Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Olin koko tämän vuoden töissä enkä pitänyt ollenkaan lomia. Ihan vaan että voisi nähdä ihastuksen useammin eikä vahingossakaan missaa mitään.

Nyt aivan loppu ja alkanut alkokin maistumaan.

Olen jo nelikymppinen mies ja ihastukseni viitisen vuotta vanhempi nainen, paljon korkeammassa asemassa. Enkä edes tiedä paljoa mitään hänestä. Tainnut korona sekoittaa pään pahemman kerran.

Eikai tällaiset päättömät ihastukset voi tässä iässä pitkään kestää?

Vierailija kirjoitti:

Olen sortunut sellaisiin naurettavuuksiin, että voisin oikeasti muuttaa erakoksi jonnekin kauas häiritsemästä muita ihmisiä ja pysyä siellä loppuelämäni

Harkitsen tätä jo tosissani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sortunut sellaisiin naurettavuuksiin, että voisin oikeasti muuttaa erakoksi jonnekin kauas häiritsemästä muita ihmisiä ja pysyä siellä loppuelämäni

Harkitsen tätä jo tosissani

Noh noh ei saa luovuttaa!

Täällä palstalla roikkuminen on puoliksi hänestä johtuvaa

En ole tehnyt mitään, kiltisti olen ollut (liiankin?)

Olen kävellyt tuntikausia nuorena ihastukseni ikkunan edessä, että hän näkisi minut.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia naiset ihastuvat noihin epäluotettaviin panomiehiin ja samaan aikaan jakelevat pakkeja kilteille ja kunnollisille miehille?

Pitäisi logiikan jo sanoa että olet vain panolelu miehelle. Miksi naisen päässä "ihastus" ohittaa kaiken rationaalisuuden?

Eihän tässä valtaosa ole edes päässyt mihinkään panemiseen asti?

Tiesin että petti, mutta kattelin sitä kuitenkin ihan liian kauan vaikka valehteli silmät ja korvat päästään. En edes tajua miksi, ei ollut mikään pitkä suhde eikä todellakaan mikään rakkaus roihunnut edes minun puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin että petti, mutta kattelin sitä kuitenkin ihan liian kauan vaikka valehteli silmät ja korvat päästään. En edes tajua miksi, ei ollut mikään pitkä suhde eikä todellakaan mikään rakkaus roihunnut edes minun puolelta.

Eihän tossa ole järkeä eikä ihastumistakaan. Alapeukku!

Mies päätti sitten jakaa ihastuksensa kanssani mutta silleen ettei myönnä mitään mutta on aivan selkeää mistä kiikastaa. Hän jakoi kanssani miten vietti yön naisen luona, miten he kävelivät käsi kädessä kadulla ja miten hän soitti perään naiselle mutta nainen olikin vaihtanut puhelinnumeroa. Sen lisäksi hän kertoili ohimennen miten hän ajeli fillarilla naisen asunnon ohi ja eräänkin kerran hän oli aivan ihmeissään "Onkohan se mahtanut kuolla, koska en saanut sitä puhelimella kiinni ja kerrankin kun mä ajoin sen kämpän ohi, niin lasten piirustuksia ei ollut enää seinällä." 

Sanotaan vain niin, että mies oli valmis tekemään mitä tahansa ihastuksensa eteen. Harmi etten ollut se ihastus, koska hän aivan pokkana istui kirjoittamassa koneella päiväkirjaa siitä miten nainen oli itkenyt auringonkukka kädessä itkemässä kadulla ja mies luki kirjoittamaansa ääneen leveilläkseen miten hyvin hän raapustaa tunteitaan ulos. 

Tämä herranen oli todella loukkaantunut kun jätin hänet ja viikko siitä löysin uuden. 

Tehdään töissä analyysejä. Helppojen aiheiden analyysit menee tarkistettavaksi ryhmälle A, ja vaikeiden aiheiden analyysit menee tarkistukseen ryhmälle B. Napsin itselleni usein haastavia caseja vain siksi, koska ihastukseni työskentelee tarkastusryhmässä B. Haluan, että ihastus saa säännöllisesti ”annoksen minua” kun joutuu lukemaan ja käsittelemään minun tekemän analyysin. ;) Olen työssä myös hyvä, ja haluan myös tehdä häneen vaikutuksen työni laadulla.

Tämä ei sinänsä minua haittaa enkä koe että tämä on ”epätoivoista”, koska haastavat caset ovat muutenkin yleensä niitä kiinnostavimpia (jos aidosti on kiinnostunut alasta). Moni kuitenkin yrittää mennä sieltä, mistä aita on matalin, mutta minä en. Sitä saa kyllä lisäpuhtia duuniin ja haluaa tehdä työnsä aidosti hyvin, kun tietää että ihastus saattaa olla se joka lukee ja tarkistaa työni.

