9kk saksanpaimen uros (leikkaamaton) ei juuri pidä kosketuksesta vaan välillä säpsähtelee ja poistuu paikalta

Voisiko koiralla olla kipuileva kohta jossain? Toinen vaihtoehto että se on saanut liian rajua kohtelua edellisessä kodissaan. Tiedän kodinvaihtaja-sakumixin jota oli hakattu, oli sydäntäsärkevää katsella sitä kiemurtelua kun olisi halunnut tervehtiä mutta pelkäsi lyöntejä. :(

Ja lisään vielä että vieraita ihmisiä kohtaan se käyttäytyy hyvin ja varsinkin lasten läsnä ollessa osaa käyttäytyä todella hyvin. (vaikka en olekaan uskaltanut päästää vielä lasten lähelle muuten kuin niin, että pidän kuonosta kiinni, kaiken varalta)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisiko koiralla olla kipuileva kohta jossain? Toinen vaihtoehto että se on saanut liian rajua kohtelua edellisessä kodissaan. Tiedän kodinvaihtaja-sakumixin jota oli hakattu, oli sydäntäsärkevää katsella sitä kiemurtelua kun olisi halunnut tervehtiä mutta pelkäsi lyöntejä. :(

Koira tykkää kyllä ns. rajummista leikeistä eli vetolelun kanssa rehkimistä ja leikkimielistä painia. Siinä yhteydessä tykkää että sitä väännellään ja käännellään ja tulee itse pyytämään lisää, korvat pystyssä ja häntä heiluen.

Sillä on eläinlääkäriltä ihan viikko ennen meille luovuttamista todistus, jossa kaikki perusasiat on tarkistettu. Ei arastele varsinaisesti mitään yhtä kohtaa, yritän silittää vaikka selästä, kyljistä, niskasta, niin menee vähän kyyryasentoon ja paikasta riippuen joko peruuttaa tai luikkii etuperin pois tilanteesta. Kävelee, juoksee ja pomppii muuten ihan normaalisti eikä ainakaan vaikuta mistään kohtaa kipeältä. Suoraselkäinen malliltaan. (edellinen rakas saku lähti 13-vuotiaana kun takapää petti, "luiskaperäinen" kun malliltaan oli)

Lonkat aiomme kuvata kunhan ikää tulee se vajaa 2 vuotta.

Ap

Voihan se olla, että on tottunut välttelemään jatkuvaa ehkä kovaotteistakin koskettelua entisessä kodissa.

Kannattaisi ottaa yhteyttä koiralähtöiseen pelkokouluttajaan, että koira saa oikeaa apua ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla, että on tottunut välttelemään jatkuvaa ehkä kovaotteistakin koskettelua entisessä kodissa.

Kannattaisi ottaa yhteyttä koiralähtöiseen pelkokouluttajaan, että koira saa oikeaa apua ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä.

Onko pelkokouluttaja oikea henkilö, kun koira kuitenkin leikkii, painii ja "riehuu" normaalisti tuttujen ihmisten ja koirien kanssa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla, että on tottunut välttelemään jatkuvaa ehkä kovaotteistakin koskettelua entisessä kodissa.

Kannattaisi ottaa yhteyttä koiralähtöiseen pelkokouluttajaan, että koira saa oikeaa apua ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä.

Onko pelkokouluttaja oikea henkilö, kun koira kuitenkin leikkii, painii ja "riehuu" normaalisti tuttujen ihmisten ja koirien kanssa?

Ap

Minun mielestäni on kun selvästi pelkää/karttaa kosketustilanteita.

Mutta se selviää kun vaikka pirauttaa kouluttajalle ja keskustelee tilanteesta hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä että vieraita ihmisiä kohtaan se käyttäytyy hyvin ja varsinkin lasten läsnä ollessa osaa käyttäytyä todella hyvin. (vaikka en olekaan uskaltanut päästää vielä lasten lähelle muuten kuin niin, että pidän kuonosta kiinni, kaiken varalta)

Ap

Miksi ihmeessä pidät kuonosta kiinni? Se varmaan tuntuu koirasta todella ahdistavalta. Etkö voi vain pyytää lapsia pysymään vähän kauempana, jos et siihen täysin luota.

Minä luulen, että koira on edellisessä kodissaan joutunut lasten "jyräämäksi" ja on siksi vähän arka. Tai sitten sitä ei ole sosiaalistettu tarpeeksi. Koirakouluttajasta luulisi olevan apua ongelmaan.

Meillä saku-mix josta huomattiin, että pentuna "kasvatti"kodissaan ei luultavasti oltu käsitelty tarpeeksi.

