Lue keskustelun säännöt.
Kerätään tähän ikäviä/surullisia/pelottavia muistoja lapsuuden kavereista
29.08.2017 |
Yhden kaverin äiti oli alkoholisti. Keittiössä oli vain kaakaojauhetta. Ei ruokaa. Kaverin äiti makasi poikittain alasti sängyssä potien krapulaa. Asunnossa oli tunkkaista. En halunnut enää mennä kaverille käymään tämän jälkeen. Minua suretti kaverin elämä ja pelkäsin tämän äitiä.
Toisen kaverin kotona oli aina sotkuista. Jokainen nurkka oli täynnä tavaraa. Vaatteita, leluja, mitä vain. Ei ollut mukavaa käydä tuollaisessa läävässä, joten en enää mennyt kylään.
Kolmas kaveri oli aina yksin kotona, kun kävin hänen luonaan kylässä. Olimme silloin vasta ala-asteella. Kaveri leipoi itselleen pullaa ja teki ruokaa. En olisi itse uskaltanut olla yksin omakotitalossa kaikkia iltoja.
Neljännen kaverin kotona oli myös likaista. Koira juoksi sisällä likaisine tassuineen. Talo haisi likaiselle. Lakanoita ei oltu vaihdettu kai koskaan, kun menin käymään kaverin makuuhuoneessa ja näin likaisen peiton mytyssä rytistyneiden lakanoiden päällä. Luultavasti koirakin oli kierinyt siellä. Kaverin isä oli usein humalassa ja hieman ahdistava tyyppi. Perheessä oli sopivaa kiroilla ja puhua alatyylisiä juttuja vanhempien seurassa.
Sellaisia muistoja.
Kommentit (6)
Yksi kaveri vei kotiinsa ja kaivoi lipastonlaatikosta pinon kirjeitä. Hän ei osannut vielä lukea ja pyysi minua lukemaan ne. Kirjeet olivat aika roiseja rakkauskirjeitä kaverin äidille jotain mieheltä. Kaverin vanhemmat olivat siis naimisissa. Valehtelin etten saanut niistä selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun ystäväni äiti tuli huutamaan pää punaisena ystävälleni (oltiin ehkä n. 10-12 vuotiaita), että onko hän ottanut tyhjän kirjekuoren ja paperia äidin laatikosta. Äiti raivosi, että hänen laatikoilleen ei mennä. Sitten tämä äiti meni ystäväni huoneeseen ja alkoi repimään tavaroita alas hyllyiltä, kaapeista ja laatikoista. Siihen vaan kaikki hirveään läjään ystäväni huoneen lattialle. Itse katselin riehumista lamaantuneena. Äidin häipyessä huoneesta ystäväni alkoi vain hiljaa itkien siivoamaan jälkiä :`(
Mitään noin hurjaa en muista, mutta oli tiettyjä vanhempia, joita varottiin kovasti ärsyttämästä. Oli huoneita, joihin ei saanut mennä (varmaan ihan perusteltua, yksikin taisi olla elektroniikkaharrastajan paja) mutta jäi sellainen olo, että joitain ihmisiä piti pelätä...
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun ystäväni äiti tuli huutamaan pää punaisena ystävälleni (oltiin ehkä n. 10-12 vuotiaita), että onko hän ottanut tyhjän kirjekuoren ja paperia äidin laatikosta. Äiti raivosi, että hänen laatikoilleen ei mennä. Sitten tämä äiti meni ystäväni huoneeseen ja alkoi repimään tavaroita alas hyllyiltä, kaapeista ja laatikoista. Siihen vaan kaikki hirveään läjään ystäväni huoneen lattialle. Itse katselin riehumista lamaantuneena. Äidin häipyessä huoneesta ystäväni alkoi vain hiljaa itkien siivoamaan jälkiä :`(
Kuulostaa minun omalta lapsuudelta raivohullun äidin kanssa. Koskaan ei tiennyt, mihin saa koskea. Huudot ja kohtaukset käynnistyi milloin mistäkin. Inhottavinta oli murkkuiän kynnyksellä, kun siteet piti varastaa äidiltä ja hienhajuun piti salaa lainata dödöä. Korville tuli välillä, kun jäin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tyttö vaan "katosi" pihapiiristä.
Paljon myöhemmin sain tietää, että hän sairastui ja kuoli leukemiaan. Mutta asia vaiettiin hyvin perusteellisesti aikuisten kesken.
Mulla vähän samankaltainen muisto. Pihapiirin 5-v tyttö sairastui aivokasvaimeen, josta aikuiset vaikenivat. Kuitenkin kaikille oli selvää, että jotain tapahtuu ja tytöllä ei ole kaikki kunnossa. Tämän takia tyttöön alettiin suhtautua jokseenkin vieroksuen, kun ei ymmärretty yhtään mitä tapahtuu. Lapsen vaistolla vain tajuttiin, että jotain pelottavaa on meneillään.
Yksi tyttö vaan "katosi" pihapiiristä.
Paljon myöhemmin sain tietää, että hän sairastui ja kuoli leukemiaan. Mutta asia vaiettiin hyvin perusteellisesti aikuisten kesken.