Niin ja taustatietona vielä, että meillä on siis muutenkin ollut silmäpeliä ym. pientä säpinää jo valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sortunut sellaisiin naurettavuuksiin, että voisin oikeasti muuttaa erakoksi jonnekin kauas häiritsemästä muita ihmisiä ja pysyä siellä loppuelämäni

Harkitsen tätä jo tosissani

Noh noh ei saa luovuttaa!

Olisi ihan aiheellista, oon niin nolo

Menny sen työpaikalle (maksavana asiakkaana), lähettäny viestin, kaveripyynnön.

Ok kirjeitäkin ennen someaikaa. Eri tapaus.

Mitä me emme kaikki tekisi- aikoinaan minä ja kaverini ostettiin miesten takit että ois ihastuksien kanssa samat!

Luin tän ketjun eilen illalla läpi, ja oli pakko tulla kertomaan oma nolo tarinani aiheesta. En saanut yöllä nukuttua, koska tää juttu hävettää vieläkin aivan suunnattomasti, vaikka aikaa on kulunut jo aika lailla 15 vuotta.

Olin 16-17-vuotias, lukion ekalla. Kuljin bussilla kouluun ja siinä bussissa oli joku todella söpö poika, vuoden vanhempi, mutta eri lukiossa. Tuli tosiaan aika usein samaan aikaan samalta pysäkiltä, asui jossain siinä meidän lähellä. Katseemme kohtasivat monesti, vaihdeltiin hymyjä yms. Kehitin itselleni massiivisen ihastumisen näiden perusteella. Ensimmäisen vuoden kevät alkoi olla jo pitkällä ja kesäloma häämöttää, ja koska melkein koko lukuvuosi oltiin silmäpeliä pidetty bussissa, mietin pääni puhki, että miten uskaltaisin lähestyä tuota poikaa ja pyytää kahville.

No, olin koiran kanssa lenkillä yksi kaunis alkukesän päivä, kun näin tämän pojan ajavan autollaan ohi. Painoin rekkarin mieleen ja kun pääsin kotiin, laitoin Finderiin viestin, jotta saisin pojan yhteystiedot. Sieltä tuli nimi, puhelinnumero ja kotiosoite. Laitoin pojalle tekstarin tyyliin "Moi, näin sut eilen ajelemassa tossa lähistöllä, ollaan kuljettu nyt melkeen vuosi samalla bussilla ja oon kiinnittänyt suhun huomiota ja säkin muhun. Ois kiva tutustua paremmin, mentäiskö vaikka kahville joskus". En nyt ihan tarkalleen muista sanasta sanaan. Pian sieltä tuli sitten vastaus, että "Olikohan tää viesti tarkoitettu mun veljelle, joka mun autolla eilen ajeli? Voin näyttää tän viestin sille ja antaa sille sun numeron ;)"

Että hävetti! Ei käynyt pienessä mielessäkään, että se vois olla jonkun muun kuin sen pojan itsensä auto.

Veli teki sitten, mitä lupasikin ja ei mennyt kauaa kun pojalta tuli viesti, että "Kuka sä oikein oot, ei kyllä tuu mieleen et oisin bussissa suhun törmännyt". Vastasin, ja laitoin irc-galleria nikin, että voi käydä kuvat katsomassa, jos siitä tajuais. Laittoi viimeisen viestin, että "joo, oot varmaan sekottanut johonki toiseen, en oo sua koskaan nähnyt, eikä kiinnosta lähtee kahville". Olin niin häpeissäni, koska tiesin, että se oli se sama jätkä (olin kotitaloa hieman stalkkaillut koiralenkeillä). Nolotti siksi, että ilmeisesti olin omissa kuvitelmissani vaan ajatellut ne katseet ja hymyt ja toisaalta siksi, että ei kiinnostanut kun näki mun kuvat. Tai sitten tunnisti kuvan perusteella mut, mutta ei vaan ollut kiinnostunut. Tosin, näin jälkeen päin ajateltuna vaikutin varmaan aikamoiselta stalkkerilta niin miksi sitä olis kiinnostanutkaan. Jouduin välttelemään kyseistä bussia, onneks tuli kesä ja lomat, ja sitten muutettiinkin aika pian pois.

Mutta! Tarinahan ei ihan vielä tohon pääty, koska muutettiin tosi lähelle sen jätkän lukiota. Voitte kuvitella, kuinka mua hävetti lenkkeilyttää koiraa siellä, kun pelkäsin koko ajan, että se on siinä jossain pihalla ja ajattelee, että stalkkaan sitä vieläkin. Pari kertaa näinkin siitä vilauksen, mutta lähdin aina kiireen vilkkaa toiseen suuntaan. Tämän jälkeen näin sitä vielä kerran Sokoksen rullaportaissa, tuli alas kun mä olin menossa ylös. Mulkas aika ilkeesti ja taas häpesin.

