Lue keskustelun säännöt.
Mitä se kertoo ihmisestä, jos on ollut yli 10 vuotta vakavasti masentunut?
03.09.2017 |
Minullakin on tosi toivoton olo, vaikka tämä nykyinen masennuskauteni on kestänyt "vain" reilun vuoden verran. Suunnittelen itsemurhaa aktiivisesti, koska en vain näe mitään hyvää tulevaisuudessa, kaikki tuntuu turhalta.
En voisi kuvitellakaan, että olisin täällä vielä 10 vuoden päästä niin, että tilanteeni ei olisi muuttunut ollenkaan. Miten nämä 10+ vuotta vaikeasta masennuksesta kärsivät vielä jaksavat kitua täällä?
Kommentit (4)
Riippuu siitäkin onko masennus määritelty vaikeaksi ja ihminen pystyy silti käymään töissä, hankkimaan perheen jne vai onko niin ettei keskittymiskyky ja energia riitä edes lehden lukemiseen, keskusteluun jne eikä pysty huolehtimaan itselleen vaatteita päälle. Vakavaksikin määritellyssä masennuksessa on eri asteita ja tuota lievempää muotoa poteva jaksanee suht hyvin vaikka kaikki onkin hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä on sairaudestaan huolimatta vielä syy/syitä elää. Siksi he eivät anna periksi, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Osittain myös persoonakysymys. Toiset luovuttavat helpommin kuin toiset.
Masennus on muotidiagnoosi.
Oikea mielisairaus on bipoläärinen häiriö tai skitsofrenia ja kaikki näiden alalajit.
Psykiatrit pelkäävät potilaiden leimaamista, ja siksi moni saa epämääräisen masennus-diagnoosin, vaikka olisi psykoosi päällä.
Läheisten takia oli pakko jaksaa 15 vuotta. Sitten aloin ymmärtää että masennukseni oli torjuttua kiukkua ja vihaa. Muutaman vuoden kesti aktiivisin kausi jolloin opettelin havaitsemaan ja tunnistamaan oikeat tunteeni. Sen jälkeen olin sanotaan 80 % terve. Nyt parin vuoden jälkeen ehkä 92 %. Siitä mikä minusta voi ylipäänsä tulla parhaassa tapauksessa lapsuuden + genetiikan haasteiden jäljiltä.