Myin asuntoni viiskymppisenä ja nyt iloitsen rahoista

Ei noin saa Suomessa tehdä!

Meillä on kyllä ok harrastaa seksiä 14-vuotiaana, pettää miestä, käyttäytyä aikuisena kuin teini jne, mutta NOIN EI SAA TEHDÄ!

Tuohon pitää pyrkiä! Nauttia elämästä kun vielä voi. Perässä tullaan.

Noh, itsellä ajatus omistusasunnosta liittyy eläkkeellä toimeen tulemiseen kun pienemmistä tuloista maksaa vastiketta eikä vuokraa. Ajattelin myös olla sairastamatta vanhuutta/eläkevuosia ja kuolla saappaat jalassa nuoren rakastajan hellässä huomassa :)

Sensijaan sijoitusvarallisuutta alan käyttää lomailuun hyvissä ajoin ennen eläkeikää.

Minä olen sijoittanut varani ja asunut vuokralla koko ikäni. Vanhuuteni vietän varmaan jossain muualla kuin Suomessa. Ehkä etelän auringossa muiden senioreiden seurassa.

Minustakin ihmisen pitää nauttia varoistaan eikä jemmata niitä vaikka just perinnöksi. Meillä on miehen kanssa ihan hyvin sijoituksia ja myös lapsia. Tarkoituksemme on eläkkeellä matksutella ja elää kituuttamatta. Emme nyt ehdoin tahdoin kaikkea törsää, mutta emme myöskään aio kituuttaa vain siksi että lapsille jää peritävää. Itse emme ole perineet yhtään mitään emmekä peri.

Hienoa. Itsellä tekee tiukkaa osata tehdä noin, olen niin turvallisuushakuinen, että rahaa pitäisi olla enemmän. 

Njaah, meillä tulee olemaan ihan hyvät eläkkeet, lisäksi neljästä eri kohteesta tulee vuokratuottoja. Ei tarvitse myydä omaisuutta elääkseen ja lapsillekin jää hyvät pesämunat. Matkusteltu ollaan lapsesta asti kumpainenkin ja edelleen keski-iässä matkustellaan, joten matkustelu ei ole meille mikään elämän suurin päämäärä.

No, jos ei ole lapsia niin ei tietenkään kannata enää viisikymppisenä omistaa asuntoa. Voi tietysti arvostella sitäkin kannattiko asuntoa koskaan ostaakaan, mutta jos sellainen on niin myyntiin vaan ja rahat parempaan elämään.

Olen kohta viisikymppinen. Matkustelen useamman kerran vuodessa. Minulla on kaksi asuntoa, toinen sijoituksessa. Näistä se pieni lapseni saa hyvät lähtökohdat elämälleen. Olisi aika hirveää olla noin tarpeeton lentojätkä jo tässä iässä ettei kukaan tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

No, jos ei ole lapsia niin ei tietenkään kannata enää viisikymppisenä omistaa asuntoa. Voi tietysti arvostella sitäkin kannattiko asuntoa koskaan ostaakaan, mutta jos sellainen on niin myyntiin vaan ja rahat parempaan elämään.

Minulla ei ole lapsia mutta jos en olisi ostanut nuorena asuntoa, elämiseni olisi aikamoista kärmistelyä. Tiedän sen kun katson lapsettomia vuokralla asuvia työkavereitani joilla on sama palkka.

No kiva että on kivaa ja mun puolesta tuo on ihan ok - niin kauan kuin et sitten rahojen loputtua vanhana ala narisemaan, että jonkun pitäisi maksaa sun huvisi kun eläke ei riitä, vaikka aikaa ois. Eli voit hyvin syödä kakkusi, kunhan et ala vaatia myöhemmin toistakin.

Eli nyt kannat rahojasi vuokraisännälle/säätiölle? Kauankohan sulla mahtaa riittää ne kämppärahat? Ne vuokrankorotukset tuppaa tulemaan yllättäen ja pyytämättä.

