Istuitko aamulla ikkuna- vai käytäväpaikalla? Varasitko vieruspenkin?

Istuin kotona sohvalla siinä päässä, joka on lähempänä ikkunaa. Vieressä istui koira, jota en katsonut silmiin. Nyt istun lähempänä käytävää sohvan toisessa päässä. Vieruspaikka on vapaa. Minusta on silti vieläkin aamu.

Kävelen töihin, mutta aina kun kuljen julkisilla niin istun ikkunapaikalla, jos vain mahdollista.

En varaile viereisiä istumapaikkoja, minusta se on vähän törkeää, varsinkin jos liikenneväline on täynnä.

Istun siihen missä on vapaata. Jos koko penkki vapaa, ikkunapaikalle tietysti. Jos siinä istuu jo joku, sitten käytäväpaikalle. Ei minua pelota istua kenenkään viereen. Poikkeuksena juopot ja narkkarit joita kartan.

Penkkejä en varaile, katson ihmisiä silmiin ja hymyilen herkästi mistä suurin osa menee todella hämilleen! 

Miksi ihmisiä pitäisi pelätä?

Ensin istuin käytäväpaikalla, siis kyyläyskämppäni postiluukulla yytsimässä kuka lähtee töihin ja lähteekö asunnoista käytävään muitakin kuin asunnossa kirjoilla olevia tai "yömiehiä".

Sitten sesongin jälkeen siirryin ikkunapaikalle keittiöön jatkamaan kyttäämistä kahvikupin äärestä. Tätä jatkan vielä tunteroisen verran ja sitte alkaa tylsä osuus tonne kolmen nurkille, jolloin sama satsi ikkunasta alkaen, kun jengi palaa töistä.

Joskus paiskaan vielä ilta/yövuoronkin, eritoten viikonloppuina tekee mieli kytätä ikkunasta normaalia enemmän.

Näin ne eläkepäivät kuluu joutuisasti.

Ikkunapaikalla istuin ja bussi oli täynnä mutta kukaan ei istunut viereen vaikka en sitä varannut. Mahtava puoli siinä että on läski on se että ihmiset ei osti viereen vaikka en haise pahalle jne. Ihmisten ennakkoluulot auttaa minua saamaan oman tilan.

Ikkunapaikalla. Omassa autossani kuskin paikalla. Väljää oli eikä kukaan katsonut silmiin.