Kokemuksia transferenssirakkaudesta?
Siis te terapeutteihinne, opettajiinne, valmentajiinne, pomoihinne tai suurella ikäerolla ihastuneet: tuleeko teille sellainen olo, että se ihminen tavallaan paikkaisi jotain lapsuudentraumoja ja olisi kuin uusi varaisä tai -äiti teille?
Noh, mulle tulee sellainen olo...jotenkin "hukun" hänen katseeseensa. Haluaisin, että hän huomaisi minut, olisi hellä ja pitäisi sylissään ja haluaisin tehdä hänet onnelliseksi ja ilahduttaa. Vähän niinkuin pikkulapsi tai vauva janoaa vanhempansa huomiota, katsetta, läheisyyttä. Tämä on tavallaan surullistakin, mutta se ihminen parantaisi todella monta haavaa minussa, jos voisi välittää minusta.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
ok
Ole onnellinen ja kiitollinen siitä, ettei sulla ole tällaisia traumoja, etkä ole onnettomasti rakastunut. En haluaisi olla itse tällainen ihmisen irvikuva ainakin psyykkisellä tasolla.
Anteeksi A. :(
Antaisin mitä vaan jos pääsisin ajassa taakse päin ja voisin pyyhkiä koko tapaamisen pois.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi A. :(
Antaisin mitä vaan jos pääsisin ajassa taakse päin ja voisin pyyhkiä koko tapaamisen pois.
What? Kerro lisää...
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi A. :(
Antaisin mitä vaan jos pääsisin ajassa taakse päin ja voisin pyyhkiä koko tapaamisen pois.
Kuka on A?
Toivon, ettei oltaisi koskaan tavattu.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, ettei oltaisi koskaan tavattu.
Miksi? Ai siksi, kun ihastuin sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, ettei oltaisi koskaan tavattu.
Miksi? Ai siksi, kun ihastuin sinuun?
Siksi kun meni monta vuotta elämästä perseelleen + veit elämäniloni. Kiitos!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, ettei oltaisi koskaan tavattu.
Miksi? Ai siksi, kun ihastuin sinuun?
Siksi kun meni monta vuotta elämästä perseelleen + veit elämäniloni. Kiitos!!!!!!
Ok, en ole tarkoittamasi henkilö. Oon ollut rakastuneena siihen henkilöön "bad time" alle vuoden vasta.
ok