Eläkkeestäsi sitten yli puolet menee vuokraan?

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta viisikymppinen. Matkustelen useamman kerran vuodessa. Minulla on kaksi asuntoa, toinen sijoituksessa. Näistä se pieni lapseni saa hyvät lähtökohdat elämälleen. Olisi aika hirveää olla noin tarpeeton lentojätkä jo tässä iässä ettei kukaan tarvitsisi.

Eli lapsia pitää tehdä tyydyttämään omia narisisitisia tarpeita? Kuten tyydyttämään läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyden tunnetta ja tarpeettomuutta? Tätä voidaan kyllä jo kutsua äitiyden perversioksi.

Myin omakotitalon nelikymppisenä ja ostin tilalle kaksi kaksioita. Asun käytännössä näiden tuotoilla ilmaiseksi vuokralla velattomana ja teen paljon töitä ulkomailla ja noin puolet vuodesta lomailen. Asunnot on sijoitus vanhuuteen ja toinen noista tulee olemaan eläkekotini ja toinen se minun "100000" ettei tarvitse kalliita vuokria eläkkeestä maksella. Ja muutenkin elämässä ei sitä ennustettavuutta ole, sitä saattaa jäädä työttömäksi, sairastua jne. ja 100 000 on aika kevyt pahan päiväturva.

Ja vuokra oli 1000 €/kk vs entiset kustannukset omistusasunnossa 250 €/kk?? Rahaa menee joka kuukausi 750 euroa roskiin.  100 000 €/kk : 750 = rahat on käytetty 11,11 vuodessa vuokriin. Onneksi olkoon! Pääset sitten eläkeläisenä maksamaan jättivuokria ja elämään köyhyydessä vs. eläisit edullisesti omistusasunnossa ja olisi varaa matkustellakin. 

Minä taas olen onnellinen, että minulla on omistusasunto. Nyt eläkeiän kynnyksellä vaihdoin entisen asunnon uuteen pienempään. Yhtiövastike on 180€, lisäksi vesi käytön mukaan, joka mulla on 10€/kk. Vuokraa vastaavasta kaksiosta joutuisi maksamaan n.1000€. Eläke tulee olemaan  nettona n. 1.500€, hyvin jää rahaa elämiseen varsinkin, kun asunnonvaihdosta jäi käteen muutama kymmenen tuhatta.

En siis missään tapauksessa suosittele kenellekään asunnon myyntiä viisikymppisenä - joskus 30 vuotta myöhemmin 80 ikäisenä sen voi jo tehdä, vaikka yli 80v äitini osti juuri uuden asunnon, kun entisessä talossa ei ollut hissiä.

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeestäsi sitten yli puolet menee vuokraan?

Ei lähellekään, valtaosa vuokrasta maksetaan asumistuella.

Vierailija kirjoitti:

Minä en perintöä jätä. Lapsia ei ole. Miksi jättäisin kertyneestä omaisuudesta nauttimisen sairaaseen vanhuuteen?

Myin asuntoni, sain siitä 100 000 voittoa, muutin vuokralle, jatkan edelleen hyvin palkatussa työssä ja sen lisäksi otan vapaata kymmeniä päiviä vuodessa. Matkustan ja nautin.

No siihen sairaaseen vanhuuteen kuitenkin kannattaa jonkin verran jättää rahaa. Valtaosa meistä ei lähde täältä suorilta jaloilta ajasta ikuisuuteen, vaan kiitos kehittyneen nykylääketieteen, kitkuttelee viimeiset parikymmentä vuotta n.80-100vuoteen jossain palvelutalon pitkäaikaisosastolla toistaitoisena ja hoidosta riippuvaisena. Sairas elämä tulee kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeestäsi sitten yli puolet menee vuokraan?

Ei lähellekään, valtaosa vuokrasta maksetaan asumistuella.

Niin nyt. Mutta entä reilun kymmenvuoden päästä, kun eläkkeillekään ei taida löytyä maksajaa.