Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsen nimi harmittaa?
27.08.2017 |
On harvinaisempi nimi ja sekoitetaan usein toiseen nimeen, jossa yhden kirjaimen ero. Esim. Sara - Saara, Margareetta -Margariitta. Nimeä nyt ei vaihtamaankaan voi oikein lähteä, kun lapsi on jo eskarissa. Lapselle itselleen asia ei ole ongelma.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ap, määrittele mikä asiassa on se suurin ongelma? Mikä siinä harmittaa eniten?
Lapsen kannalta asia voi olla hämmentävä kun kutsutaan eri nimellä, mutta lapset ovat sopeutuvaisia ja hänkin oppii, että niin nyt vaan tapahtuu. Ei hän siitä vahingoitu.
Itse otin ensimmäisen nimeni käyttöön kun muutin opiskelemaan ja pois kotipaikkakunnaltani. Vanhempani halusivat syntymästäni asti käyttää toista nimeäni ja ongelman muodosti lähinnä se, kun virallisissa tiedoissa näkyi aina ensimmäinen nimi. Aikana ennen tietokoneita ja järkeviä ohjelmia joihin voi merkata KÄYTÖSSÄ olevan nimen, kuten nykyään. Oli vähän jakomielitautinen olo kun kaikki vieraat puhuttelivat aina ihan eri nimellä koulussa, lääkärissä jne.. Elämä ja identiteetti selkiytyi kun aloun käyttämään sitä nimeä jolla aina ensimmäisenä kutsuttiin. No miinuspuolena tuli se, että omilla läheisillä ja pitkään tunteneilla meni kauan opetella toinen nimi, eikäpä iäkkäämmät sukulaiset ole vieläkään oppineet.
Varmasti siinä harmittaa se, että kun kutsutaan yleisemmällä nimellä, niin tavallaan koen, että kyseenalaistetaan tämä harvinaisempi nimi. Ihmiset usein jotenkin vielä suuttuvat, kun korjaan nimen. Ikään kuin harmittelevat, miksi nimi ei voi olla Eeva-Maria, vaikka se on Eevi-Maria yms. Onko tämä sitten omassa päässäni, en tiedä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun vakaan ja pitkän harkinnan jälkeen päädyit valitsemaan ko. nimen PARHAAKSI NIMEKSI lapsellesi, niin enää se ei olekaan hyvä?
Voi herrajumala, mitä vastauksia. Noin 20% vanhemmista tutkimusten mukaan katuu lapselleen antamaa nimeä. Itse ainakin olin aivan sekaisin synnytyksen jälkeen ja annettiin sitten hyväksi kokemamme nimi, joka on edelleen varsin kaunis. Emme ymmärtäneet, että se niin usein sekoittuisi toiseen nimeen. ap
Olenko siis aivan väärässä, kun käsittääkseni tulevat vanhemmat suorittavat nimenvalintaa myös jo ennen synnytystä?
En ihan ymmärrä mikä pointtisi asiassa on. Ihminen on erehtymätön, niinkö? Ap
Se, että käytössä on runsaasti aikaa pohtia eri puolia eikä silloin ole niin "sekaisin". Oletan, että nimeä on ollut miettimässä muitakin ihmisiä kuin sinä yksin, eikä kellekään ole tullut mieleen tuo sekaantuminen, eli suurentelet ehkä ongelmaa.
Miehen kanssa yhdessä valittiin nimi. Valitsimme kahdesta nimestä meistä kauneimman. Kyllä tiesimme, että on samanlaisia nimiä ja melkein samanlainen, mutta ei tavallaan ymmärretty, että ihmiset (osa) niin suorin käsin kutsuisi sillä yleisemmällä versiolla. Itse kun olen tarkka, että sanonko vaikka Eeva vai Eevi, enkä kutsu kaikkia 4kymppisiä Eevaksi. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Nyt kuitenkin todella monet lapse kavereiden vanhemmat ja tuntemattomammat ihmiset kutsuvat lasta suorilta käsin ensimmäiseksi "Eevaksi". AP
Onhan ihmisillä kutsumanimiä. Moni Maria on "Maija", Johanna on "Jonna" tai "Jossu" jne. Mitä haittaa siitä on, jos "Eeviä" kutsutaan "Eevaksi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun vakaan ja pitkän harkinnan jälkeen päädyit valitsemaan ko. nimen PARHAAKSI NIMEKSI lapsellesi, niin enää se ei olekaan hyvä?
Voi herrajumala, mitä vastauksia. Noin 20% vanhemmista tutkimusten mukaan katuu lapselleen antamaa nimeä. Itse ainakin olin aivan sekaisin synnytyksen jälkeen ja annettiin sitten hyväksi kokemamme nimi, joka on edelleen varsin kaunis. Emme ymmärtäneet, että se niin usein sekoittuisi toiseen nimeen. ap
Olenko siis aivan väärässä, kun käsittääkseni tulevat vanhemmat suorittavat nimenvalintaa myös jo ennen synnytystä?
