Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Onko muita joita melkein surettaa se, että turhan monella ihmisellä tuntuu olevan se käsitys että rakkaus (ja nimenomaan parisuhdetyyppinen sellainen) on kaiken parantava ihmelääke?
Tässä olen seurannut sitä kuinka parikin enemmän tai vähemmän masennukseen taipuvaista ystävää ovat yllättäen mielestään kokeneet "ihmeparantumisen" kun ovat löytäneet itselleen poika-/miesystävät. Kaikki on yhtäkkiä hyvin eikä vanhoista ongelmista ole muka tietoakaan. Sitten jonkun ajan päästä tulee ero, ja pudotaan melkein syvempään kuoppaan kuin missä oltiin ennen suhdetta. Joidenkin tapauksessa on jopa alettu rakentamaan kaikkea tämän yhden henkilön varaan, mikä on mielestäni pahin mahdollinen vikatikki, koska jos/kun tämä henkilö jostain syystä häviää elämästä, niin koko korttitalo levähtää oitis.

Missä tahansa elämäntilanteessa olettekin, pyydän, älkää olettako yhden ihmisen muuttavan sitä yhtäkkiä ja pysyvästi parempaan suuntaan. Huijaatte sillä vain itseänne. Muutos lähtee jokaisesta sisältäpäin, toki ulkopuolinen voi olla tukena, mutta ei niin että omasta hyvästä olosta vastuu annetaan jonkun muun käsiin.

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Itse olen ihan jopa suoraan varoittanut erästä ystävää tällaisessa tilanteessa, mutta ei sitten kuunnellut. Nyt vähän kauhulla odottelen että jos romahtaa niin milloin... Ei se parisuhde sitä masennusta vie, se vain vaimentaa sen hetkeksi. Jos ei alkuperäisille syille tee mitään, niin koko potti jysähtää takaisin syliin ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija

Tuollaisissa tilanteissa tekisi välillä melkein mieli ravistella sitä ihmistä että ne vaaleanpunaiset lasit tippuisivat silmiltä. Sellanen soppa välillä lopputuloksena että ei tosikaan, kun tuntuu että järki lähtee samalla ovenavauksella kun rakkaus rymistää sisään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ainakin itsensä rakastaminen on varmaan onnellisuuden edellytys, parisuhde taas ei ole sama asia kuin "rakkaus". Mutta monelle on ja siksi ei osaa olla yksin ilman masennusta ja apatiaa.

Vierailija

Itse painin tämän asian kanssa, että kannattako edes tapailla ketään, kun ei vielä masennusta ole selätetty. Mutta toisaalta voi olla myös niin, että masennus jää loppuelämän riesaksi ja sen kanssa pitää oppia vain elämään, en kuitenkaan usko että loppuelämääni yksin haluaisin olla. On tää kyllä niin p*****. :(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nuppi kuntoon ennen tyttö/poikaystävän hommaamista! 

Milloinkohan sun mielestä olisi sitten oikea aika tapailla muita. Yksinkö sen masentuneen pitäisi olla, ei kaikilla parane masennus ikinä, sen kanssa voi kyllä oppia elämään. 

Vierailija

On sanonta "elä ja ole onnellinen ilman syytä. On vaarallista olla onnellinen vain tietystä syystä, koska se voidaan ottaa sinulta pois."

Siinä mietittävää itse kullekin.

Vierailija

Entäs kun se masennus nimenomana voi johtua siitä, ettei ole kumppania ja seksielämää? silloin kumppanin tulo helpottaa masennusta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuppi kuntoon ennen tyttö/poikaystävän hommaamista! 

Milloinkohan sun mielestä olisi sitten oikea aika tapailla muita. Yksinkö sen masentuneen pitäisi olla, ei kaikilla parane masennus ikinä, sen kanssa voi kyllä oppia elämään. 

terapiaan ensin. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse painin tämän asian kanssa, että kannattako edes tapailla ketään, kun ei vielä masennusta ole selätetty. Mutta toisaalta voi olla myös niin, että masennus jää loppuelämän riesaksi ja sen kanssa pitää oppia vain elämään, en kuitenkaan usko että loppuelämääni yksin haluaisin olla. On tää kyllä niin p*****. :(

En sanois että pitäisi sinkkuna välttämättä pysyä. Kunhan suhteessakin yrittää muistaa että myös muu elämä on tärkeää, ja yrittää luoda sitä miellekkyyttä muillakin tavoin. Parisuhde voinee auttaa pääsemään alkuun "oikeaan suuntaan", mutta automaattinen tie autuuteen se ei ole. Varmaan suhteen alussa on enemmän energiaa kuin ennen, niin sitä kannattaisi suunnata myös vaikka uuden harrastuksen hommaamiseen. Jos suhde menee joskus alta, niin jäljellä on silti jotain muuta mukavaa:)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entäs kun se masennus nimenomana voi johtua siitä, ettei ole kumppania ja seksielämää? silloin kumppanin tulo helpottaa masennusta.

Tällöin suosittelisin miettimään elämän prioriteetit uudelleen. Jos kokee että vain yksi asia on ehtona hyvälle elämälle, niin mennään kyllä pahasti metsään, ja samalla sabotoidaan omaa mielenterveyttä.

Vierailija

Hienoa ap, että osaat elää. Toivon että saat kokea joskus kunnollisen, syvän masennuksen, niin sinulla on sitten mahdollisuus kokeilla käytäntöön omia neuvojasi. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nuppi kuntoon ennen tyttö/poikaystävän hommaamista! 

