Ensiviikolla ostan satasella ahmittavaa

Idijootti,tuollaisesta tulee läski.

Mitä kompensoit ahmimalla? Mitä elämästäsi puuttuu tai mikä siinä on vialla?

Vierailija kirjoitti:

Mitä kompensoit ahmimalla? Mitä elämästäsi puuttuu tai mikä siinä on vialla?

Elämästä puuttuu kaikki. Pitkä juttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Justiinhan sä eilen (vai oliko toissapäivänä) pyhästi lupasit, että nyt alat ostaa kaupasta vain edullisia peruselintarvikkeita. Kaikki kalliit ruuat ja einekset ja herkut piti jättää pois.

Muistatko?

Ne jääkin perheeltä pois.

Samahan se rahanmenon osalta on, kuka ne herkut syö. Tarkoitushan oli pienentää ruokakauppalaskuja. Ja nyt suunnittelet tuhlaavasi kokonaisen satasen pelkkään turhuuteen.

Älä nyt sitten ainakaan palaa tänne ihmettelemään, miksi teillä ei ruokakauppalaskut pysy aisoissa.

Itse ajattelin ostaa satasella alkoholia, koska opiskelut alkavat

Muistan kun kerroit, että teet ruokaostokset LAINARAHALLA.

Kai ymmärrät, että se velka vain kasvaa, kun et yritä yhtään ostaa järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ahmiminen kivaa? Eikö siitä tule pirun huono ole, sekä fyysisesti että psyykkisesti?

Kysyn tätä ihan vilpittömästi, sillä en itse ole koskaan ahminut (mulla tulee huono olo jo ajatuksesta, että pitäisi ahmia ruokaa).

En ole ap, mutta ahmija kuitenkin. Mä ainakin vilpittömästi nautin ahmimisesta. Ihanaa kun saa valtavasti herkkuja eikä tarvitse ajatella mitään muuta. Ikävää ahmimisesta tulee vasta sitten, kun on ahminnan loppusuoralla, ruokaa on liikaa ja se on syötävä "pakolla".

Hyi olkoon!

Tulee mieleen leffa Seven, jossa ihmiset oli tapettu seitsemän kuolemansynnin mukaan. Uhri, joka kuvasi ahneutta oli kuollut ahmimiseen ja makasi kuolleena pää spagettilautasella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Justiinhan sä eilen (vai oliko toissapäivänä) pyhästi lupasit, että nyt alat ostaa kaupasta vain edullisia peruselintarvikkeita. Kaikki kalliit ruuat ja einekset ja herkut piti jättää pois.

Muistatko?

Ne jääkin perheeltä pois.

Samahan se rahanmenon osalta on, kuka ne herkut syö. Tarkoitushan oli pienentää ruokakauppalaskuja. Ja nyt suunnittelet tuhlaavasi kokonaisen satasen pelkkään turhuuteen.

Älä nyt sitten ainakaan palaa tänne ihmettelemään, miksi teillä ei ruokakauppalaskut pysy aisoissa.

Mulla on niin paljon palkkoja rästissä että niillä maksan äkkiä kaiken pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kompensoit ahmimalla? Mitä elämästäsi puuttuu tai mikä siinä on vialla?

Elämästä puuttuu kaikki. Pitkä juttu

Sinulla on kertomasi perusteella kuitenkin koti, perhe, mies ja lapsia. Useimmille meille ne ovat koko elämä, kun asetetaan asiat tärkeysjärjestykseen. Sinä kuitenkin sanot, että elämästäsi "puuttuu kaikki"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kompensoit ahmimalla? Mitä elämästäsi puuttuu tai mikä siinä on vialla?

Elämästä puuttuu kaikki. Pitkä juttu

Sinulla on kertomasi perusteella kuitenkin koti, perhe, mies ja lapsia. Useimmille meille ne ovat koko elämä, kun asetetaan asiat tärkeysjärjestykseen. Sinä kuitenkin sanot, että elämästäsi "puuttuu kaikki"?

Normi elämä puuttuu. Toki on mies ja lapsi mutta siihen se oikeastaan jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas tyhmä idea. Siitä tulee vaan morkkis ja ketutus. Mikään ei ole tyhmempää kuin ahmiminen.

Itse laittaisin sen satkun kasvamaan korkoa vaikka rahastoon.

Mihin sä sitä säästäisit?

