Tuntuu, että toiset äidit singahtaa vauvan luo joka ääntelystä

ja ihan hyvin munkin lapset osaa nukahtaa itse, en ymmärrä asiayhteyttä?

vauvat ei osaa kiukutella tai marista. Kyllä niillä on joku hätänä.

Esim. nälkä, märkävaippa, tylsää, kaipaa syliä ja seuraa

kun luottaa siihen että lopulta kuitenkin vastataan.

yleensä se ehtii loppua siihen mennessä kun itse ehtii vaunujen luo pihalle ap

Todellisen hätäitkun erottaa kyllä, mutta toisaalta marinakin voi olla merkki esim. seuran kaipuusta. Silloinhan marina ei ole ollenkaan " turhaa" .



Joskus taas marina voi johtua vaikka siitä, ettei vauva ylety haluamaansa tavaraan tms. Silloin voi olla parempi antaa vauvan yrittää itse kuin mennä heti sekaan häsläämään ja palvelemaan.

Mä kyllä reagoin pojan itkuun vauvana heti. Yleensä kun muuta huutanut kuin nälkää tai kuivaa vaippaa.



Nyt 1.5v:nä en enää joka huutoon reagoi, osaa tulla näyttämään jos sattuu, mutta uhmahuutoa saa huutaa.

mä sanoin, että reagoin hätähuutoon, en jokaiseen mielenosoitushuutoon. ap

ensinnäkin en vaan jaksa kauaa kuunnella itkua ja kitinää.



vauva on esikoinen, joten ehkä siksikin herkemmin reagoi? en tiedä jos tulee useampia vauvoja osaako sit olla vähän " löysemmin rantein" .



meidän vauva kyllä välillä ihan selvästi marisee ja kitisee vaikkei ois mitään suoranaista hätää. ei nälkä, ei kylmä ei kuuma, ei märkä vaippa. joskus lienee vain väsymystä, joskus ehkä on vain tylsää, kaipaa syliä tai yleensäkin seuraa ja huomiota. ihmekös se, kyllähän sitä itsekin syliä ja seuraa ja huomiota kaipailee. Vauvalla ei vaan oo kauheesti muita keinoja ilmoittaa asiasta kuin itkulla/kitinällä.



mut tosiaan, mä en kyllä jaksa kauaa kuunnella sitä kitinää. hermot siinä menee. helpompi on ottaa syliin tai muuten koittaa viihdyttää.

Menen ainakin selvittämään, mikä on hätänä tai mikä harmittaa. Jos olen hoitamassa isompaa lasta, ehtii marina joskus laantua ennen kuin olen ehtinyt vauvan luo, mutta menen silti. Jos vauva on jo tyytyväinen, on kiva käydä silti sanomassa, että äiti kuuli sinun juttusi äsken. Ulkona en vauvaa yksin pidä, joten meillä on aina lyhyt matka tarkistamaan tilanne. Ainakin niin kauan kuin vauva on kyvytön tulemaan minun luokseni, minä menen hänen luokseen. Isompi lapsi pääsee sitten itsekin liikkumaan.

Mä myös reagoin pojan ollessa vauva jokaiseen äännähdykseen. Esikoinen on kyseessä. Eikä todellakaan osaa nukahtaa yksin, herää aina huutaen, on nukahtaessa tosi tarkka, että vieressä ollaan ja heräilee edelleen useita kertoja yössä. En vaan tiennyt (joo, sanokaa tolloksi vaan) ettei ihan kaikkeen tartte reagoida..



Nykyään tokikaan kaikki kitinät ei saa hyssyttelyä osakseen. Muutenhan tää uhmiksen kanssa olo olisi yhtä hyssytystä :). Mutta kyllä yritän silti aina selvitellä kiukun aiheita yhdessä pojan kanssa, mut jos näyttää siltä, ettei tulosta tule, annan suosiolla huutaa pahimman kiukun ohi lattialla ja vasta lopuksi lauleskelen/juttelen/heijaan loputkin kiukut pois.



Olenko tehnyt väärin? Mä vaan olen aina ollut herkkä pojan itkulle ja lukenut, että tarpeisiin on vastattava. Meillä on melkomoisen herkkä poika (äidin vika?) mutta toisaalta tosi helppo. Sillä asioissa olen kuitenkin johdonmukainen ja tarvittaessa tosi tiukkakin. Ei poika mua muuten " pompottele" paitsi yöllä vuoteesta :)