muiden varjoon jäävä rooli jäi päälle. Kun löysin oman alani ja opiskelin sitä yliopistossa, en koskaan uskonut, että hyvät arvosanani oikeasti olisi omaa ansiotani, vaan aina kyse oli joko tuurista tai siitä, että koe vaan oli niin helppo ja tenttijä kiltillä tuulella. Työelämässä olen joutunut aina stressaamaan sitä, että jään kiinni osaamattomuudestani, ja töitä hakiessa pelkään aina, että liiottelen taitojani.
Huijarisyndroomasta luin vasta muutama vuosi sitten, ja sen tunnistaminen on helpottanut oloani todella paljon.
Olen johtaja, vaikka en oikeastaan osaa edes alani perusasioita. Enkä tiedä, onko tämä huijarisyndroomaa, vai olenko oikeasti ihan surkea.