Millainen ihminen luopuu kumppanin etsimisestä ja väittää olevansa "tyytyväinen elämään ilman parisuhdetta"?

Sellainen joka on jo 10 vuotta etsinyt ja ei ole kertaakaan päässyt edes viikoksi seurustelemaan, mutta ei kuitenkaan masennu tilanteesta vaan tulee hyvin toimeen keskenäänkin.

t: sellainen

Porvoo reissut.

Kun tältä palstalta lukee ihmisten parisuhdeongelmia niin se kyllä tehokkaasti karistaa kaikki toiveet parisuhteesta.

Ystävät, harrastukset, työ, oma aika, matkustelu jne jne jne.

Oletko tosiaan niin yksiulotteinen, että vain parisuhde ja sen tavoittelu tuovat onnea? 

Ihminen joka on pettynyt liian monta kertaa. Häneltä on mennyt usko toiseen ihmiseen. Hän saa onnensa monesta muusta asiasta.

oma elämä

Minulle tuottaa suurinta onnellisuutta se, että ei tarvitse katsella miestä saman katon alla. Naiset eivät parisuhdemielessä kiinnosta, joten naispuolisoakaan en kaipaa.

Ihminen joka on tyytyväinen ilman parisuhdettakin? Miksi se on niin vaikea uskoa ettei kaikille parisuhde ole se elämä tärkein asia? Heille tärkeää voi olla vaikka ura, harrastukset, matkustelu, ystävät, erakkoelämä luonnon keskellä tai mikä vaan.

Minä: olen yksinviihtyvä ja lisäksi ruma, en ole koskaan kokenut olevani haluttava tai "seurusteluainesta", mutta toisaalta en varmaan oikeasti edes jaksaisi seurustella, koska en jaksa edes tavallisia kaverisuhteita ylläpitää.

Et ole tosissasi?! Jos oot, niin voi sinua. Mikä on säälittävämpää kuin ihminen, joka ei voi olla onnellinen ilman parisuhdetta.

En etsi onnellisuutta. En usko että pysyvää onnellisuutta voi saavuttaa.

Tavoittelen sellaista elämää, että joka päivä ja joka hetki on siedettävää.

Parisuhteessa olen ollut monta kertaa ja olen aina kärsinyt niissä. Se hetken oksitosiini huuma ei korvaa vapauden ja itsemääräämisoikeuden menetystä.

En kaipaa lapsia enkä miestä.

Onnen minulle tuo hetkittäin, luonto, taide, huumori, vapaus ja omien arvojeni mukainen elämä, jossa keskityn havainnoimaan ja etsimään kauneutta.

Myös luominen, käsillä tekeminen ja työ tuottavat mielihyvää ja se että kehittyy koko ajan.

Ja kaikkein tärkein on ajatus, että kaiken mitä panostan, panostan itseeni, ja se on pysyvää, toisin kuin jos satsaisin ja uhrautuisin retaleseeseen/kutaleeseen tai munallaan ajattelevaan sikaan.

Itse luovuin jo nuorena (joskus 21-23-vuotiaana) kaikesta parisuhdehömpästä ja olen keskittynyt itseeni. Luen paljon, opiskelen biologiaa yliopistolla. Kesäisin käyn sienestämässä, kuvaamassa kasveja, eläimiä, luontoa ja hyönteisiä. Tulevaisuudessa ajattelin käydä vaeltamassa Lapissa. Ei ketään kiinnosta tällainen

Miten kumppania etsitään?

Vietin elämäni onnettomimman ajan jakson silloin kun olin parisuhteessa. Ei kiitos sitä lajia enää.

Minä. Olen ollut parisuhteissa, joten se ei ole kokemus jota minun pitäisi tavoitella. Kokemus löytyy jo.

Onnellisuutta elämääni tuovat: aamukahvi puuron kera, samalla kun luen lempiblogejani, ulkomaanmatkat, hyvän kirjan lukeminen ennen nukkumaanmenoa, hyvä ruoka, terveys, mukavat työtoverit...

Näin täällä voin ihan kertoa, että minua säälittää ne ihmiset, jotka tuhlaavat ainoan elämänsä parisuhteen perässä juoksemiseen. Epätoivoisena roikutaan ties missä ja otetaan rakkauskuvia nettiin ja yritetään vakuutella että lujaa menee. Ja sitten muutavan viikon pasta "sielun kumppanin" löytämisestä erotaan, ja voi sitä itkun määrää, kunnes taas ihastutaan. Ei sovi minulle tuollainen. Mieluummin elän tasapainoista hyvää arkea, ja keskityn asioihin, joihin voin itse vaikuttaa.

Minä uskon että ihminen voi olla onnellinen ilman parisuhdetta. Itse olen luopunut toivosta enkä enää aio edes yrittää, vaikka periaatteessa ihanteeni olisi se elämänkumppani. Mutta sellaista hyvää ei minulle varmaankaan löydy, niin monesti olen iskenyt käteni paskaan. Ja nyt minulla ei ole enää mitään annettavaa kellekään.

Minulla ei ole yhtään kaveria tai ystävää, työtä, ei mitään. Mutta kokemukseni suhteista on se että voin entistä huonommin, en vain jaksa enää toivoa ja pettyä. Näillä mennään, ja yritän olla tyytyväinen elämääni.

Sellainen, joka ei ole kiinnostunut parisuhteessa elämisestä. Hänelle tuottaa onnellisuutta kaikki parisuhteeseen liittymätön elämänsisältö. 

Kun oikeasti huomasin että olen onnellisempi sinkkuna. Olen kyllä seurustellut useampia kertoja sekä vakavasti että vähemmän vakavasti, mutta kuitenkin ahdistunut suhteissa. Nyt on niin ihanaa olla vapaa tekemään mitä haluaa, eikä minuun kohdistu odotuksia tai vaatimuksia kenenkään miehen taholta. Eikä noissa mun seurustelukumppaneissa ollut mitään kamalaa vikaa, ihan tavallisin kunnon miehiä pikkuvikoineen. Tää on vaan parempi elämäntapa mulle. 

Jos jotain olen elämäni aikana oppinut niin sen että lopulta kuitenkin onni löytyy itsestä.