Vierailija kirjoitti:

Luin tän ketjun eilen illalla läpi, ja oli pakko tulla kertomaan oma nolo tarinani aiheesta. En saanut yöllä nukuttua, koska tää juttu hävettää vieläkin aivan suunnattomasti, vaikka aikaa on kulunut jo aika lailla 15 vuotta.

Olin 16-17-vuotias, lukion ekalla. Kuljin bussilla kouluun ja siinä bussissa oli joku todella söpö poika, vuoden vanhempi, mutta eri lukiossa. Tuli tosiaan aika usein samaan aikaan samalta pysäkiltä, asui jossain siinä meidän lähellä. Katseemme kohtasivat monesti, vaihdeltiin hymyjä yms. Kehitin itselleni massiivisen ihastumisen näiden perusteella. Ensimmäisen vuoden kevät alkoi olla jo pitkällä ja kesäloma häämöttää, ja koska melkein koko lukuvuosi oltiin silmäpeliä pidetty bussissa, mietin pääni puhki, että miten uskaltaisin lähestyä tuota poikaa ja pyytää kahville.

No, olin koiran kanssa lenkillä yksi kaunis alkukesän päivä, kun näin tämän pojan ajavan autollaan ohi. Painoin rekkarin mieleen ja kun pääsin kotiin, laitoin Finderiin viestin, jotta saisin pojan yhteystiedot. Sieltä tuli nimi, puhelinnumero ja kotiosoite. Laitoin pojalle tekstarin tyyliin "Moi, näin sut eilen ajelemassa tossa lähistöllä, ollaan kuljettu nyt melkeen vuosi samalla bussilla ja oon kiinnittänyt suhun huomiota ja säkin muhun. Ois kiva tutustua paremmin, mentäiskö vaikka kahville joskus". En nyt ihan tarkalleen muista sanasta sanaan. Pian sieltä tuli sitten vastaus, että "Olikohan tää viesti tarkoitettu mun veljelle, joka mun autolla eilen ajeli? Voin näyttää tän viestin sille ja antaa sille sun numeron ;)"

Että hävetti! Ei käynyt pienessä mielessäkään, että se vois olla jonkun muun kuin sen pojan itsensä auto.

Veli teki sitten, mitä lupasikin ja ei mennyt kauaa kun pojalta tuli viesti, että "Kuka sä oikein oot, ei kyllä tuu mieleen et oisin bussissa suhun törmännyt". Vastasin, ja laitoin irc-galleria nikin, että voi käydä kuvat katsomassa, jos siitä tajuais. Laittoi viimeisen viestin, että "joo, oot varmaan sekottanut johonki toiseen, en oo sua koskaan nähnyt, eikä kiinnosta lähtee kahville". Olin niin häpeissäni, koska tiesin, että se oli se sama jätkä (olin kotitaloa hieman stalkkaillut koiralenkeillä). Nolotti siksi, että ilmeisesti olin omissa kuvitelmissani vaan ajatellut ne katseet ja hymyt ja toisaalta siksi, että ei kiinnostanut kun näki mun kuvat. Tai sitten tunnisti kuvan perusteella mut, mutta ei vaan ollut kiinnostunut. Tosin, näin jälkeen päin ajateltuna vaikutin varmaan aikamoiselta stalkkerilta niin miksi sitä olis kiinnostanutkaan. Jouduin välttelemään kyseistä bussia, onneks tuli kesä ja lomat, ja sitten muutettiinkin aika pian pois.

Mutta! Tarinahan ei ihan vielä tohon pääty, koska muutettiin tosi lähelle sen jätkän lukiota. Voitte kuvitella, kuinka mua hävetti lenkkeilyttää koiraa siellä, kun pelkäsin koko ajan, että se on siinä jossain pihalla ja ajattelee, että stalkkaan sitä vieläkin. Pari kertaa näinkin siitä vilauksen, mutta lähdin aina kiireen vilkkaa toiseen suuntaan. Tämän jälkeen näin sitä vielä kerran Sokoksen rullaportaissa, tuli alas kun mä olin menossa ylös. Mulkas aika ilkeesti ja taas häpesin.

Ikävä saada noin pakit. Onhan sitä silmäpeliä voinut ollakin, mutta poika on panikoinut ja nolostunut itsekin kun veli on kiusoittellut ja reagoi siksi noin. Kirjoitat muuten tosi hyvin, oli kiva lukea.

Vierailija kirjoitti:

Olin koko tämän vuoden töissä enkä pitänyt ollenkaan lomia. Ihan vaan että voisi nähdä ihastuksen useammin eikä vahingossakaan missaa mitään.

