Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sen kun tapailette kiinnostavaa tyyppiä ja alatte imitoida hänen viestintätyyliä
26.08.2017 |
Siis esim alatte käyttää samoja hymiöitä ja muutenkin kirjoittaa samalla tyylillä.
Joskus oon tajunnut tekeväni sitä huomaamatta itse.
Nyt eräs mies tekee sitä mun kanssa. Se on aika varma merkki siitä, että se mies on viehättynyt musta.
Kommentit (15)
Onko tää jonkinlaista peilaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon myös miettinyt että onko se merkki siitä, että on jotenkin helposti vietävissä tai että ei ole ihan sinut identiteettinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oon myös miettinyt että onko se merkki siitä, että on jotenkin helposti vietävissä tai että ei ole ihan sinut identiteettinsä kanssa.
Minä teen tätä ja vastaus on molempiin kyllä (diagnoositkin löytyy näihin liittyen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Whaaaat. En tiedä mistä te puhutte. Alkaa imitoida viestintätyyliä? Tekeekö joku niin?
Kyllä itsekin teen tuota, esim. jos toinen kirjoittaa hyvin huolitellusti ja oivaltavasti, en tykitä vastausviestiä täyteen emojeja. Jos taas kirjoittaa vaikkapa pelkillä pienillä kirjaimilla ja silkkaa tajunnanvirtaa, niin sitten epämuodollinen tyyli takas. Olen kameleontti, eli tavallaan itselleni uskollinen ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kukaan ei halua mulle viestitellä :(
Vierailija kirjoitti:
Whaaaat. En tiedä mistä te puhutte. Alkaa imitoida viestintätyyliä? Tekeekö joku niin?
Minä teen, en siis tarkoituksella mutta näin käy, myös livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä kirjoitan aika muodollisesti viestejä, käytän toki hymiöitä etten saa tosikon leimaa. Alkuun huoleton viestittelijä rupesi matkimaan minua kirjoittamalla myös huoliteltua tekstiä. Tämä mies oli ja on edelleen selkeästi kiinnostunut minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käytän helposti samanlaista viestintätapaa chattaillessa kuin se, jonka kanssa chattaan. Pyrkimykseni on aina ikään kuin miellyttää toista, keskustella mahdollisimman samalla kielellä.
Siis esim. isäni ei oikein tajua hymiöitä ja hän kirjoittaa melko kirjakielisesti, joten hänelle kirjoitan minäkin hieman "asiallisemmin". Kavereille, jotka käyttävät paljon emojeja, lähetän niitä takaisin kun haluan ilmaista viestin sävyä tarkasti. Miesystävän kanssa käytän taas lähinnä vanhanaikaisia tekstimuotoisia hymiöitä, koska olemme tottuneet aina käyttämään molemmat niitä (aikana ennen emojeita).
Jotkut ihmiset taas eivät välttämättä ymmärrä huumoriani ilman, että laitan perään hymiöitä. Toiset ymmärtävät ilmankin. Tällaisenkin takia vaihtelen viestintätapaani vastaanottajan mukaan.
Mulle käy aina välillä noin. Jotenkin sulaudun siihen tietynlaiseen keskustelutapaan sen toisen kanssa, siis samaistun siihen ja koen sen sillä hetkellä omaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oon myös miettinyt että onko se merkki siitä, että on jotenkin helposti vietävissä tai että ei ole ihan sinut identiteettinsä kanssa.
Mulla on huono itsetunto ja huono itsetuntemus. Mulla ei ole mitään yhtenäistä käsitystä itsestäni, vaan minäkuvani on aika... sirpalainen?
Tuo "helposti vietävissä" ei minuun kyllä päde, ellei tarkoiteta tuota, että olen helposti vietävissä tietynlaiseen keskustelutapaan, harvemmin kuitenkaan lähden mukaan sellaiseen keskustelutapaan, joka sotii omaa "moraalia" tai periaatteita vastaan.
Esim. hymiöiden käyttö - käyttömättömyys, läpän heitto - vakavuus, lapsellisuus - aikuismaisuus, normaalius - outous, selkeys - sekavuus on sellaisia asioita, joissa vaihtelua voi olla paljon keskustelukumppanista tai tilanteesta riippuen. Kaikillahan nämä varmaan vaihtelee jonkin verran, mutta minusta varmaan eri ihmiset saa täysin eri kuvan. Jotenkin kiusallista olisi, jos joskus jokainen minut tunteva ihminen näkisi mut yhtä aikaa. Silloin en tietäisi miten päin olla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, olenko minä ainoastaan huomannut tämän?