Onko hitaasti etenevä suhde tuhoon tuomittu?

Yksi tuttu eli etäsuhteessä eri mantereilla yli vuosikymmenen, meni lopulta naimisiin ja saivat lapsen. Itse olisin heittänyt hanskat tiskiin kuukauden jälkeen. Mikä sopii yksille, ei sovi toisille.

Mutta miksi jotkut haluavat edetä hitaasti?

Mitä sinulle tarkoittaa hitaasti etenevä? Onko se sellainen, jossa ollaan pitkään ihan platonisella tasolla ilman pussailua ja seksiä ja tutustutaan ensin kunnolla ihmisinä ennen sille asteelle siirtymistä? Vai sellainen, jossa ei sitouduta, vaan molemmat harrastavat edelleen seksiä tahoillaan ja "tapaillaan" seksin merkeissä toivoen, että toinen joskus suostuu viralliseen parisuhteeseen? Vai sellainen, jossa ollaan jo parisuhteessa, mutta ei olla vielä edetty a) yhteiseen asuntoon, b) naimisiin tai c) lapsentekoon asti?

Joo, ja nopeasti

Hitaasti eteneminen meinaa että tapaillaan ja tutustutaan rauhassa. Suudelmia on vaihdettu mutta seksiä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Hitaasti eteneminen meinaa että tapaillaan ja tutustutaan rauhassa. Suudelmia on vaihdettu mutta seksiä ei ole.

Romanttista ja vanhanaikaista <3

Onhan se tavallaan romanttista, mutta on siinä myös se vaara, että jompi kumpi etsii samaan aikaan parempaa, kun ei ole vielä sitouduttu.

On hyvä rakentaa ystävyyttä ja luottamusta hitaasti ja aika hiljakseen ja niin ettei kummallakaan ole seksiä kenenkään kanssa. En osaa selittää tätä sen paremmin, mutta tällainen on ollut hyvin kaunista ja kestäväksi kehittyvää. Toki sellainenkin voi loppua, jos tällaista on hyvin nuorena ja jossain vaiheessa huomaa, että esim. molempien arvot ja tavoitteet poikkeavat liiaksi toisistaan.

Miehillä suhde alkaa siitä kun on seksiä. Sitä ennen kaikki on epävarmalla pohjalla. Rento yhdessäolo on mahdollista vasta kun nainen sinetöi hyväksyntänsä silakallaan.

Juuri täällä ihmettelin tilannetta, jossa kaverini on tapaillut erästä naista kohta vuoden. Edelleenkään ei suostu kertomaan tämän ihmisen nimeä, tai sanomaan tätä tyttöystäväksi vaan hän on naispuolinen ystävä. Haluaa "edetä hitaasti". Jos olisin tuo nainen, niin en kestäisi sekuntiakaan. 

Minä ja mieheni muutettiin yhteen 7v seurustelun jälkeen. Mentiin naimisiin 12v yhdessäolon jälkeen. Edelleen ollaan yhdessä. Lapsia tuli 9v yhdessäolon jälkeen ensimmäinen.

Mun mielestä nimenomaan nopeasti etenevät suhteet on tuhoontuomittuja.

Ei ole kiirettä, koska olettaa elävänsä toisen kanssa loppuelämän. Miksi siis kiirehtiä? :D

No, iälläkin on väliä. On se vähän eri asia edetä hitaasti, kun on 20 vuotta vs. 37 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiirettä, koska olettaa elävänsä toisen kanssa loppuelämän. Miksi siis kiirehtiä? :D

Miltä tuntuu olla Mestari? <3

Vierailija kirjoitti:

Miehillä suhde alkaa siitä kun on seksiä. Sitä ennen kaikki on epävarmalla pohjalla. Rento yhdessäolo on mahdollista vasta kun nainen sinetöi hyväksyntänsä silakallaan.

Niin, koska kaikilla miehillä on keskenään aivan identtinen ajatusmaailma, mielipiteet ja tavoitteet elämässä. Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä suhde alkaa siitä kun on seksiä. Sitä ennen kaikki on epävarmalla pohjalla. Rento yhdessäolo on mahdollista vasta kun nainen sinetöi hyväksyntänsä silakallaan.

Niin, koska kaikilla miehillä on keskenään aivan identtinen ajatusmaailma, mielipiteet ja tavoitteet elämässä. Eiku...

vivahde-eroja miehissä on, mutta kai miehenä myönnät että lopulta se pussy pyörittää sinunkin päätäsi?

Minä tykkäisin edetä hitaasti, mutta miehillä tuntuu olevan kiire. Haluaisin alkuun tapailla ehkä kerran viikossa , viestitellä ja soitella säännöllisesti mutta ei välttämättä joka päivä. En halua heti hypätä yhteiseen inhorealismi-arkeen vaan mielummin tehdä niitä kivoja asioita yhdessä: katsoa leffaa, käydä lenkillä, kokkailla jotain hyvää. Ja tietenkin harrastaa seksiä.

Rakkaudesta voisi puhua kun on tunnettu vuosi. Siinä ajassa suhde olisi hiljalleen mennyt tiiviimpään suuntaan. Minusta tuntuu, että homma tukahdutetaan usein alkumetreillä kaikkeen intensiivisyyteen. Mun pää ei vaan pysy mukana ja muutun etäiseksi ja torjuvaksi, vaikka olisinkin kiinnostunut ja ihastunut. Haluaisin vain edetä rauhassa.

N37

Ei ole. Ennemmin suhteen pilaa liika hätiköinti. Sännätään naimisiin samantien ja sitten jo erotaankin seuraavassa kuussa, koska ei se toinen ollutkaan niin kiva kuin luuli. Sitten sama uudestaan toisen kanssa jne. Miksi ei voisi vain rauhassa tutustua ensin ennen kuin hankitaan lapsia, muutetaan yhteen ja mennään naimisiin? 

Ensisuudelma 3kk tapailun jälkeen, seksiä 6kk jälkeen, yhteenmuutto 3v päästä, naimisiin 3v yhdessäasumisen jälkeen, ensimmäinen lapsi 4v häistä. Ensisuudelmasta nyt aikaa noin 15 vuotta, joten en ihan tuhoontuomituksi tätä suhdetta sanoisi kun edelleen ollaan onnellisesti yhdessä ja kolmas lapsi tuloillaan.