Olen lääkäri, ehdota mulle erikoisalaa!

Asiakkaat vaan lisääntyy.. Työ olisi myös mielekästä henk. koht. mulle. Ehkä tuo neurologia olisi se juttu.



T. lapsellani neurologinen ongelma

mutta asiantuntevista ja mukavista lasten diabeteslääkäreistä on oman kokemuksen mukaan puutetta. (kaikki tapaamani ovat olleet vanhoja kärttyisiä harppuja, jotka tuntuvat olevan asioista enemmän pihalla kuin minä vain vuoden kokemuksella diabeetikon äitinä) 1. tyypin diabetes on aina vaan lisääntymään päin, joten tulevaisuudessakin varmasti töitä riittää.

jos olisin lääkäri minusta tulisi varmaan lastenlääkäri. tykkään olla lasten kanssa ja nykyinen ammattini on sitä. Toisaalta lastenlääkäri saa hermoheikot vanhemmat niskoilleen eli sikäli ei iskisi. Siis lähinnä nuo luulosairaat joiden mielestä lapsi on aina kuolemansairas kun vähän lämpö nousee.

hyvistä sellaisista on pulaa.

joka on yksi omista suosikeistani. Kuitenkin ongelmana on, etten koe pystyväni raskaudenkeskeytyksiin, joten tämä ala on valitettavasti poissuljettu.

Urologia ei kiinnosta. Lastentaudit voisi kiinnostaakin, mutta pelkään suurta päivystysrasitetta. Neurologialla sama juttu. Ei-päivystävistä aloista moni on poissuljettu niiden 'harvinaisuuden' takia, eli täällä syrjäseudulla ei ole kovin montaa pientä erikoisalaa edustettuna, eikä paikkakunnanvaihto tule enää kyseeseen miehen löydettyä vakityön (ja lasten aloitettua koulun).

Olen vain yhden kerran päässyt käymään naisurologilla. Kaikki muut ovat olleet tympeitä miehiä.

Leikkaamine on tarkkaa ja tosi mielenkiintoista.

siinä on ala jossa joutuu käyttämään päätään! Ei sovi laiskoille ja hyvä s. tautilääkäri tienaa varmasti!



T. kilppari, pco ja endo ja hormoonitoiminta ihan sekaisin, kukaan ei vaan jaksa miettiä miten tästä eteenpäin..

Mä ehdotan nefrologiaa. Siis sisätauteihin se taitaa kuulua? Diabeetikot elää yhä vanhemmiksi ja nefrologia astuu usein silloin kuvaan, joten uskoisin, että töitä löytyy. Uskoisin myös, että päivystämistä ei ole järkyttävästi. Ja uskoisin, että on motivoivaa työtä.

voi olla sisätautilääkärin oikeasti pakko nostaa kätensä pystyyn pco:n ja endon edessä..

Potilaisiin ehtii tutustua pitkien hoitojen mittaan. Toki työ on psyykkisesti raskastakin. Hoidot ovat nykyään kehittyneitä.

itse olen ajatellut kirjaimellisesti tätä samaa. Mutta patologia, nefrologia, hematologia ovat siis kaikki poissuljettuja koska niitä ei ole täällä varsinaisesti tarjolla. Yleissisätauteja löytyy kyllä ja erikoistumisaikana töitä tietysti riitäisi, mutta kun pitäisi löytyä vielä sen jälkeenkin omalta kotiseudulta. Terkkarilääkäriksi en halua eikä yleislääketiede kiinnosta muutenkaan. Työterveys ei myöskään kiinnosta. Aika vähissä vaihtoehdot, vuodeksi ilmaiset lääkärinvastaanotot sille joka keksii sopivan alan!

Ei ehkä opiskeluaikojen tulevaisuuden visio, mutta perheelliselle oikein kiinnostava ja haastavakin erikoisala ilman rankkoja päivystyksiä!!! Täällä ainakin vakavasti harkinnassa!

t. kollega

Radiologia ei kyllä oikein kiinnosta, iho ehkä enemmän ja juuri noiden 'järkisyiden' takia.

usein paneutua erityisesti allergisten ja astmaisten lasten hoitoon.

tkl

t. puheviiveisen lapsen äiti (meillä ihana foniatri)

kannattaisko ensin miettiä että mitä töitä olis tarjolla ja niistä sit ett mikä kiinnostais eniten, ja sit sen mukaan... joskus kyllä kannattaisi kyllä ajatella etä mitä HALUAISI tehdä ja mikä kiinnostais, ei pakolla jotain erikoisalaa jossa varma työpaikka, töillä ja elämällä on kyllä yleensä taipumus järjestyä..

sh

Ja synnytyslääkäri myös ei, perustelu tulikin jo aiemmin. Erikoisalaa valitessa olen siis avoin monelle vaihtoehdolle, mutta kriteerinä on että töitä täytyy löytyä omalta asuinpaikalta tai lähistöltä. En usko pystyväni tekemään kokotyöuraani esim. 100km päässä kodista.

Jo ehdotetuista voiton taitaa viedä sisätaudit tai ihotaudit. Tai pediatria.

t. isoäidin tyttö