En ihan ymmärrä mikä pointtisi asiassa on. Ihminen on erehtymätön, niinkö? Ap
Se, että käytössä on runsaasti aikaa pohtia eri puolia eikä silloin ole niin "sekaisin". Oletan, että nimeä on ollut miettimässä muitakin ihmisiä kuin sinä yksin, eikä kellekään ole tullut mieleen tuo sekaantuminen, eli suurentelet ehkä ongelmaa.
Miehen kanssa yhdessä valittiin nimi. Valitsimme kahdesta nimestä meistä kauneimman. Kyllä tiesimme, että on samanlaisia nimiä ja melkein samanlainen, mutta ei tavallaan ymmärretty, että ihmiset (osa) niin suorin käsin kutsuisi sillä yleisemmällä versiolla. Itse kun olen tarkka, että sanonko vaikka Eeva vai Eevi, enkä kutsu kaikkia 4kymppisiä Eevaksi. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Nyt kuitenkin todella monet lapse kavereiden vanhemmat ja tuntemattomammat ihmiset kutsuvat lasta suorilta käsin ensimmäiseksi "Eevaksi". AP
Onhan ihmisillä kutsumanimiä. Moni Maria on "Maija", Johanna on "Jonna" tai "Jossu" jne. Mitä haittaa siitä on, jos "Eeviä" kutsutaan "Eevaksi"?
Ihana ajatus, mutta onhan se nyt ihan eri asia kutsua vaikkapa Susanne -nimistä henkilöä Susannaksi tai Elliä/Elleä Ellaksi yms. ap
Me asutaan ulkomailla ja lapsen nimi alkaa suomalaisittain K:lla. Uudet opettajat aina kirjoittavat sen C:llä ja joudun muistuttamaan ja anelemaan että kirjoittaisivat sen oikein. He eivät näytä tajuavan miten iso juttu se on meille. Ja nyt lapsi kirjoittaa itsekin usein nimensä C:llä. Mua harmittaa vaikkei varmaan pitäisi. Haluaisin että lapsi voisi olla ylpeä suomalaisesta nimestään. Toiv. se ei ainakaan vaihda sitä isoksi kasvettuaan. Olkaa tekin ylpeitä ja jatkakaa muistuttelua.
On se omassa päässäsi lähinnä, kun ei tuosta mitään oikeaa harmia ole. 95% ihmisistä tekee sen vahingossa ja ajattelematta sen enempää, se ei ole mikään kritiikki. Se vaan tulee suusta helpommin ulos mitä on enemmän käyttänyt.
Ilmeisesti sulla on itselläs ollu tosi helppo nimi, ite joudun aina kertomaan onko kuinka monta vokaalia peräkkäin ja minkälaiset konsonantit. Sekä etunimissä että sukunimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli lapsi ei ole siis vielä törmännyt ninen haasteellisuuteen, koska on aika pieni. Enkä tiedä onko nimi nyt edes mitenkään haasteellinen, lähinnä menee vain sekaisin sen toisen kanssa ja saa uusille ihmisille korjata asiaa. Ap
Minulla on tuollainen nimi. Se oli aiemmin yleisesti erään toisen hieman pidemmän nimen lyhyempänä käytetty muoto jota käytettiin puhuteltaessa. Minulla se kuitenkin on se oikea nimi, eikä se kauemmin käytössä oleva pidempi nimi joka oli aiemmin yleinen ja tuttu useille.
Sain nuoruuteni aina varhais-aikuisuuteen asti korjata ja muistuttaa, että ei en ole "xxxxxxx" vaan "xxxx" se todella on nimeni eikä vain kutsumanimi. Muutaman kerran sain kuulla ärräpäitä, että miksi et sanonut heti, nyt se on jo tuossa kirjoitettu musteella ja sen korjaaminen on vaikeaa. Totesin naureskellen, että sanoinhan "xxxx", mutta sinä siitä huolimatta kirjoitit itse "xxxxxxx" - virheen teit sinä, en minä. Sain kuulla olevani hankala ja koppava muutaman kerran, mutta hihitin itsekseni asialle.
Ajan myötä kun lyhyemi nimi yleistyi niin ongelma helpotti. Nykysin tai oikeastaan pariinkymmeneen vuoteen minun ei ole sitä enää tarvinnut korjata.
Jos nimi on pitkä, niin yksi vaihtoehto olisi ruveta käyttämään lyhyempää kutsumanimeä. Ne ovat olleet entisaikaan yleisiä kun ihmisillä tapasi olla pidempiä nimiä. Jenkeillä ja briteilä tämä on todella yleistä, Margaret on Peggy, Olivia on Liv, Robert on Bob, William on Bill, Henry on Hank, Edward on Ted jne. Niitä käytetään aivan yleisesti.
