Mies ei halua vuoden seurustelun jälkeen muuttaa yhteen – mitä tehdä?
Ollaan siis parikymppisiä molemmat ja seurusteltu vuosi. Minä olisin valmis muuttamaan yhteen, mutta mies ei vielä. Hän kyllä sanoo, että joskus myöhemmin haluaa, mutta ei tiedä vielä milloin. Minä haluaisin testata ajoissa, että sujuuko yhteinen arki vai ei, ettei sitten vuosien seurustelun jälkeen tule ikäviä yllätyksiä.
Täytyykö tässä odottaa vai luovuttaa? Muita ongelmia suhteessa ei ole.
Kommentit (18)
paras systeemi on erillinen koti. noin 60% eroaa ja asuu noin. miksi et asuisi sillai alusta asti
Miksi sinulla on niin kamala kiire? Vuosi on melko lyhyt seurusteluaika kuitenkin. Yhteen kyllä ehtii muuttaa myöhemminkin. Turha tuollaisessa on hätäillä.
Juu, ehdottomasti kannattaa hätiköidä. Naisillahan on oikeus sitten lastensaanninkin jälkeen erota, jos mies on laittanut makaronipussin ylähyllylle, kuten eilen saimme oppia.
Yhteinen arki = mies maksaa kaiken.
Jos oikeasti haluaisit olla tuon miehen kanssa, olisit valmis odottamaan yhteenmuuttoa siiheksi kun se hänestäkin tuntuu sopivalta. Nyt ei oikein kuulosta, että olisit aidosti tosissasi, kun tuollaisen takia mietit luovuttamista.
Jos voisin antaa neuvon parikymppiselle itselleni, niin se olisi että älä kiirehdi suhteisiin ja kotileikkeihin, vaan keskity täysillä itseesi, opiskeluun ja ystäviin. Jos poikaystävä on se oikea, päädytte kyllä yhteen.
Taas tämä.
Ihan oikeasti mielenterveyshoitoihin pitäisi budjetoida lisää rahaa. Tätäkin provoa saa lukea täältä viikoittain ja onhan se nyt selvää, ettei terve ihminen tällaisia avauksia tekisi toistuvasti.
Fiksu poikaystävä sinulla. Ei halua hätiköidä noin tärkeässä asiassa. Ota sinäkin hänestä mallia.
Miksi kiire? Noin nuorena varsinkaan. Kolme-nelikymppisenä tilanne vähän eri, mutta silloinkin monet odottavat yhteenmuuttoa pidempään. Toiset asuvat erillään aina (usko kun sanon että se on helpompaa jos ei ole lapsia).
Tosin jos tuo on sinulle se kynnyskysymys, et kai voi muuta kuin erota. Miestä kun et voi yhteenmuuttoon pakottaakaan.
Voithan ehdottaa sitä yhdessä asumisen kokeilemista, että vaikka asutte toisen luona kuukauden ja katsotte miten menee. Jos vaikka ilmaantuu sitten toisesta jotain huonoja puolia voitte siitä miettiä sitten suhdettanne.
Näin ei tarvitsisi alkaa miettimään että mitä sitten jos arki ei onnistu kun voi vaan mennä takas omaan himppeen.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ehdottomasti kannattaa hätiköidä. Naisillahan on oikeus sitten lastensaanninkin jälkeen erota, jos mies on laittanut makaronipussin ylähyllylle, kuten eilen saimme oppia.
Onhan miehilläkin oikeus erota, jos nainen lihoo tai sairastuu anoreksiaan, omaa vääränkokoiset tai -malliset rinnat, ei sheivaa tai anna riittävästi seksiä.
Sun kannattaa hankkia elämä. Siis oma elämä.
Miehessä on jotain omituista. Kyllä jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen osaa päätellä, toimiiko suhde (siis jos yhtään osaa lukea ihmistä).
Miksi teidän pitäisi muuttaa yhteen? Voittehan pitää omat asuntonne, mutta mies viettää 100% ajastaan sinun luonasi vaikkapa kuusi kuukautta. Siinähän sitä näkee, miten yhteinen arki sujuu. Jos ei suju, miehellä on asunto, johon palata, ja voitte sen jälkeen kumpikin jatkaa omaa elämäänne.
Kokeilepa täyskäännöstä. Alla tehdä omia juttujasi äläkä ole aina tavoitettavissa.
Jos ikää on sitten kuitenkin sen verran, että perheen perustaminen olisi ajankohtaista eikä pelaamiseen ole enää aikaa eikä intoa niin ihan oikea keskustelu ja jonkinlainen yhteinen aikataulu olisi paikallaan.
Hate edge kirjoitti:
Miehessä on jotain omituista. Kyllä jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen osaa päätellä, toimiiko suhde (siis jos yhtään osaa lukea ihmistä).
Jep. 3-4 kk:ssa tietää jo onko suhteella tulevaisuutta. Mies ei halua vakiintua.
Jätä se sika.