En jaksa hoitaa siskoni huonosti käyttäytyviä lapsia

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulostaa ihan yhdeltä tutulta joka aina kritisoi muiden lasten vanhempia mutta kas kas hänen oma lapsi huostaanotettiin loppujen lopuksi.

Kuka sä olet? Mä vain kerroin tutustani elävä esimerkki tästä maailmasta.

Okei, eli ootte sitä mieltä että pitäis sanoa suoraan. Voitteko vielä vinkata että miten asia esitetään asiallisesti ja loukkaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulostaa ihan yhdeltä tutulta joka aina kritisoi muiden lasten vanhempia mutta kas kas hänen oma lapsi huostaanotettiin loppujen lopuksi.

Eli onko sun mielestä ihan ok tollanen lasten käytös mitä aloituksessa kuvailin? Ottaen huomioon että eivät ole erityislapsia? -ap

Ei tietenkään, olettaen että eivät ole erityislapsia? Oletko ap ihan varma että tiedät varmasti kun näyttää että olet kuitenkin jotenkin vieras siskollesi että ette erityisemmin puhu asioista. Ei vaiskaan, kyllä kai sinä tiedät kun olet perheen sukulainen etkä esim. vaan joku random tuttu tai naapuri. Mutta asiasta kolmanteen olen törmännyt henkilöön joka kritisoi kovasti tousten lapsia ja heidän vanhempiaan mutta jonka vanhemmuus oli niin solmussa että oma lapsi huostasnotettiin. Myös lapsettomat vanhat piiat ovat toinen ryhmä jotka rakastavat kritisoimista ja omasta mielestään tietävät toisten lapsista kaiken. Tietenkin lasten huonoon käytökseen sas aina puuttua jos vanhemmat eivät sitä tee esim. julkisella paikalla ja olisi toivottavaa että myös sukulaiset puuttuvat siihen mitä kotona tapahtuu kun ja jos ovat siellä kotona vierailulla. Edelleen ap kyllä olet nössö kun et puutu esim. sano että tänne ei tulla hoitoon jos ei syödä pöydässä jne....

Kyllä tiedän. Olen paljon tekemisissä heidän kanssaan, oman jaksamisen kustannuksella. Eikä se ole niiden lasten vika että vanhemmat ei osaa eikä jaksa välittää. Ja kyllä, nössö olen. Mutta tiedän että suoraan ja ikävästi sanomalla ajan vaan siskon pois elämästäni. Miten sanoisi heille nätisti, mutta niin että tulee selväksi?

Ja lisäyksenä edelliseen, niin ei ole myöskään oma vanhemmuus hukassa eikä solmussa, vaan nautin vauvaperheen elämästä täysillä, vaikka välillä väsyttää. Hyvä pointti kyllä, että katso peiliin ennen kuin arvostelet muita, mutta tässä tapauksessa epärelevantti. -ap

"Nyt en jaksa hoitaa, oma vauva vie niin paljon jaksamista." Ja sama vastaus joka kerta. Eiköhän ne kyselyt lopu pikkuhiljaa, kun vuoden ajan noin vastailet. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiedän. Olen paljon tekemisissä heidän kanssaan, oman jaksamisen kustannuksella. Eikä se ole niiden lasten vika että vanhemmat ei osaa eikä jaksa välittää. Ja kyllä, nössö olen. Mutta tiedän että suoraan ja ikävästi sanomalla ajan vaan siskon pois elämästäni. Miten sanoisi heille nätisti, mutta niin että tulee selväksi?

No nössö olet joo ja kaikenlusäksi äärimmäisen tyhmä jos et omalle siskollesi ole keksinyt ystävällistä tapaa asiasta sanoa jos kerran useamman kerran olet hoitanut jo lapsiakin ha siskoksia jos olette niin pitäisi onnistua. Usko jo ei se niin vaikeeta ole. Ensi kerran kun olette jommankumman kodissa ja näet tätä kamalaa käytöstä niin sano, meillä ei huudeta tai meillä ei syödä muualla kuin pöydässä. Tai voisit ehkä nyt jo sanoa että et jaksa tai halua ottaa lapsia hoitoon ja syyt siihen. Ehkä siskosi tämän jälkeen ei edes halua tarjota lapsia hoitoon enää. Ja loppu hyvin kaikki hyvin. Kasvatusvastuu kuuluu vanhemmille eikä sun tarvitse siitä päänsärkyä ottaa varsinkaan jos lapset ei enää sun luokse tule.

Voithan sinä nätisti sanoa siskolle että vietät hänen lasten kanssa mielelläsi aikaa silloin kun heidän omat vanhemmat ovat paikalla, mutta kun lapset jäävät keskenään sinun kanssasi niin he eivät oikein kunnioita sinua auktoriteettina joten hoitaminen on vaikeaa. Varsinkin kun oma vauva vie niin paljon huomiota.

