Vaativin asia, jonka olet koskaan tehnyt

Minulla on se, että pääsin sisään yliopistoon kolmannella yrittämällä. Lukio meni huonosti ja kaksi pettymystä pääsykokeista tuntuivat molemmat äärettömän lannistavilta. Ennen pääsykoetta en nukkunut enkä syönyt kun olin niin stressaantunut. Pääsin lopulta sisään ja olen uskomattoman onnellinen.

Yliopiston pääsykokeet onnistuneesti läpi

Tullut valituksi yliopistoon.

Synnytys.

Olen kantanut molemmat vanhempani hautaan. Isän ensin, hain ja laskin hänen uurnansa. Vuosia myöhemmin kannoin äitini hautaan, vietin hänen viimeiset yönsä hänen vierellään sairaalassa, järjestin hautajaiset ja kannoin yhtenä kantajista, hänet hautaan. 

Raskaimmat kuormat kantaa, mutta ajattelin sen niin että oli mun vuoroni. Mun vuoroni valvoa sängyn vierellä ja rauhoittaa kun kauhu tuli ja mun vuoroni kantaa lepäämään.

Puolison hoitaminen, lapsen kasvatus ja vuorotyö -yhdistelmä.

Saattanut isäni, äitini ja veljeni hautaan.

3 onnistunutta raskautta ja elvytystilanteet työssä

8 vuoden ajan kärsin vakavista oireista tietämättä mistä ne johtuivat. Ensimmäiset 5 vuotta minua hoidettiin mt-potilaana, sain ihan hirveitä sivuvaikutuksia psyykelääkkeitä ja minua ei otettu ollenkaan tosissaan, vähättelyä ja lyttäämistä oli jatkuvasti hoitavan tahon puolelta. Sitten onnistuin pääsemään tutkimuksiin, jotka kestivät hetkellisine taukoineen 2 vuotta. Tuloksena diagnoosi vakavasta fyysisestä sairaudesta, johon ei ole parannuskeinoa. En todellakaan tiedä miten selvisin järjissäni näistä vuosista. Ei se tässä näin kirjoitettuna kuulosta raskaalta, mutta oli äärettömän uuvuttava kestää vaikeita oireita noin kauan tietämättä niiden syytä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kantanut molemmat vanhempani hautaan. Isän ensin, hain ja laskin hänen uurnansa. Vuosia myöhemmin kannoin äitini hautaan, vietin hänen viimeiset yönsä hänen vierellään sairaalassa, järjestin hautajaiset ja kannoin yhtenä kantajista, hänet hautaan. 

Raskaimmat kuormat kantaa, mutta ajattelin sen niin että oli mun vuoroni. Mun vuoroni valvoa sängyn vierellä ja rauhoittaa kun kauhu tuli ja mun vuoroni kantaa lepäämään.

Huh. OIen kai herkällä päällä, mutta tämä liikutti mua. Kaunista ja kamalaa yhtä aikaa. 

Selvisin rintasyövästä.

Vierailin päivittäin töiden jälkeen akuuttipsykiatrialla miehen itsemurhayrityksen jälkeen. Se oli melkein pahempaa kuin ambulanssin soittaminen, on aika karua nähdä rakkaansa sellaisessa paikassa. Kävin töissä oman pääni takia, kotona ei voinut romahtaa lapsen vuoksi. Tuosta on jo vuosia, mutta ei unohdu. Onneksi ajat ovat olleet valoisampia sen jälkeen.

Raitistuminen.

Pääsin toisella yrittämällä ruotsin ylppäreistä läpi. Sen jälkeen kaikki on ollut helppoa kuin heinänteko. Outoa ajatella, että useimmille moinen oli lasten leikkiä, vaikka eivät ole sen jälkeen elämässään pärjänneet juuri missään niin hyvin kuin minä.

Istuin isän vieressä saattohoidossa joka päivä hänen viimeisen viikkonsa ajan.

Mielenrauhan saavuttaminen oli myös vaikeaa, vaikka se ei ehkä kuulosta niin vaativalta.

Mun vaativin koettelemus on ollut ensimmäisen seurustelukumppanini ja avopuolisoni vaikea psyykkinen sairastuminen ja sitä seurannut itsemurha. Oli kova paikka alta kolmekymppiselle toimia käytännössä omaishoitajana täysin muuttuneelle ja avuttomalle kumppanille, sekä myöhemmin käydä läpi luopumisen tuska ja vapautua syyllisyydestä.

Toiseksi vaativin asia on ollut alanvaihto. Pääsin ekalla yrittämällä 18-vuotiaana sisään yliopistoon erittäin tavoiteltuun koulutusohjelmaan, joka käytännössä takaa työllistymisen. Parissa vuodessa selvisi, ettei ala sopinut minulle ollenkaan, mutta kesti jonkin aikaa kerätä rohkeutta vapautua tästä "kultaisesta häkistä". Olen nyt onnistunut kouluttautumaan lapsuuteni toiveammattiin.

Kolmanneksi vaativinta on ollut vapautua 9 vuotta kestäneen koulukiusaamisen painolastista ja saavuttaa perusturvallisuuden tunne - tämä prosessi tosin jatkunee koko elämäni.

Mä olen ilmeisesti saanut bannit tänne. Alotukset on heti pääsy kielletty. Kai siihenkin jotain vaaditaan:)

Onnistuin pääsemään treffeille naisen kanssa. Hitto se vaati aikaa ja vaivaa, mutta oon tyytyväinen itteeni, vaikka treffeistä ei mitään seurannutkaan

RV25 syntyneen vauvani hoitaminen ensimmäisen vuoden aikana. 

Synnytys.