Yksi vaihtoehto on tietysti jos nimi vaivaa ruveta käyttämään toista annettua nimeä kutsumanimenä.
Tottakai se on sun omassa päässä. Olet vain tekemässä asiasta elämää suuremman. Nimen olet antanut lapsellesi, se ei ole sinun. Anna hänen päättää mitä nimellään tekee ja ole vain tukena, jos joskus haluaa sen muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä vaihtaa eskari-ikäisen lapsen nimi, kun lapsi itse ei koe nimeään mitenkään hankalaksi. Nimi pitäisi vaihtaa vain sen takia, että äiti on niin herkkähipiäinen, ettei kestä jos joku kutsuu lasta Eevaksi, vaikka oikea nimi on Eevi. Kuule ap, löysää vähän pipoa ja älä näe ongelmia siellä, missä niitä e oikeasti ole.
Älä vaihda. Jos lapsesi on nimeensä tyytyväinen. Vaihto olisi väärin häntä kohtaan. Hän voi myöhemmin olla jopa ylpeä oman nimensä erikoisemmasta kirjoitusasusta.
Ilmeisesti oma nimesi on erittäin tavallinen, koska et tiedä, miten yleistä tuo nimien väärinkäsitys on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis minkälaisia ihmisiä ne oikein ovat, jotka eivät erota "Eeviä" ja "Eevaa"?! Tai vaikka "Mari" ja "Maria"... Ymmärtäisi jos kyseessä olisi "Mia" vai "Miia" -tyyppinen sekaannus, mutta nuohan ovat ihan erilaisia nimiä! Vai mikä se sun lapsen nimi oikeasti onkaan, tulee lähinnä mieleen kunnioituksen puute ja välinpitämättömyys... alkoi oikein vituttaa sun ja sen lapsen puolesta!
Ja ainahan lapsille/teineille annetaan kavereiden toimesta uudet kutsumanimet. Kai - Kaitsu, Elina - Ellu, Eltsu, Essi, Eemeli - Epa jne.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut kyl joskus kantsis miettii niit lasten nimiä, täs vähän aikaa sit oli avioliittoon kuulutettu nainen etunimeltään Minni. Lapsena varmaan ihan kiva nimi, mut aikuisena. Tietty on voinu itte vaihtaa, mut kuiteski.
Mikä lapsen nimi sitten on? Yleensä kun puhutaan "harvinaisesta" nimestä josta koituu myöhemmin harmia tai väärinkäsityksiä niin vanhemmat ovat silloin antaneet jonkin aivan liian erikoisuutta tavoittelevan nimen josta kukaan ei ole ennen edes kuullut ja eivät tiedä miten se edes kirjoitetaan. Vai onko se perus iida/ida-virhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä lapsen nimi sitten on? Yleensä kun puhutaan "harvinaisesta" nimestä josta koituu myöhemmin harmia tai väärinkäsityksiä niin vanhemmat ovat silloin antaneet jonkin aivan liian erikoisuutta tavoittelevan nimen josta kukaan ei ole ennen edes kuullut ja eivät tiedä miten se edes kirjoitetaan. Vai onko se perus iida/ida-virhe?
Kuten sanoin, niin ei ole mikään Iida/Ida -tyyppinen vaan pitkä nimi kuten Margareta/Margarita/Susanne/Susanna/Isabel/Isabella. On harvinainen, mutta kantajia Suomessa useampi sata. Ap
Kirjoittamisessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa, nimi lausutaan kuten kirjoitetaan. Ap
Ap, määrittele mikä asiassa on se suurin ongelma? Mikä siinä harmittaa eniten?
Lapsen kannalta asia voi olla hämmentävä kun kutsutaan eri nimellä, mutta lapset ovat sopeutuvaisia ja hänkin oppii, että niin nyt vaan tapahtuu. Ei hän siitä vahingoitu.
Itse otin ensimmäisen nimeni käyttöön kun muutin opiskelemaan ja pois kotipaikkakunnaltani. Vanhempani halusivat syntymästäni asti käyttää toista nimeäni ja ongelman muodosti lähinnä se, kun virallisissa tiedoissa näkyi aina ensimmäinen nimi. Aikana ennen tietokoneita ja järkeviä ohjelmia joihin voi merkata KÄYTÖSSÄ olevan nimen, kuten nykyään. Oli vähän jakomielitautinen olo kun kaikki vieraat puhuttelivat aina ihan eri nimellä koulussa, lääkärissä jne.. Elämä ja identiteetti selkiytyi kun aloun käyttämään sitä nimeä jolla aina ensimmäisenä kutsuttiin. No miinuspuolena tuli se, että omilla läheisillä ja pitkään tunteneilla meni kauan opetella toinen nimi, eikäpä iäkkäämmät sukulaiset ole vieläkään oppineet.