Mun mielestä kuulostaa siltä että parasta olisi sinun, siskosi ja lasten kannalta että ette ole erityisemmin tekemisissä. Muuta kun ehkä sinä käyt heidän kotonaan vierailulla jolloin lasten perään katsominen on vanhempien vastuulla ja jos ei edelleenkään jaksa heitä kuunnella tai katsoa niin pitäkää vaikka puhelintuttavuutta. Toki voit vaikka puhua minkälaista käyttäytymistä toivot kun ja jos lapset ovat luonasi. Muuten ei ehkä kannata liikaa puuttua.

Mä sanoisin siskollesi että moikataan ja hymyillään kun nähdään mutta en ota lapsiasi enää hoitoon.

Kiitos vinkeistä. Viimeisin oli lähinnä sitä mitä itse olen ajatellut, eli alan vaan pikkuhiljaa viilentämään välejä ja vähentämään vierailuja. Kun tiedän, että mikään sanominen ei tilannetta muuta, eli tuskin oppivat elämään eri tavalla, ihan sama mitä sanon. Tosi surullista kyllä, mutta en jaksa tällaista. -ap

Kyllä parasta olisi varmaan että ette ole tekemisissä eikä se nyt välttämättä niin surullistakaan ole. Tai siis jos et halua ottaa hoitoon niin mikä estää vaikka muutaman kerran vuodessa että käyt vaikka kylässä?

Nro 32: My thoughts exactly! Pitää vaan tehdä siirtymävaihe pikkuhiljaa niin tästä ei tule mitään tappelua eikä numeroa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli ootte sitä mieltä että pitäis sanoa suoraan. Voitteko vielä vinkata että miten asia esitetään asiallisesti ja loukkaamatta?

Tuo on minunkin mielestä tosi vaikeaa. Olen yli nelikymppinen enkä nähtävästi vieläkään ole saanut kasvatettua itselleni riittävästi rohkeutta sanoa ei.

Meillä puhelinkeskustelu siskon kanssa voi mennämesim näin:

...

S: Mitäs aioitte tehdä viikonloppuna?

M: Ei varmaan mitään ihmeellistä.

S: Sittenhän meidän lapset vois tulla teille yökylään. Ne on niiiiiiin kovasti ikävöineet teille.

M: Me ollaan kyllä vähän flunssassa, voi tarttua.

S: Noita nuhiahan voi saada mistä tahansa, ei haittaa.

M: Meidän pitäisi myös siivota ja käydä kaupassa kun ei olla jaksettu tehdä mitään kun ollaan oltu kipeinä.

S: Juu, ei haittaa. Voidaanko tuoda tänään klo 19? Ollaan mekin oltu mahataudissa ja nyt tosiaan olis hyvä saada levätä viikonloppu ja siivota ja köydä kaupassa rauhassa. Teppo oksensi aamulla, mutta nyt on jo ihan tavallinen ylivilkas itsensä, heh,heh. Tiina oli ekana kipeenä ja Taneli onneksi säästyi taudilta kokonaan. Kop, kop.

M: No jos ette ihan vielä tänään tulis kun meillä tosiaan ei ole mitään kaapeissa ja olishan sen Teponkin hyvä vielä levätä. Jos tuutte huomenna?

S: Okei, mutta tullaan varmaan jo ennen kahdeksaa. Sähän tiedät kuinka kärsimättömiä meidän lapset on tulemaan teille. Heh, heh.

M: Okei, mutta yrittäkää tulla hiljaa, meillä muut vielä nukkuu silloin.

S: Joo, nähdään.

... Eli näin. Olen ovimatto, tiedän.

Sano että olet kovin pahoillasi, mutta et nyt tässä elämäntilanteessa jaksa ottaa hänen lapsiaan hoitoon, kun ovat niin vilkkaita ja vauvan kanssa on muutenkin raskasta. Voi olla että siskosi suuttuu tai mököttää jonkin aikaa, mutta eiköhän hän siitä lepy, ja voit pitää normaalisti siskoosi yhteyttä.

:D :D nro 34, toi vois olla mun ja mun siskon keskustelu! Ovat aina juuri kuvaamallasi tavalla tyrkkäämässä lapsia meille millon milläkin verukkeella. "Vanhin lapsi tekee nyt sitä ja tätä ja nuoremmat ei voi osallistua", jne. jne.. Se mikä meidän keskusteluissa jää aina väliin, ikään kuin virtahepona olohuoneessa, on se mitä hänen miehensä tekee, koska kaikki tietää että ei mitään ja yrittää aina jollain tekosyyllä pullikoida lastenhoidosta. -ap

Täytyy kyllä sanoa vielä, että ehkä syy siihen miksi näinkin paljon roikun noiden kanssa, niin ovat minulle jollain tapaa rakkaita. Mutta en vaan jaksa. -ap