Noin vuotiaana alkoi varovasti nauttimaan silittelystä ja välillä pyytämään sitä. Kaikki remuaminen yms. Oli kullä mieluisaa.

Nyt meillä toinen pentu joka asialliselta kasvattajalta ja käskyttää lisää hyväilyä kun lopettaa 😅

Kummatkin leikkaamattomia uroksia.

Ajan kanssa siis helpotti meillä.

Kuulostaa siltä että lapset ovat kiusanneet sitä edellisessä kodissa. Siksi ei varmaan pidä kosketuksesta, mutta ehkä ajan kanssa oppii pitämään siitä, jos tietää että pääsee tilanteesta pois. Väkisin lääpittyjen ja taputettujen eläinten on usein vaikea oppia pitämään kosketuksesta, voisi hyvin kuvitella että monilapsisessa perheessä on käynyt näin.

Edellinen koirani oli satavarma, että rapsutus tappaa sen, hyvä, ettei alkanut kiljumaan... Tein rapsutuslakon ja palkitsin makupaloilla aina kun tuli likelle. Kohta koira tuli jo syliin asti. Siitä pikku hiljaa tottui kosketukseen ja sitten sai rapsutella kätensä väsyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä että vieraita ihmisiä kohtaan se käyttäytyy hyvin ja varsinkin lasten läsnä ollessa osaa käyttäytyä todella hyvin. (vaikka en olekaan uskaltanut päästää vielä lasten lähelle muuten kuin niin, että pidän kuonosta kiinni, kaiken varalta)

Ap

Ja sitten ihmettelet miksi koira ei pidä kosketuksesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä että vieraita ihmisiä kohtaan se käyttäytyy hyvin ja varsinkin lasten läsnä ollessa osaa käyttäytyä todella hyvin. (vaikka en olekaan uskaltanut päästää vielä lasten lähelle muuten kuin niin, että pidän kuonosta kiinni, kaiken varalta)

Ap

Ja sitten ihmettelet miksi koira ei pidä kosketuksesta...

Vieroittaako sitten lapsista kokonaan? :( En ole mikään mestari pennun kanssa kun ensimmäistä kertaa sellaisesta vastuussa. Ei ole tuosta kuonosta pitämisestä sanonut mitään, ollut vaan iloinen kun lapset silitelleet selkää. En ole pitänyt väkisin kiinni tai puristanut, ollut vaan kädet kuonon lähettyvillä siltä varalta jos jotain sattuisi. Hankala selittää, tyyliin näin: http://aijaa.com/g2kA1a'

(anteeksi, en ole kovin hyvä piirtämään)

ap

Meillä on koiria tällä hetkellä kolme. Yksi näistä on tällainen kosketusta huonosti sietävä. Pennusta asti meillä ollut ja samalla tavoin kasvatettu ja kosketettu kuin nämä muutkin, ei siis ole riepoteltu eikä peloteltu. Kaulaa ja rintaa, sekä päätä saa silitellä ja rapsutella mielin määrin, kaikki muu kosketus aiheuttaa jäykistymisen ja yrityksen väistää. Kolme vuotta tätä yhtä nyt on totutettu silittelyyn ja kyllä se paremmin sitä sietää, mutta ei selvästikään tilanteesta nauti samalla tavalla kuin muut koirat. Koita totuttaa koiraa silitykseen tukevilla, hierovilla otteilla, ei millään hennoilla hipaisuilla.

Onko sitä pakko silitellä ja rapsutella jos ei tykkää?

Annat koiran olla ja jos joskus haluaa rapsuttelua sitten rapsuttelet.

Vierailija kirjoitti:

Onko sitä pakko silitellä ja rapsutella jos ei tykkää?

Annat koiran olla ja jos joskus haluaa rapsuttelua sitten rapsuttelet.

Silittely ja rapsuttelu ei tietenkään mitään välttämättömyyksiä ole, mutta esim. eläinlääkärikäyntejä ajatellen kannattaa koiraa kuitenkin siihen kosketteluun siedättää. On vähän hankalaa lekurin tutkia koiraa joka suunnilleen luhistuu polvilleen tai yrittää paeta pöydältä vieraan kosketuksesta. Tästä syystä meillä koiraa totutetaan siihen silittelyyn, vaikka ei niin tykkääkään.

13

Muistakaahan ottaa huomioon, että koira joka välttelee vieraiden ihmisten kosketusta ja väistelee nopeita liikkeitä voi olla pentuna huonosti sosiaalistettu. Kaikki ihmisiä pelkäävät koirat eivät ole aina huonosti kohdeltuja.