Onko hitaasti etenevä suhde tuhoon tuomittu?

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkäisin edetä hitaasti, mutta miehillä tuntuu olevan kiire. Haluaisin alkuun tapailla ehkä kerran viikossa , viestitellä ja soitella säännöllisesti mutta ei välttämättä joka päivä. En halua heti hypätä yhteiseen inhorealismi-arkeen vaan mielummin tehdä niitä kivoja asioita yhdessä: katsoa leffaa, käydä lenkillä, kokkailla jotain hyvää. Ja tietenkin harrastaa seksiä.

Rakkaudesta voisi puhua kun on tunnettu vuosi. Siinä ajassa suhde olisi hiljalleen mennyt tiiviimpään suuntaan. Minusta tuntuu, että homma tukahdutetaan usein alkumetreillä kaikkeen intensiivisyyteen. Mun pää ei vaan pysy mukana ja muutun etäiseksi ja torjuvaksi, vaikka olisinkin kiinnostunut ja ihastunut. Haluaisin vain edetä rauhassa.

N37

Juuri näin haluaisin itsekin tutustua, kaikessa rauhassa ja kiireettä. Mistä tällaisia naisia löytää?

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkäisin edetä hitaasti, mutta miehillä tuntuu olevan kiire. Haluaisin alkuun tapailla ehkä kerran viikossa , viestitellä ja soitella säännöllisesti mutta ei välttämättä joka päivä. En halua heti hypätä yhteiseen inhorealismi-arkeen vaan mielummin tehdä niitä kivoja asioita yhdessä: katsoa leffaa, käydä lenkillä, kokkailla jotain hyvää. Ja tietenkin harrastaa seksiä.

Rakkaudesta voisi puhua kun on tunnettu vuosi. Siinä ajassa suhde olisi hiljalleen mennyt tiiviimpään suuntaan. Minusta tuntuu, että homma tukahdutetaan usein alkumetreillä kaikkeen intensiivisyyteen. Mun pää ei vaan pysy mukana ja muutun etäiseksi ja torjuvaksi, vaikka olisinkin kiinnostunut ja ihastunut. Haluaisin vain edetä rauhassa.

N37

Siis hyi helvetti!

Mies haluaisi oikeasti olla yhdessä ja rakastaa sinua, tehdä arjestasi luksusta tekemällä kaiken sinun eteesi, mitä vain pyydät ja haluat - ja sitten vain viittaat kintaalla, että "nähdään ensi viikolla" 

Haista PASKA!

Onnellinen sinkkuus on hieno valinta. Näin itse valittuna.

Vierailija kirjoitti:

Juuri täällä ihmettelin tilannetta, jossa kaverini on tapaillut erästä naista kohta vuoden. Edelleenkään ei suostu kertomaan tämän ihmisen nimeä, tai sanomaan tätä tyttöystäväksi vaan hän on naispuolinen ystävä. Haluaa "edetä hitaasti". Jos olisin tuo nainen, niin en kestäisi sekuntiakaan. 

TÄMÄ. Odottelin niin niin rakastuneena 1.5 vuotta. Luulin että kaikki meni hyvin ja oli hyvää seksiäkin. Mies piti suhdetta vaan tapailun. Odotin että tuossa ajassa oltaisiin jo parisuhteessa mutta hän ei halunnut määritellä sitä vakavaksi suhteeksi. Sydämeni särkyi. Ero tuli.Vieläkin itken, kaipaan ja vihaan tätä ihmistä vaikka erosta jo vuosi aikaa. Kokemuksestani sanon että älä jää odottelemaan liian pitkäksi aikaa vaan lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkäisin edetä hitaasti, mutta miehillä tuntuu olevan kiire. Haluaisin alkuun tapailla ehkä kerran viikossa , viestitellä ja soitella säännöllisesti mutta ei välttämättä joka päivä. En halua heti hypätä yhteiseen inhorealismi-arkeen vaan mielummin tehdä niitä kivoja asioita yhdessä: katsoa leffaa, käydä lenkillä, kokkailla jotain hyvää. Ja tietenkin harrastaa seksiä.

Rakkaudesta voisi puhua kun on tunnettu vuosi. Siinä ajassa suhde olisi hiljalleen mennyt tiiviimpään suuntaan. Minusta tuntuu, että homma tukahdutetaan usein alkumetreillä kaikkeen intensiivisyyteen. Mun pää ei vaan pysy mukana ja muutun etäiseksi ja torjuvaksi, vaikka olisinkin kiinnostunut ja ihastunut. Haluaisin vain edetä rauhassa.

N37

Siis hyi helvetti!