Voih, mulla meni siskoon välit tässä alkuvuodesta kun pyysin että antaisivat meidän vierailla mummulassa rauhassa sen viikon, kun matkustamme sinne 500km päähän..he asuvat 1km päässä mummulta ja papalta. Ei käynyt, kun pyysin että jos me tullaan heille, kun on syöty aamupala, tai nukuttu päiväunet vauvan kanssa. Sanoi että kun lapset haluaa mummulle. Sitten suutuin ja sanoin että eikö voi edes viikkoa olla vähemmillä käymisillä, vaan aina pitää antaa lasten kirkua sisällä, kun meidän oma on päiväunilla..meidän oman pitää kuulemma tottua meteliin..ai että osaa olla ärsyttävä ja itsekeskeinen ajattelutapa! Hän ja miehensä ovat molemmat työttömiä ja niin tottuneet porukoitten ilmaiseen lastenhoitoapuun, ilmaiseen ruokaan ja raha-apuihin, että eihän niistä voi tinkiä viikkoakaan. Puoli vuotta on nyt mennyt ilman yhteyden pitoa. Kyllä, minä aloitin välirikon kritisoimalla huonosti kasvatettuja lapsia ja nyt kärsin siitä itse, kun en näe niitä. Minun seurassa olivat nätisti, jos sisko oli pois paikalta. Mutta kaikenkaikkiaan paremmin menee, kun ei tarvitse tavata niin kuluttavaa perhettä enään. Senverran tulin vastaan, että sanoin että tavataan sitten, kun lapset on vanhempia.

Välien rikkoja.. kirjoitti:

Voih, mulla meni siskoon välit tässä alkuvuodesta kun pyysin että antaisivat meidän vierailla mummulassa rauhassa sen viikon, kun matkustamme sinne 500km päähän..he asuvat 1km päässä mummulta ja papalta. Ei käynyt, kun pyysin että jos me tullaan heille, kun on syöty aamupala, tai nukuttu päiväunet vauvan kanssa. Sanoi että kun lapset haluaa mummulle. Sitten suutuin ja sanoin että eikö voi edes viikkoa olla vähemmillä käymisillä, vaan aina pitää antaa lasten kirkua sisällä, kun meidän oma on päiväunilla..meidän oman pitää kuulemma tottua meteliin..ai että osaa olla ärsyttävä ja itsekeskeinen ajattelutapa! Hän ja miehensä ovat molemmat työttömiä ja niin tottuneet porukoitten ilmaiseen lastenhoitoapuun, ilmaiseen ruokaan ja raha-apuihin, että eihän niistä voi tinkiä viikkoakaan. Puoli vuotta on nyt mennyt ilman yhteyden pitoa. Kyllä, minä aloitin välirikon kritisoimalla huonosti kasvatettuja lapsia ja nyt kärsin siitä itse, kun en näe niitä. Minun seurassa olivat nätisti, jos sisko oli pois paikalta. Mutta kaikenkaikkiaan paremmin menee, kun ei tarvitse tavata niin kuluttavaa perhettä enään. Senverran tulin vastaan, että sanoin että tavataan sitten, kun lapset on vanhempia.

Niin tuttu ongelma. Ja tuokin ongelma jatkuu meillä, koska en niitä välejä ole (vielä) rikkonut. Mikä ihme siinä on että sieltä mummolasta ei voida olla hetkeäkään poissa kun me olemme siellä?

T. 6/34

Vierailija kirjoitti:

Välien rikkoja.. kirjoitti:

Voih, mulla meni siskoon välit tässä alkuvuodesta kun pyysin että antaisivat meidän vierailla mummulassa rauhassa sen viikon, kun matkustamme sinne 500km päähän..he asuvat 1km päässä mummulta ja papalta. Ei käynyt, kun pyysin että jos me tullaan heille, kun on syöty aamupala, tai nukuttu päiväunet vauvan kanssa. Sanoi että kun lapset haluaa mummulle. Sitten suutuin ja sanoin että eikö voi edes viikkoa olla vähemmillä käymisillä, vaan aina pitää antaa lasten kirkua sisällä, kun meidän oma on päiväunilla..meidän oman pitää kuulemma tottua meteliin..ai että osaa olla ärsyttävä ja itsekeskeinen ajattelutapa! Hän ja miehensä ovat molemmat työttömiä ja niin tottuneet porukoitten ilmaiseen lastenhoitoapuun, ilmaiseen ruokaan ja raha-apuihin, että eihän niistä voi tinkiä viikkoakaan. Puoli vuotta on nyt mennyt ilman yhteyden pitoa. Kyllä, minä aloitin välirikon kritisoimalla huonosti kasvatettuja lapsia ja nyt kärsin siitä itse, kun en näe niitä. Minun seurassa olivat nätisti, jos sisko oli pois paikalta. Mutta kaikenkaikkiaan paremmin menee, kun ei tarvitse tavata niin kuluttavaa perhettä enään. Senverran tulin vastaan, että sanoin että tavataan sitten, kun lapset on vanhempia.

Niin tuttu ongelma. Ja tuokin ongelma jatkuu meillä, koska en niitä välejä ole (vielä) rikkonut. Mikä ihme siinä on että sieltä mummolasta ei voida olla hetkeäkään poissa kun me olemme siellä?

T. 6/34

Miksi pitäisi olla? Et sinä voi sitä kieltää.