Muut sinkut, yksinäiset, työttämät, ilman opiskelupaikkaa... miten löydätte merkityksiä elämälle?

Todella turhalta tämä elämä tuntuu. Minulla on pari kaveria jotka ovat enemmän perheidensä tai kumppaneidensa kanssa.

Olen joka päivä yksin. Olen yrittänyt saada uusia kavereita kun olen päässyt töihin mutta kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut seurastani. Jään ihan ulkopuolelle aina. Olen jotenkin alkanut hyväksymään sen yksinäisyyden kun ennen murehdin sitä niin nyt tuntuu vaan tyhjyys sisällä. Mietin juuri tänään että aina sanotaan että pitäisi tehdä jotain mitä itse haluaa. Tai mieti mistä juuri sinä nauttisit. En keksi mitään sellaista asiaa josta nauttisin yksin. En mitään harrastusta. Jos on aina yksin niin ei millään ole mitään väliä.

Otin hanttihommia siivoojana. Ei unelmaduuni eikä vastaa opintojani mutta tuntuu että olen osa yhteiskuntaa, päivissä on sisältöä ja työkaverit ovat kivoja!

Minulla on lapsi mutta on vähän kakspiippuinen juttu että onko se asia joka auttaa tässä tilanteessa vai ei. Tietenkin hän on rakkain ihminen ja tärkeintä elämässäni, mutta sitten taas lapsen vuoksi en pääse mieluisiin harrastuksiin enkä voi lähteä ulkomaille työnhakuun.

Pakko on vaan uskoa että jostain löydän uuden suunnan. On se sitten vaikka jotain pilipalityötä tai vapaaehtoistyö.

Juuri viime aikoina olen miettinyt samoja ongelmia. Valmistumisen jälkeen en ole saanut töitä. En opiskellessa ajatellut että jos noin käy se niin haittaisi, mutta tuntuu pahalta kun elämässä ei olekaan enää mitään suuntaa. Koitan vaan elää päivä kerrallaan ja harrastaa jotain mikä kiinnostaa. Tätä elämäni ehkä on loppuun asti. Ei auta ettei ystäviä ole paljon. Mutta toisaalta yksinäisyys on minulle jo aika tuttua ja olen oppinut siitä nauttimaankin välillä.

Olen yksinäinen. Töissä käyn kyllä, mutta kaiken vapaa-ajan - illat, viikonloput, lomat - olen yksin. Välillä se ahdistaa enemmän, välillä vähemmän. Koetan keksiä aina jotakin tekemistä, tykkään lukemisesta, ja luenkin paljon. Opettelen soittamaan ukulelea ja neulomaan, kummassakaan en ole hyvä, mutta tekeminen on tärkeintä. Olin yksinäinen jo lapsena, joten sinänsä yksin asioiden tekeminen ei ole mulle mikään ongelma - tiedän, että se ei ole itsestäänselvyys. Käyn leffassa, viikonloppureissussa ja kulttuuritapahtumissa yksin, ja välillä jopa nautin yksinolosta, kun aikaa ko. paikoissa voi viettää aina vain sen verran kuin itse haluaa, eikä kysyä toisen mielipidettä. 

Joka tapauksessa paljon tsemppiä sulle, ap! Löydät vielä oman tiesi. 

Pelailen vaan pelejä tietsikalla ja haaveilen että joskus olis paremmin asiat.

Mene johonkin harrastukseen, sieltä saa ystäviä

Samaa ikää ja aika sama tilanne. Ei tässä hyvin mene. Itsemurha päivittäin mielessä, ei nyt mitään suunnitelmallista mutta kuitenkin, häivähdys siitä vaihtoehdosta käy mielessä. Tosin aina en ole varma siitäkään muuttaisiko se opiskelupaikan ja töiden ja parisuhteen saanti mitään... Tulisiko niiden myötä myös pikkuhiljaa lisää ahdistusta? Olen tainnut kuitenkin aina olla sellainen murjottaja ja murehtia, etten tiedä onkokaan minun mahdollista tavoittaa mitään onnen ja tyytyväisyyden tilaa.