Nyt aivan loppu ja alkanut alkokin maistumaan.

Olen jo nelikymppinen mies ja ihastukseni viitisen vuotta vanhempi nainen, paljon korkeammassa asemassa. Enkä edes tiedä paljoa mitään hänestä. Tainnut korona sekoittaa pään pahemman kerran.

Eikai tällaiset päättömät ihastukset voi tässä iässä pitkään kestää?

Oletko koittanut lähestyä naista?

Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja...

Vierailija kirjoitti:

Olin koko tämän vuoden töissä enkä pitänyt ollenkaan lomia. Ihan vaan että voisi nähdä ihastuksen useammin eikä vahingossakaan missaa mitään.

Nyt aivan loppu ja alkanut alkokin maistumaan.

Olen jo nelikymppinen mies ja ihastukseni viitisen vuotta vanhempi nainen, paljon korkeammassa asemassa. Enkä edes tiedä paljoa mitään hänestä. Tainnut korona sekoittaa pään pahemman kerran.

Eikai tällaiset päättömät ihastukset voi tässä iässä pitkään kestää?

Jos lomia on vielä, ota syysloma tai joululoma. Mutta älä juo lomalla. Sitten palaat töihin virkistyneenä ja ikään kuin loppuvuoden breikin hyvin suunnitelleena. Voi tehdä vaikutuksen naiseen tai joihinkin muihin työkavereihin.

Menestyneet naiset yleensä tykkäävät itsestään huolehtivista miehistä, joten jätä ainakin se alko pois ja koita levätä.

Lukioaikoina olin ihastunut poikaystäväni kaveriin. Siihen aikaan facebookissa oli jotain sellaisia testejä, että kenen facebook-kaverisi kanssa olet samanlainen. Tein jotain testiä, jonka myös poikaystäväni kaveri oli tehnyt, ja vastailin kysymyksiin ajatellen, mitä hän mahdollisesti vastaisi, jotta olisimme mahdollisimman samanlaisia. Testistä siis pystyi jälkikäteen katsomaan kuka on eniten kaltaisesi tai jotain sellaista. Sain ihastukseni kanssa tulokseksi "great minds think alike" ja olin ihan innoissani, että nyt tuo tyyppi huomaa kuinka hyvin sovimme yhteen. 😂 Tämä oli nyt se epätoivoisin asia, jonka olen tehnyt. 😅

Mitään ei tietenkään tapahtunut, enkä itsekään ikinä ilmaissut ihastukselle tunteitani. Olin todella ujo, etenkin ihastuneena, joten en mitenkään uskaltanut tehdä mitään. Tuo poika oli kuitenkin jotenkin erityisen huomaavainen minua kohtaan. Kerran hän jopa hieroi jalkojani, kun jäimme hetkeksi kaksin. Hän oli myös taitava laulaja ja kitaristi ja joskus illanistujaisissa lauloi kitaran säestyksellä jotain herkkiä rakkauslauluja. Odotin, että saisin jonkin selkeän osoituksen, että hänkin tykkää minusta, ja ehkä myös vähättelin noita jalkojen hieromisia, lauluja ja pitkiä haluaksia, joita häneltä sain aina tavattaessa, jotta en turhaan ruokkisi toivoa itsessäni.

Sitten hän alkoi seurustella erään tytön kanssa. Ja tytön ulkonäkö alkoi jotenkin oudosti muistuttaa omaani. Hän värjäsi hiuksensa saman väriseksi kuin minulla ja pukeutuikin jotenkin saman tyylisesti. En tiedä luuliko tuo tyttö, että poika oli ihastunut minuun, vaikka itse seurustelikin hänen kanssaan.

Itsekin tietysti salaa (jopa itseltäni?) kuvittelin ja toivoin, että tunteet olisivat molemminpuolisia, mutta en voinut tehdä mitään, koska edelleenkin seurustelin ihastukseni kaverin kanssa. Suhde oli hankala, mutta poikaystäväni taivutteli minut aina jatkamaan seurustelua, kun yritin irtautua suhteesta. Ja jotenkin alitajuisesti ajattelin, että minulla ja ihastuksellani ei olisi tulevaisuutta edes silloin, jos eroaisin poikaystävästäni, koska olisin silloin hänen kaverinsa exä.

Haaveilin ja näin unia tuosta ihastuksestani vuosia. Nykyään olen eronnut jo vuosia sitten silloisesta poikaystävästäni enkä ole tuota ihastustani sen jälkeen nähnyt.

Lähettänyt pikkuhousut ja kurkkinu nurkan takaa kun tulee yliopistolle opiskelemaan. kerran ostin satasen paidan jotta olisin hyvän näköinen hänen silmissään