Toisin kuin sinulla, minulla on pitkän tähtäimen suunnitelmia. Mieluummin nautin osinkotuloista  kuin elän  kädestä suuhun. Esimerkiksi loma-asunto ulkomailla on oiva syy säästää ja sijoittaa sen sijaan että tuhlaisi sen  rahan nyt.

Sinulla on koti, puoliso, lapsi, työpaikka (josta tosin palkkoja rästissä). Mitä se "normi elämä" on, joka vielä jää puuttumaan?

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on koti, puoliso, lapsi, työpaikka (josta tosin palkkoja rästissä). Mitä se "normi elämä" on, joka vielä jää puuttumaan?

Työpaikka on mun ja miehen yhteinen yritys ei mulla muuten töitä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on koti, puoliso, lapsi, työpaikka (josta tosin palkkoja rästissä). Mitä se "normi elämä" on, joka vielä jää puuttumaan?

Työpaikka on mun ja miehen yhteinen yritys ei mulla muuten töitä olisi.

Mitä väliä sillä on, oletko työssä vieraalla vai perheyrityksessä? Tai korkeintaan positiivista väliä; perheyrityksessä pääset varmasti toteuttamaan itseäsi paremmin ja vapaammin.

Mies, lapsi, koti, työ. Kuulostaa aivan siltä normaalilta peruselämältä, jota suurin osa naisista elää. Mitä on se sinun "normi elämäsi", jonka perään haikailet?

Jaaha, se on taas ammattivalittaja asialla! 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on koti, puoliso, lapsi, työpaikka (josta tosin palkkoja rästissä). Mitä se "normi elämä" on, joka vielä jää puuttumaan?

Työpaikka on mun ja miehen yhteinen yritys ei mulla muuten töitä olisi.

Mitä väliä sillä on, oletko työssä vieraalla vai perheyrityksessä? Tai korkeintaan positiivista väliä; perheyrityksessä pääset varmasti toteuttamaan itseäsi paremmin ja vapaammin.

Mies, lapsi, koti, työ. Kuulostaa aivan siltä normaalilta peruselämältä, jota suurin osa naisista elää. Mitä on se sinun "normi elämäsi", jonka perään haikailet?

Vieraalla olisi helpompi olla töissä mutta asiat on nyt näin. Mä nyt ahmin kun haluan.

Oletko keskustellut kenenkään kanssa tuosta ahmimisesta? Miehesi? Muiden läheistesi? Tai ammattiauttajan?

Kuinka he suhtautuvat asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Oletko keskustellut kenenkään kanssa tuosta ahmimisesta? Miehesi? Muiden läheistesi? Tai ammattiauttajan?

Kuinka he suhtautuvat asiaan?

Olen. Kyllä mies tietää mutta ei se siitä välitä. Ei mun miestäni tuollainen kiinnosta.

Minkä alan yritys teillä on? Joudutko tekemään liikaa töitä tai liian pitkää päivää? Ehditkö palautua riittävästi? Onko sinulla tarpeeksi vapaa-aikaa ja jos on, mihin käytät vapaa-aikasi? Liikutko? Minkälainen luontosuhde sinulla on?

Voisitko yrittää rytmittää työtäsi uudelleen? Pitää joskus - mieluiten yhdessä miehen kanssa - pidennettyjä viikonloppuja ja irrottaa siten ajatuksesi työstä kokonaan?

Mieti noita asioita ja yritä olla ahmimatta, jos suinkin kykenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko keskustellut kenenkään kanssa tuosta ahmimisesta? Miehesi? Muiden läheistesi? Tai ammattiauttajan?

Kuinka he suhtautuvat asiaan?

Olen. Kyllä mies tietää mutta ei se siitä välitä. Ei mun miestäni tuollainen kiinnosta.

Kuulostat masentuneelta. Onko sinulla ehkä masennusdiagnoosi?

Miehesi välittää aivan varmasti ja häntä kiinnostaa aivan varmasti. Sinä olet hänen vaimonsa ja lapsensa äiti. Hän ei ehkä vain osaa ilmaista tunteitaan sanallisesti.

Jos mies ei kykene puhumaan, hakeudu ammattiauttajalle. Vaikka tuntuu, että et jaksaisi, ajattele lastasi. Hän elää parhaillaan ainoaa lapsuuttaan. Sinä olet vastuussa siitä, millainen se lapsuus on.