Kiva kun tähän on tullut joitain vastauksia... tiedän että pitäisi lähteä kotoa ulos. Olen katsellut joitain työväenopiston kursseja, osa niistäkin on aika kalliita.Mä en tiedä miksi Suomessa on niin vaikea saada ystäviä ja vielä vaikeampi ylläpitää niitä ystävyyksiä :( Mulla oli psyykkinen sairaus nuorempana ja olen ollut vasta muutaman vuoden terve ja havahtunut noihin varsiin normaaleihin tarpeisiin ja asioihin jotka mun elämästä puuttuu. Ennen kaikki aika meni vain itsensä kanssa taisteluun... eli tyhjästä pitäisi alkaa rakentamaan jotain uutta. Valitettavasti olen huomannut että en ole kovin pitkäjänteistä tyyppiä. Sekin on oma haasteensa.

Olen myös miettinyt paikkakunnan tai ainakin asunnon vaihtoa, mutta jahkaillut sitä jo vuoden. Minulle tuli myös yllätykseni että pärjäsin pääsykokeissa noinkin hyvin. Kuitenkin opiskeluala ja valmistumisen jälkeinen mahdollinen työttömyys pistävät miettimään että ehkä hyvä kun en päässyt. Musta tuntuu etten vieläkään oikein tunne itseäni tai vahvuuksiani ja siksikin on vaikeaa tietää mille alalle sopisin.

-ap

numero 9, minulla on sama; murehdin ja märehdi (kai myös murjotan) enkä osaa tehdä asioille mitään. Vaikka tiedän kuinka typerää se on ja ei johda mihinkään

-ap

Mä toteutan taiteellista puoltani ja teen "henkisiä harjoituksia" eli joogaan ja katselen luentoja tms. Koulutan ja ulkoilutan koiraa ja hoidan kotia. Päivät menee suht nopeasti näiden tekemisten kanssa. 

Minä täytin päivät työttömänä ollessa vapaaehtoistyöllä.

Toimin löytökoirien kotihoitajana. Minulla oli aikaa, ja eläinten kotiuttaminen vaatii aikaa. Samalla oli seuraa ja tuli mentyä ulos useamman kerran päivässä. Koira myös laskee verenpainetta ja stressitasoa. Rutiinit ovat tärkeitä eläimille, joten tuli noudatettua itsekin normaalia vuorokausirytmiä.

Kotihoidokeille piti hommata itse ruuat, mutta mikäli eläin olisi sairastunut, olisi yhdistys maksanut eläinlääkärikäynnin.

Suurin osa koirista oli minulla muutamasta viikosta kuukauteen. Pisimpään ollut koira oli 6kk. Koska aikaa oli käytettävissä, ehdin totuttaa niitä moniin kotikoiran asioihin: hissit, kauppakeskukset, portaat eri paikoissa, koirapuistot.. Pystyin kirjoittamaan yhdistykselle tarkkoja kuvauksia koirien edistymisestä ja niiden oppimista asioista. Ottamaan hyviä kuvia yhdistystä varten jne, jolloin koirat löysivät kodin helpommin/nopeammin. Monesti kävin testaamassa niiden suhtautumista kissoihin ja käytin eläinkaupassa, jolloin ne sai hyviä kokemuksia tuntemattomista ihmisistä. (Eläinkauppojen ihmiset ovat usein koiraihmisiä ja osaavat suhtautua arkoihinkin eläimiin, ymmärtävät elekielen.)

Toinen vaihtoehto olisi tietysti hoitaa toisten eläimiä palkkaa vastaan. Tästä on kuitenkin paljon tarjontaa.

Nyt sulla olisi aikaa lukea kaikki kirjallisuuden klassikot. Lukea päivittäin lehdet kirjastossa. Opiskella uusi kieli työväenopistossa. Opetella koodaamaan, siitä on ihan nettikursseja, jotka ovat ilmaisia.

Opetella Adoben ohjelmat. Nikkaroida sisustusjuttuja. Vetää kerhoa lapsille.

Järkätä itselleen treeniohjelma. Itse kävin 4-5 kertaa viikossa paikallisen urheilutalon ryhmäliikuntatunneilla. Siellä tulee paremmin tehtyä, kun on sosiaalinen paine. Ei ollut kovin kallis. Testasi vaan läpi kaikki erilaiset tunnit, zumbat, body combatit ja kehonhuollot. Tunnit pidettiin uimahallin yhteydessä, joten vesijumpassakin kävin ja muuten vain uimassa.

http://www.etsitaanystavaa.com/

Kokeile laittaa tuonne kaverinhakuilmoitus :) Kannattaa ennemmin siis laittaa itse ilmoitus, kun vastata noihin olemassa oleviin, koska he saavat välillä niin paljon viestejä etteivät ehdi vastaamaan kaikille :)

Ja tuo ylempänä mainittu vapaaehtoistyö on mainio vaihtoehto myös! :D

Olin vuoden siinä tilassa ja merkitys oli muuttaa se tilanne... eli helvetisti töitä opiskelupaikan saamisen eteen. Kun sen yli vain jaksaa, niin asiat muuttuu paremmiksi.

