Mitä teen tuppisuiselle nuorelle työntekijälle, joka somettaa päivät pitkät!
Teemme työtä, jossa ryhmätyö ja yhteinen suunnittelu on todella oleellinen osa työtä. Meillä on nuori työntekijä, joka ei puhu kuin pakolliset. Kun menee kertomaan mitä päivän aikana pitäisi saada aikaiseksi, hän sanoo, että joo. Silti puolet päivästä menee videoita katsoessa, somettaessa, räplätessä kännykkää. Vaikka olisi mikä kiire ja tulipalo, on aina aikaa vähän googlailla ja katsoa musavideoita ja chätätä ja soitella kavereille. Kovin lahjakas monella tavalla, mutta tiimin jäsenenä ja tehokkaana työntekijänä ihan idari.
Miten saan hänet osallistumaan prosessiin ja kantamaan vastuuta? Tekisi mieli räjähtää. Olen siis esimies, joten minun ongelmanihan tämä on. En kuitenkaan ole siinä asemassa, että saisin potkut järkättyä. Jos minusta olisi kiinni, monon kuva olisi jo persiissä.
Äärimmäisen introvertti ihminen tiimissä on todellinen rasite, kun työ perustuu tiimityöhön. Miten introvertti saadaan kommunikoimaan? Auttakaa ennen kuin yritän oikeasti hankkia potkut.
Kommentit (60)
Ja tänne kirjoittelemalla tilanne varmaan selviää.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis saako se ne duunit hoidettua kunnialla vai eikö? Mikäli muille kaatuu kohtuuttomasti taakkaa, mitäpä jos kertoisit sille työntekijälle mitä häneltä odotetaan. Jos työn laatu on huono, kerro se. Samoin jos ei saa tarpeeksi aikaiseksi tarpeeksi nopeasti niin koita selittää mahdollisimman yksinkertaisesti mitä hänen kuuluu tehdä ja minkälaisella työpanoksella. Itselläni on joskus ollut vastaavaa ongelmaa duunissa kun työnkuva ei ole ollut selkeä ja en ole ymmärtänyt, että mitä mun oikeen odotetaan tekevän ja missä ajassa. Esimiehenä on sun tehtävä selkeyttää hänelle mitä pitää tehdä. Tai ehkä sillä on liian vähän sit hommia jos on aikaa somessa roikkua "koko ajan"?
Tätä voisi kokeilla jos ei ole jo kokeiltu. Myös kahdenkeskeinen puhuttelu, jossa kerrot ettei työ oikein mene niinkuin sen kuuluu ja kerrot vielä että omien asioiden hoitaminen ei ole soveliasta työpaikalla. Muuta ei tule oikein mieleen jos puhuttelut eivät auta.
Olen siis itsekkin nuori ja harjoitteluissa saanut erikseen kiitosta siitä etten käytä kännykkää/hommaile omia. Tuo on omasta mielestäni outoa, koska se nyt ei vaan kuulu työntekoon. Yleensä jos omaa aikaa jäänyt niin kysynyt jotain lisää tai etsinyt oman alan artikkeleita ja lukenut niitä.
Olemme siis toimittajia! Osa asioista toimitetaan someen. Jos ei halua olla toimittaja, ei mene sellaiseen työpaikkaan missä toimitetaan vaan aloittaa vaikka ihan oman blogin.
Toimittajan tehtäviin kuuluu ideoiminen, sparraaminen, haastattelut, materiaalin toimittaminen ja se, että saa kirjoitettua artikkeleita ja tiedotteita tässä tapauksessa nettiin.
Sen jälkeen niitä juttuja luetaan ja niitä parannellaan kimpassa.
Määräaikaan mennessä jutun pitää olla netissä.
Perusasiat ovat yksinkertaisia. Hyvien juttujen keksiminen ja kirjoittaminen meille kokeneemmillekin välillä vähän vaikeaa. EIKÖ?