Mies haluaisi oikeasti olla yhdessä ja rakastaa sinua, tehdä arjestasi luksusta tekemällä kaiken sinun eteesi, mitä vain pyydät ja haluat - ja sitten vain viittaat kintaalla, että "nähdään ensi viikolla" 

Haista PASKA!

Tuo nainen pelkää läheisyyttä ja sitoutumista. Ehkä traumoja taustalla. Välttevevän kiintymyssuhdetyylin arkkityyppi. Jos ei mene terapiaan niin pysyy tuossa limbossa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri täällä ihmettelin tilannetta, jossa kaverini on tapaillut erästä naista kohta vuoden. Edelleenkään ei suostu kertomaan tämän ihmisen nimeä, tai sanomaan tätä tyttöystäväksi vaan hän on naispuolinen ystävä. Haluaa "edetä hitaasti". Jos olisin tuo nainen, niin en kestäisi sekuntiakaan. 

TÄMÄ. Odottelin niin niin rakastuneena 1.5 vuotta. Luulin että kaikki meni hyvin ja oli hyvää seksiäkin. Mies piti suhdetta vaan tapailun. Odotin että tuossa ajassa oltaisiin jo parisuhteessa mutta hän ei halunnut määritellä sitä vakavaksi suhteeksi. Sydämeni särkyi. Ero tuli.Vieläkin itken, kaipaan ja vihaan tätä ihmistä vaikka erosta jo vuosi aikaa. Kokemuksestani sanon että älä jää odottelemaan liian pitkäksi aikaa vaan lähde.

Tapailumies kannattaa heivata pois jos ei asia etene ja itse haluaa edetä.

Olen edelleen suhteessa tähän supernaiseen, koska tiedän että suhde kantaa. Hän kaikesta huolimatta tulee luokseni ja nukutaan yhdessä, vaikka ollaan pari päivää erossa. Hän vähitellen yrittää totutella minuun, hän on leski ja hän tarvitsee luotettavuutta parisuhteelta, että en häviä mihinkään!!!

Hän on oppinut luottamaan ja vähitellen edetään suhteessa, kuten aina.

Rakkaus on tärkeintä.

Itse en pystyisi liian hitaaseen etenemiseen. Kyllä tietyssä ajassa täytyy jo tietää onko toinen vakavassa mielessä sitoutumassa vai ei. Jos vuoden tapailun kuluttua ei siltä näytä niin itse kyllä lähtisin. Miksi tuhlaisin aikaani. Toki arvostan hidasta etenemistä ja toiseen tutustumista rauhassa. On tärkeää oppia tuntemaan hyvin eikä liian kiireellä edetä.

N 55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri täällä ihmettelin tilannetta, jossa kaverini on tapaillut erästä naista kohta vuoden. Edelleenkään ei suostu kertomaan tämän ihmisen nimeä, tai sanomaan tätä tyttöystäväksi vaan hän on naispuolinen ystävä. Haluaa "edetä hitaasti". Jos olisin tuo nainen, niin en kestäisi sekuntiakaan. 

TÄMÄ. Odottelin niin niin rakastuneena 1.5 vuotta. Luulin että kaikki meni hyvin ja oli hyvää seksiäkin. Mies piti suhdetta vaan tapailun. Odotin että tuossa ajassa oltaisiin jo parisuhteessa mutta hän ei halunnut määritellä sitä vakavaksi suhteeksi. Sydämeni särkyi. Ero tuli.Vieläkin itken, kaipaan ja vihaan tätä ihmistä vaikka erosta jo vuosi aikaa. Kokemuksestani sanon että älä jää odottelemaan liian pitkäksi aikaa vaan lähde.

Tollasen miehen kanssa oisi tullut ero vaikka oisitte määritelleet suhteen seurusteluksi. Sillon se mies olisi vaan valehdellut pahemmin. Onneksi pääsit eroon hänestä.

Hitaassa etenemisessä kun toinen ei millään halua määritellä suhdetta vaan pitää sitä tapailusuhteena on tietty riski. Riski on siis se että pidetään varalla kunnes parempi löytyy. Itselle kävi näin että mut vaihdettiin siihen "parempaan". Eipä se semmonen sit mitään rakkautta ollut kuin minun puoleltani häneen. Kaduttaa näin jälkeenpäin että jäin roikkumaan siihen pitkäksi aikaa ja luulin toisen muuttuvan. Mutta ei hän muuttunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä suhde alkaa siitä kun on seksiä. Sitä ennen kaikki on epävarmalla pohjalla. Rento yhdessäolo on mahdollista vasta kun nainen sinetöi hyväksyntänsä silakallaan.

Niin, koska kaikilla miehillä on keskenään aivan identtinen ajatusmaailma, mielipiteet ja tavoitteet elämässä. Eiku...