"Elämähän" on vain sielun vaellusta kuolemien välillä. Kannattaa lukea kirja  Et ole yksin,Reima Kampman.

En ole kovinkaan kiinnostunut ihmisten seurasta, tavallisten ihmisten elinpiirit ovat niin kovin kapeita ja kiinnostuksenkohteet sanalla sanottuna tylsiä. Paljon enemmän minua kiinnostaa maailman tapahtumat, geopolitiikka ja yhteiskuntafilosofia yms. ja niiden saralla eletään todellakin kiinnostavampia aikoja kuin ehkä koskaan omana elinaikanani. Lueskelen ja sivistän muuten itseäni, katselen netistä kiinnostavia luentoja ja haastatteluja jne jne.

Sanoisin että olen nykyään onnellisempi ja elämäni on merkityksellisempää kuin koskaan töissä ollessani tai opiskellessa. Nykyään tunnen aidosti olevani osa jotain omaa elämääni suurempaa ja tietyissä raameissa mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta. Mutta tähän kaikkeen liittyy kyllä myös jonkinlaisen vähän jopa hengellisyyden lisääntyminen. En oikein osaa edes pukea sitä kunnolla sanoiksi, olen vain yksinkertaisesti onnellinen nykyään eikä minulta puutu mitään vaikka tiedän että hyvin moni vanha ystäväni (ja jopa vanha minäni vuosien takaa) pitäisi minua omituisena, jopa hulluna.

Voithan sä harkita opiskelemista myös ammattikoulussa, jos löydät jonkun yhtään kiinnostavan tai yleishyödyllisen alan. Linjoja alkaa myös tammikuussa. Tai sitten Kelan kautta joku työkokeilu. Sillä ei rikastu, mutta saa työkokemusta, jos siis sulle tärkeintä on merkityksellisyyden ja sisällön löytäminen päiviin. :) En kyllä tiedä, miten työharjoittelu/työelämäkokeilu nykyään toimii, omista kokemuksista melkein 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuoden siinä tilassa ja merkitys oli muuttaa se tilanne... eli helvetisti töitä opiskelupaikan saamisen eteen. Kun sen yli vain jaksaa, niin asiat muuttuu paremmiksi.

Tai sitten eivät muutu. Ei kannata lupailla liikoja. 

olisko sulla mitään harrastusmahdollisuutta tai mielenkiinnonkohteita josta voisit löytää samoista asioista kiinnostuneita ystäviä ja ainakin kivaa tekemistä päiviisi. ihan mitä tahansa käsityöt, ruoanlaitto, urheilu, geokätköily, laulu, musiikki, soittaminen, jokin keräily tai vaikka joku opiston kurssi.

oletko työtön? onko sulla joku työpaikka tai ala haluaisit kokeilla harjoittelijana? ei tartte liittyä hakemaasi alaan millään tavalla. työkokeilussa voit mennä haluamaasi paikkaan vain 1 kk ja saat siitä muutaman euron ylimääräistä. et jatka paikassa jos ei siltä tunnu jos tykkäät jäät sitten vaikka seuraavaksikin kuukaudeksi.

jos on rahaa voi käydä jonkin kurssin avoimessa yliopistossa.

eikös nykyään ystäviäkin etsitä netissä?

Vierailija kirjoitti:

Mene johonkin harrastukseen, sieltä saa ystäviä

Niinhän sitä luulisi. Tosielämässä ei vain aina mene niin, jos et ole muiden mielestä kiinnostava ihminen. Olen aloittanut ties kuinka monta opiston kurssia ja ollut mukana yhdistystoiminnassa, eikä mistään ole tarttunut ystäviä mukaan. Pari tuttua vain, joiden kanssa voi vaihtaa pari sanaa jos kaupunfgilla törmää. 

En ole trendikäs, hoikka, nätti, en matkustele, tai elä muiden mielestä mielenkiintoista elämää. Jos yritän puhua näissä harrastuksissa muiden kanssa, katsotaan minua vähän hitaasti eikä keskustelua synny. Olen huomannut, että muut kuitenkin saattavat löytää yhteyden, esim. eläkeikää lähestyvät keskenään ja hipsterityyppiset nuoret naiset keskenään. Itse jään ulkopuolelle.