Jos on käynyt alan koulut, tämän kaiken pitäisi olla ihan pirun yksinkertaista!
ap
Jos on fiksu ja lahjakas, yritä imarrella tällä. Voi olla myös tylsistynyt. Anna joku ylim. haasteellinen projekti, joka voisi olla hänelle mieluinen ja jota voi edistää itsenäisesti. Voit myös nostaa ala-arvoiset työt esiin hänen kanssaan ja sanoa suoraan, että koska tiedät hänen pystyvän parempaan, työn jälki ei kelpaa. Haasta ja herättele häntä hieman.
Kuulostaa minusta alisuoriutujalta, joka on kyllästynyt.
Omantoiminnan ohjauksen kehitys jäänyt kesken!
Toiminnanohjauksen vaikeudet näkyvät selkeästi koulutyöskentelyssä. Mikäli oppilaalla on suuria vaikeuksia päästä työskentelyssään alkuun, vaihtaa tehtävätyypistä toiseen, suunnitella toimintaansa tai työskennellä suunnitelmansa pohjalta, on hyvä selvittää tilannetta edelleen. Asiasta voi puhua koulun erityisopettajalle.
Toiminnanohjauksen vaikeuksissa oppimisstrategioita pitää opettaa oppilaalle kädestä pitäen. Apuna voi käyttää seuraavaa menetelmää:
Ongelmatilanne, esim. matematiikan sanallinen tehtävä.
Opettaja puhuu ääneen toimintastrategian suorittaessaan tehtävän, oppilas seuraa vieressä.
Opettaja puhuu, oppilas tekee tehtävän.
Oppilas suorittaa saman tehtävän puhuen itse ääneen.
Oppilas suorittaa tehtävän ”puhuen” ohjeet mielessään.
Oppilaalle voi myös tarjota apukysymyslistan, jonka avulla hän suoriutuu tehtävistään. Lista voi olla oppilaan pulpetilla näkyvillä jatkuvasti ja esimerkiksi seuraavanlainen:
Mikä on tehtävä?
Miten suoritan tehtävän?
Käy töihin!
Teinkö kuten suunnittelin?
Mikä on lopputulos? Onko vastaus mahdollinen?
Mitkä seikat vaikuttivat lopputulokseen?
Toiminnanohjauksellisia vaikeuksia omaavan nuoren kohtaamisessa olisi hyvä muistaa seuraava:
Koska nuoren aivojen kehitys on kesken, hankaluuksia toiminnanohjauksessa on useilla. Näitä taitoja voi ja pitääkin harjoitella!
Selkeät rakenteet helpottavat oppimista.
Tunnin aluksi on hyvä kertoa, mitä tunnilla tullaan tekemään.
Keskeiset asiat esille tiivistetysti, kertausta.
Näin niitä opetetaan nuorille lapsille. Ota selvää ja opiskele!
POTKUT: Meitä innokkaita tekijöitä olisi tarjolla pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei ole introvertti? Jos ei puhu kuin pakolliset mikä silloin on? Some kuuluu osana työhömme.
Introverttina yrittää väistellä muiden seuraa koko ajan. Käy yksin syömässä, ei juttele niitä näitä. Työasioissa sanoo sen verran mikä on pakollista.
Mikä sitten on introvertti, jos ei puhumaton???
ap
Huono trolli. Toimittaja kun osaa etsiä erinäisistä lähteistä faktaa sanomisilleen.
Niin suomalaista vaan kytätä toisen työntekijän tekemistä ja sitten haukkua muille työntekijöille tai kirjoitella nettipalstoille. Kommunikaatio ihan hukassa ja ihmiset helposti uhriutuvia ja loukkaantuvia.
Introvertti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti orientautuu omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”.
Introvertit ovat hiljaisia ja varautuneita, minkä kovaääniset ekstrovertit usein sekoittavat itseluottamuksen puutteeseen.
Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut. Tutkimuksissa[8] on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia.[9]
Introverttiydelle kukaan ei voi mitään, mutta mielestäni kännykän räpläys ei kuulu työpaikalle. Introvertti saa olla, koska jokainen on synnynnäiseltä temperamentiltaan sellainen kuin on. Olen itsekin introvertti ja ujo ja kahvipyödässä hiljaisempi, mutta olen oppinut tulemaan toimeen tämän ominaisuuteni kanssa. Jatkuva kännykän räpeltäminen ei kuitenkaan kuulu työpaikalle. Eikö teillä ole mitään sääntöjä tähän?
Olen itsekin kohdannut työpaikalla jatkuvasti kännykkää selaavia nuoria. Olen tullut siihen tulokseen, että nuori turvautuu kännykkään ollessaan epävarma. Tätä tapaa varsinkin harjoittelijoilla. Sen taakse on helppo piiloutua, kun ei oikein tiedä, mitä voi tehdä. Se on vähän kuin turvaa tuova tutti tai riepu pikkulapselle. Minulla on hyvät hermot ja ohjaan mielelläni nuoria ja harjoittelijoita. Tykkään nuorten kanssa tekemisestä. Olen luonteeltani ehkä vähän "muumimamma". En koskaan suutu tai huuda kännykän käytöstä vaan yritän ohjata ajatukset työhön. Jos joku taas uppoutuu kännykkäänsä kesken töiden, voin vaikka mennä kysymään, että tarvitseeko hän apua työtehtävässä tai onko hän töitä vailla tms.
Toki kännykkää kaikki joutuu räpläämään töissä. Osa asioista tulee luuriin kuten esim tekstarit.
Kaikissa töissä ei voi olla hiljainen. Ap
Hiljainen voi olla, jos hoitaa hommansa.
Miten tuppisuu on sitten tämän työn saanut? Puhuiko haastattelussa paljon?
Kyseessä voi olla myös aleksitymia, eli kykenemättömyys sanallistaa tai tunnistaa tunteita.
Keskustele sen kanssa. Niin ne asiat yleensä hoidetaan.
Aloituksesta ei nyt selvinnyt että valmistuuko projektit ja työtehtävät kuitenkin ajallaan? Onko silti tuottava? Onko kyse siitä että on vain todella nopea ja käyttää loppuajan muuhun? Halusitko kaverin työpaikalle, mutta nuorta ei kiinnosta sinun jorinasi?
No miten se voi olla tuppisuu introvertti, jos ongelma on että se työaikana koko ajan chättää ja soittelee kavereilleen?
Ei kuulosta tuppisuulta eikä introvertilta.
Se ei vaan ilmeisesti halua jutellu työporukan kanssa. Mutta hämärää on teidänkin työyhteisössä (joo, leikin mukana että tämä on oikea tilanne) koska kuka on rekrynnyt tuppisuun jos työnkuva vaatii puheliasta suupalttia? Onko hän rekrytty tekemään jotain muuta mitä hän nyt tekee?
Jos on ollut rekrytilanteessa tähän työhön sopiva suupaltti, työajalla kavereille suupaltti, niin herättääkö ajatuksia siitä että teidän kanssa ei sano mitään?
Niin siis saako se ne duunit hoidettua kunnialla vai eikö? Mikäli muille kaatuu kohtuuttomasti taakkaa, mitäpä jos kertoisit sille työntekijälle mitä häneltä odotetaan. Jos työn laatu on huono, kerro se. Samoin jos ei saa tarpeeksi aikaiseksi tarpeeksi nopeasti niin koita selittää mahdollisimman yksinkertaisesti mitä hänen kuuluu tehdä ja minkälaisella työpanoksella. Itselläni on joskus ollut vastaavaa ongelmaa duunissa kun työnkuva ei ole ollut selkeä ja en ole ymmärtänyt, että mitä mun oikeen odotetaan tekevän ja missä ajassa. Esimiehenä on sun tehtävä selkeyttää hänelle mitä pitää tehdä. Tai ehkä sillä on liian vähän sit hommia jos on aikaa somessa roikkua "koko ajan"?