Meillä alkoi "suhde"miehen kanssa intohimolla ja hyvällä seksillä. Mutta ei se hänestä mikään suhde ollut koskaan. Tai hänelle seksisuhde kun mä luulin sen johtavan parisuhteeseen Joskus miehillä on todella putkiaivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri täällä ihmettelin tilannetta, jossa kaverini on tapaillut erästä naista kohta vuoden. Edelleenkään ei suostu kertomaan tämän ihmisen nimeä, tai sanomaan tätä tyttöystäväksi vaan hän on naispuolinen ystävä. Haluaa "edetä hitaasti". Jos olisin tuo nainen, niin en kestäisi sekuntiakaan. 

TÄMÄ. Odottelin niin niin rakastuneena 1.5 vuotta. Luulin että kaikki meni hyvin ja oli hyvää seksiäkin. Mies piti suhdetta vaan tapailun. Odotin että tuossa ajassa oltaisiin jo parisuhteessa mutta hän ei halunnut määritellä sitä vakavaksi suhteeksi. Sydämeni särkyi. Ero tuli.Vieläkin itken, kaipaan ja vihaan tätä ihmistä vaikka erosta jo vuosi aikaa. Kokemuksestani sanon että älä jää odottelemaan liian pitkäksi aikaa vaan lähde.

Tollasen miehen kanssa oisi tullut ero vaikka oisitte määritelleet suhteen seurusteluksi. Sillon se mies olisi vaan valehdellut pahemmin. Onneksi pääsit eroon hänestä.

Totta! Hän antoi uskoa alussa haluavansa parisuhteen kanssani mutta valehteli. Halusi vaan käyttää mua hyväkseen ja mun tunteitani häntä kohtaan. Narsistisia piirteitä tuli nousi paljon hänestä esiin muissakin asioissa.

Meillä alkoi suhde hitaasti. Tavattiin työpaikan henkilöstötilaisuudessa, kumpikin meistä eri firmoista joiden oli tarkoitus fuusioitua. Meilla synkkasi heti loistavasti ja hengailtiinkin koko ilta yhdessä. Mies lähti tästä viikonpäästä työkomennukselle Keski-Eurooppaan, jossa hänen oli tarkoitus olla puoli vuotta. Olin häneen työasioissa yhteydessä, koska olin luvannut jeesata häntä projektissa jossa minun osaamisestani oli hyötyä.

Hiljalleen sitten aloimme koko ajan puhua vähemmän työasioista ja enemmän yksityisasioista. Puhelut siirtyivät työajalta vapaa-aikaan ja alkoivat venyä tuntien mittaisiksi. Joskus saatettiin viettää koko päivä puhelimen välityksellä yhdessä. Keskusteltavaa riitti jo silloin niin paljon. Reilun kolmen kuukauden jälkeen kumpikin alkoi varovaisesti viemään keskustelua siihen, kuinka paljon pidämme toisistamme ja lopulta tunteet ikään kuin pääsivät valloilleen (anteeksi klishee). Mies saapui puolen vuoden jälkeen takaisin Suomeen ja kun näimme ensimmäisen kerran... Sitä on vaikea kuvata. Vietimme koko viikonlopun neljän seinän sisällä ja kaikki oli vaan täydellistä. 

Olemme vasta alkumatkasta, joten hitaasti etenevien suhteiden kestoon olemme kelvoton esimerkki. Silti voin sanoa, etten ole ollut koskaan näin rakastunut ja innostunut toisesta ihmisestä. Meidän välinen kommunikaatio on minulle ennen kokematonta ja siihen on varmaan isona syynä, että rakensimme suhteemme keskustelujen kautta alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkäisin edetä hitaasti, mutta miehillä tuntuu olevan kiire. Haluaisin alkuun tapailla ehkä kerran viikossa , viestitellä ja soitella säännöllisesti mutta ei välttämättä joka päivä. En halua heti hypätä yhteiseen inhorealismi-arkeen vaan mielummin tehdä niitä kivoja asioita yhdessä: katsoa leffaa, käydä lenkillä, kokkailla jotain hyvää. Ja tietenkin harrastaa seksiä.

Rakkaudesta voisi puhua kun on tunnettu vuosi. Siinä ajassa suhde olisi hiljalleen mennyt tiiviimpään suuntaan. Minusta tuntuu, että homma tukahdutetaan usein alkumetreillä kaikkeen intensiivisyyteen. Mun pää ei vaan pysy mukana ja muutun etäiseksi ja torjuvaksi, vaikka olisinkin kiinnostunut ja ihastunut. Haluaisin vain edetä rauhassa.

N37

Tämä voisi olla minun kirjoittamani.

Toinen N37