valmiimpia koululaisia päiväkodistako vai suoraan kotoa

Kun en tunne yhtään kotoa suoraan kouluun tulleita lapsia. Kaikki ovat käyneet eskarin (tosin tuntuu että kulttuuri/toimintaeroja on siinä ovatko eskarit päiväkodissa vai koulussa). Tosin useampia kotoa eskariin menneitä lapsia tunnen. Ja ehkä heissä näkyy tämä sama ilmiö.



Meillä ainakin allekirjoitan että poika osasi käyttäytyä ja oli rauhallisempi ennen eskaria. Eskarissa, joka on päiväkodissa, tärkein asia mitä on oppinut ja opettelee on puolensa pitäminen ja kyynärpäätaktiikan oppiminen. Minulle ainakin aiemmin kotona hoidetun (kerhossa käynyt) pojan kohdalla muutos päiväkodin eskarin arvomaailmaan ja käytäntöön oli hieman järkytys.



Saa sitten nähdä millaista meno koulussa on.

kuten siitä, mitä kotihoidossa puuhastellaan ja millainen lapsi perusluonteeltaan on.



Itse tykkään, että eskarissa tehdään tänä päivänä todella arvokasta ja hyvää työtä. Lapset oppivat siellä tärkeitä ryhmässä olemisen taitoja, kuten oman vuoron odottamista, jakamista, toisten auttamista ja autettuna olemista, yhteisten sääntöjen noudattamista ja toisten huomioon ottamista. Samoin eskarissa pääsevät lapsen taidot hiotumaan laajalti, kun ohjattujakin toimintahetkiä on paljon ja monipuolisesti. Suurimmalla osalla eskarista tulevilla lapsella on hyvät oppimisvalmiudet koulua varten. Eskarissahan jo harjoitellaan opiskelua.



Kotihoito on hyvä vaihtoehto silloin, jos lapsella on mahdollisuus leikkiä samanikäisten lasten kanssa paljon ja jos kotona on valmiutta vastata lapsen kehitystarpeisiin.



Minulla on ollut oppilaana kotihoidettu lapsi, joka ei juurikaan osannut syödä itse. Lusikkaa lapsi oli käyttänyt ennenkin, mutta lähinnä tarkasti mössöksi jauhetun ruuan syömiseen. Kun ruokalassa kysyin lapselta, haluaisiko hän oikeasti, että syöttäisin häntä, hän ilmaisi selkeästi, että kyllä hän haluaisi. Kotonakin silloin tällöin häntä kuulema syötettiin. Tuolilla hyvässä asennossa hiukan pidempään istuminen, kynän kädessä pitäminen, saksien käyttö, liikunnallisten leikkien leikkiminen ja moni muu perusjuttu oli lapselle ihan uutta ja hirmuisen työlästä. Mitään käsitystä kirjaimista ei hänellä ollut ja myös laskeminen oli hänelle todella jotakin ihan uutta. Luontainen kiinnostus uuden oppimiseen oli aikalailla kateissa. Kaikenlaiset taidot olivat ihan vajaat. Lapsi oli erittäin hiljainen, kiltti ja ystävällinen, mutta eskari olisi " perheen vauvalle" tehnyt kentien ihmeitä.



Kuvaamani on toki poikkeus, mutta uskon todella, että sillä, miten lasta eskarivuonna tuetaan, on suuri merkitys.



Tituliini

Meille eskari oli todella positiivinen yllätys. Henkilökunta oli koulutettua, puhuivat " samaa kieltä" , ymmärsivät ns. puolesta lauseesta, mitä tarkoitin, osasivat raportoida juuri sen, mitä kaipasin (päivän puuhista pieniä esimerkkejä). Pph:lla ollessa en saanut riittäviä vastauksia juuri mihinkään, kaikki takkusi.



Ujo poikamme sai mukavasti sosiaalisia valmiuksia, tuli rohkeutta. Tehtäviä tehtiin juuri sopivasti. Toiminta oli kaikinpuolin mukavaa ja monipuolista. Kaiken kruunasi toukokuussa tehty yöretki. Pidin itsestään selvänä, että poikamme ei halua lähteä sinne. Kunnes lähtöä edeltävänä päivänä hän sanoi haluavansa retkelle. Huipennus!!!

Olemme saaneet positiivista palautetta lasten käytöksestä ja valmiuksista, mutta en tiedä olisiko sitä tullut päiväkotiurankin jälkeen.

oli niin äärilaidasta, että en usko että yksi eskarivuosi olisi kovin paljon auttanut. Varmaan yhtälailla löytyy päiväkotilapsista ääritapauksia. Kyllä kotikasvatus ja olosuhteet vaikuttavat kovasti lapsen kehitykseen ja innostukseen uutta oppia.

Itselläni on kaksi lasta, jotka lähtivät suoraan kotoa kouluun ja hyvin pärjäsivät.Kolmas menee nyt eskariin, jotta saisi aamupäivisin samanikäisten kanssa leikkiä. Mietin pitkään pistänkö hänet eskariin, koska jossain paikoissa se on ottanut aivan liian koulumaiset suorittamispainoiset piirteet.

Suon lapselleni vielä tämän kuudenenkin vuoden lapsenomaisissa leikeissä. Kasvukansioista ja päiväkotin kuvauksista sain kuitenkin sen kuvan, että lapseni on oppinut jo aivan kaikkea täällä kotona niin liikunallisesti kuin myös " lasku ja lukutehtäviin liittyen" .

Minulle ainakin jäi päiväkodin anti lapselle aika hämäräksi. Lapseni nyt 13 ja 10. Vanhempi meni päiväkotiin 6-vuotiaana ja nuorempi 4-vuotiaana. Itsepuolustustaidot oli kai se pääasiallinen oppi. Muuten kaikki valmiudet opittiin kotona ja naapuruston lasten kanssa. Muiden lasten kanssa oltiin tekemisissä tietysti päivittäin kotiaikanakin. Missään vuoron odotuksessa, keskittymisessä tai toisten huomioon ottamisessa ei pitkään kotona olleilla ollut mitään vaikeutta. Päiväkodista kouluun siirtyminen oli kummallekin ISO HELPOTUS.