Onko teille jäänyt lapsuudesta mieleen jokin ahdistava uni?
Ite oon lähemmäs nelikymppinen ja muistan yhden todella ahdistavan unen joka mietityttää välillä.
Kommentit (27)
Näin pienenä useasti unta, että Nukku-Matti tuli meille ja jahtasi mua lopetuspiikin kanssa. Isä ja äiti vaan nukkuivat eivätkä välittäneet, kun huusin heitä apuun.
Olin ehkä noin kahdeksan, kunnäin toistuvasti unta Pennywise klovnista katsottuani Stephen Kingin SE:n. Se seisoi aina kauempana ja näytti ensin ystävälliseltä, kunnes unen tunnelma muuttui ja se avasi suunsa ja näytti hampaansa. Yleensä heräsin siinä vaiheessa. Painajaisuniin liittyi lapsena aina voimakas jyskytyksen tunne herätessä, sydän kai hakkasi ja se tuntui päässä asti.
Kiipeän rappusia ylös. Rappuset alkaa sortumaan. Yritän, yritän ja lopulta pääsen ylös. Yhtäkkiä olen kerrostalon katolla. Tipahdan alas ja se tippuminen tuntui niin todelliselta. Tässä vaiheessa avaan silmät. Näin tätä samaa unta lapsena paljon.
15 vuotta sitten etsin asuntoa. Lapsuuden unien käytävään tulin. En ollut ikinä käynyt ennemmin täällä. Ostin asunnon kun oli tunne sellainen. Elämä oli kiipeämistä, mutta pääsin huipulle vastoin käymisten kautta. Sain miehen, lapset ja hyväpalkkaisen työn. Muutettiin pois kun tarvittiin isompaa. Melkein heti romahdin, fyysinenterveys meni sekä mies ja työt nyt odottaa pääsisinkö jatkamaan.
Mulla oli toistuva painajainen, ja muistan nähneeni sitä ihan pienestä asti. Pääsisin siitä lopulta eroon, kun päivällä mietin ratkaisua tilanteeseen, ja päätin mitä aion tehdä seuraavalla kerralla, kun painajainen alkaa.
Unessa olin kiinni sellaisessa kuljettimessa, joka muistutti isoa piikkilankaa. Piikkilankaa veti sisäänsä valtava pelottava kone, joka muistutti pikkasen meidän kirjoituskoneelta, sellaiselta vanhanaikaiselta manuaaliselta kirjoituskoneelta. Painajaiseen liittyi erilaisia pelottavia ääniä, ja värimaailma taisi olla sellainen harmaavoittoinen mustavalkoinen. Heräsin painajaisesta kauhistuneena aina, kun olin jo ajautumassa koneen sisuksiin ja joutumassa moukaroiduksia ja jauhetuksi kuoliaaksi siellä koneiston sisällä.
Aikani kärsittyäni sitten päätin yhtenä päivänä, että ensi kerralla vaan rimpuilen irti kuljettimesta, menen koneen luo, ja etsin että mistä koneen saa sammutettua. Ja niin myös tein sitten kun uni seuraavan kerran alkoi. En nähnyt sitä painajaista enää. Ja ihan itse pikkulapsena tämän ratkaisin. Aikuisia ei ikinä nämä höpöhöpöjuttuni kiinnostaneet, en saanut tukea tai neuvoja missään muissakaan asioissa.
Näin noin 4-vuotiaana unen jossa laitoin vhs videon pyörimään, kuva oli rätisevä ja kuvasi korkeaa mäntyistä vaara maisemaa. Kuvassa näkyi hahmo ja kuva tarkentui samantien kyseiseen henkilö. Kuva muuttu täysin selväksi lähikuvaksi jossa vanhan naisen mustat silmät katsoivat suoraan minua television läpi. Muistan unen vieläkin todella selvästi
Näin unta jossa istuin pienissä rattaissa ja äitini työnsi niitä rattaita kotitiellämme. Yhtäkkiä siihen tiehen ilmestyi syviä, vedellä täytettyjä onkaloita joista yhteen sitten tipahdin niissä rattaissa. Se oli aivan kamalaa.