Mä oon syntymästä asti psykoottinen ja 7-8 -vuotiaana vakavaan masennukseen sairastunut. Yksinkö mun pitäisi olla koko ikäni? Varsinkin kun psykoottisuus on ja pysyy. Lääkkeet pitää hallusinaatiot poissa. Terapiassa olen ym.

Mies mulla on ja ihana onkin. Hän ei ole mulle mikään terapiamuoto tai omahoitaja. Kyllä auttaa kun ahdistaa ym. Mutta se auttamisen halu lähtee hänestä itsestään. Arvostan miestäni syvästi, moni mies olisi ottanut ketarat alleen aikapäivää sitten. Hän on päättänyt pysyä vierelläni. Niin hyvässä kuin pahassa.

Vierailija

Kun pysyisi se taju ettei parisuhde itsessään paranna kaikkia vanhoja ongelmia. Ja kun tajuaisi, että "uuden elämän" aloittaminen ei taida onnistua kun sinne kuitenkin tuo vanhan itsensä. Siihen kyllä uskon, ja olen käytännössä kokenut, että hyvä parisuhde auttaa parantamaan haavoja. Voi vahvistua ihmisenä jos tulee hyäksytyksi ja rakastetuksi itsenään, niinhän se itsetunto lapsuudessakin  muodostuu.

Vierailija

Ongelma näissä on se, että parisuhde hommataan ehkä jopa väärin perustein (lähinnä nähdään se siis paranemismahdollisuutena, eikä elämän jakamisena toisen ihmisen kanssa). Siksi ne usein saattavat myös karahtaa kiville, eli lopputulos ei ole hyvä kenenkään kannalta.

Näkisin erilaisena sen että masentunut (tai oikeasti kuka tahansa) lähtee parisuhteeseen ihan ilman turhia/ylimääräisiä odotuksia, ja vain antaa asioiden rullata itsestään eteenpäin. Näissä suhteissa asiatkin yleensä oikenevat ajan kanssa itsestään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuppi kuntoon ennen tyttö/poikaystävän hommaamista! 

Milloinkohan sun mielestä olisi sitten oikea aika tapailla muita. Yksinkö sen masentuneen pitäisi olla, ei kaikilla parane masennus ikinä, sen kanssa voi kyllä oppia elämään. 

terapiaan ensin. :)

Tottakai masentuneillakin on oikeus seurustella myös sairausaikana, ei siinä tarvitse eka terapiaan mennä. toki terapia kyllä kannattaa, sitä vain on aika vaikea saada tai siihen rahoitusta..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuppi kuntoon ennen tyttö/poikaystävän hommaamista! 

Milloinkohan sun mielestä olisi sitten oikea aika tapailla muita. Yksinkö sen masentuneen pitäisi olla, ei kaikilla parane masennus ikinä, sen kanssa voi kyllä oppia elämään. 

terapiaan ensin. :)

No mitäs jos käy terapiassa ja on siltikin masentunut? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap, että osaat elää. Toivon että saat kokea joskus kunnollisen, syvän masennuksen, niin sinulla on sitten mahdollisuus kokeilla käytäntöön omia neuvojasi. :)

Olen käynyt läpi keskivaikeasta vaikeaan aaltoilevan masennuksen ja kärsin edelleen paniikkioireilusta. Siksi tiedän miten vaarallista on asettaa oma toipuminen täysin jonkun ulkopuolisen varaan :) en suosittele.
-ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun se masennus nimenomana voi johtua siitä, ettei ole kumppania ja seksielämää? silloin kumppanin tulo helpottaa masennusta.

Tällöin suosittelisin miettimään elämän prioriteetit uudelleen. Jos kokee että vain yksi asia on ehtona hyvälle elämälle, niin mennään kyllä pahasti metsään, ja samalla sabotoidaan omaa mielenterveyttä.

Suurimmalla osalle on hyvän elämän ehto, että on edes joskus seurustellut tai edes joskus ollut seksiä.

Kumppanin, seksin ja läheisyyden tarve ovat ihan normaaleita asioita suurimmalle osalle ihmisistä, ei mitään elämän ylellisyyttä. Itse naisena ainakin olen masentunut, kun ei ole kumppania ja seksuaalielämää. Tämä masennus lähtisi, jos löytäisin miehen kumppaniksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun se masennus nimenomana voi johtua siitä, ettei ole kumppania ja seksielämää? silloin kumppanin tulo helpottaa masennusta.

Tällöin suosittelisin miettimään elämän prioriteetit uudelleen. Jos kokee että vain yksi asia on ehtona hyvälle elämälle, niin mennään kyllä pahasti metsään, ja samalla sabotoidaan omaa mielenterveyttä.

Suurimmalla osalle on hyvän elämän ehto, että on edes joskus seurustellut tai edes joskus ollut seksiä.

Kumppanin, seksin ja läheisyyden tarve ovat ihan normaaleita asioita suurimmalle osalle ihmisistä, ei mitään elämän ylellisyyttä. Itse naisena ainakin olen masentunut, kun ei ole kumppania ja seksuaalielämää. Tämä masennus lähtisi, jos löytäisin miehen kumppaniksi.


Jos joku jää tahtomattaan lapsettomaksi, heitäkin yritetään terapiassa nimenomaan auttaa löytämään elämästä jotain muuta mikä toisi iloa, näytetään että ei koko elämä mene romukoppaan sen takia että ei saakaan lasta. Osa onnistuu löytämään muuta merkityksellisyyttä elämäänsä, osa taas ei.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla