Lue keskustelun säännöt.
Omaisuudenjako erossa
uuhjeah
26.08.2017 |
Moi olen itse eronnut ja eroa on prosessoitu monelta kantilta. Yhteen kysymykseen en ole löytänyt vastausta mistään.
Kun erossa tehdään omaisuudenjako. Monesti käy niin jotta omaisuus ja varallisuus on miehen luomaa ja ansaitsemaa. Nainen kuitenkin vaatii siitä vähintään puolet. Itselläni vahinko menetykset olivat vain satoja tuhansia. Lohduttomimipia on noi kun menee sukupolvien suvun hallussa ollut maatila ja toimeentulo alta.
Miksi nainen edes vaatii omaisuutta jota hän ei ole ollut millään tavalla rakentamassa?
Mitä naisen päässä silloin liikkuu?
PS. Joo tiedän mikä on avioehto ja poikani tasantarkkaan tulevat sen tietämään myös. Miksi naista aina vaan pidetään suomalaisessa yhteiskunnassa huollettavana esim tuossa avioerossa omaisuuden jaossa. Miksei nainen ole tasaveroinen toimija miehen kanssa myös taloudellisesti. Tapahtuu varmaan toisin päinkin mutta aika vähän.
Kommentit (38)
Juuri siitä syystä yhdenkään miehen ei pidä mennä naimisiin ilman avioehtoa.
Naiset ovat häikäilemättömiä ja ajattelevat AINA vain omaa etuaan. Muistakaas miehet tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen, yhden miehen käsitys.
Omaisuus hankitaan yleensä yhdessä, koska useimmissa parisuhteissa molemmat puolisot tekevät työtä. Yleensä nainen tekee vielä ilmaiseksi toisen työpäivän kotona hoitaen lapsia ja tehden kotitöitä, joista todella moni mies lintsaa vuodesta toiseen. Tietenkin naisen kuuluu saada hyvitys tekemästään työstä, viimeistään eron aikana.
Avioehto on järkevä ratkaisu. Toinen järkevä ratkaisu on korvata naiselle hänen kotona tekemänsä valtava työ jo aiemmin.
Onneksi elän yksin.
Kaikista reiluintahan olisi tehdä avioehto joka rajaa vähintäänkin suvun vanhan omaisuuden pois.
Mutta yhdessä tienattu omaisuus. Se onkin kinkkisempi juttu.
Oma yritys... yrittäjä on vuodattanut verta, hikeä ja kyyneleitä yritykseensä ja samalla ehkä osallistunut vähemmän yhteisen kodin ja yhteisten lasten hoitoon. Sille "näkymättömällekin" työlle pitää laskea arvo.
Sama koskee sitä asetelmaa, jossa toinen puoliso luo uraa ja toinen hoitaa kodin ja lapset luopuen omista eralla etenemismahdollisuuksista. usein näin. Toisenlaisiakin tarinoita on.
Näitä asioita pitäisi miettiä ennen avioliittoa ja ennen kaikkea ennen lasten hankkimista. Miten asiat ja raha-asiat järjestetään. Silloin ei tarvitse riidellä ja olla mahdollisesti katkera mahdollisen eron yllättäessä.
Tämänlainen lakineuvonta ja sopimusten tekeminen pitäisi olla nykyään pakollista ennen avioliiton solmimista.
Välissä nainen tuntee tulevansa erossa epäreilusti jätetyksi (tapaukset mies vaihtaa pitkän avioliiton jälkeen nuorempaan) ja hakee tavallaan lohduksi edes taloudellista hyvitystä. Se tuntuu siinä tilanteessa tuovan edes jotain oikeudenmukaisuutta.
Sitten on niitä tapauksia, joissa nainen on yhteisestä sopimuksesta hoitanut vuosikausia yhteisiä lapsia ja kantanut päävastuun kotitöistä, kun mies on saanut keskittyä kotihuolista vapaana uran luomiseen ja omaisuuden keräämiseen. Onko epäreilua, jos nainen sitten erossa saa osansa miehen omaisuudesta?
Toki on sitten niitäkin tilanteita, joissa omaisuuden puolitus on kohtuutonta. Niitä vastaan kannattaa suojautua avioehdolla.
Niin kannattaako avioon mennä persaukisten kanssa alun perinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen, yhden miehen käsitys.
Omaisuus hankitaan yleensä yhdessä, koska useimmissa parisuhteissa molemmat puolisot tekevät työtä. Yleensä nainen tekee vielä ilmaiseksi toisen työpäivän kotona hoitaen lapsia ja tehden kotitöitä, joista todella moni mies lintsaa vuodesta toiseen. Tietenkin naisen kuuluu saada hyvitys tekemästään työstä, viimeistään eron aikana.
Avioehto on järkevä ratkaisu. Toinen järkevä ratkaisu on korvata naiselle hänen kotona tekemänsä valtava työ jo aiemmin.
Onneksi elän yksin.
Sellaiset äitimyytin ylistykset ja naisten uhriuttamiset tällä kertaa.
Onneksi tosiaan elät yksin, kun jopa tilastot kertovat sen , että miehet tekevät yhteenlaskettuina naisia enemmän ansio- ja KOTITÖITÄ viikossa tuntimäärillä mitattuina.
Meillä ja samoin muissakin tuntemissani perheissä kummankin panos tarvitaan elämiseen. En tiedä yhtään kotirouvaa. Miehet nyt valitsevat naisen vain ulkonäön perusteella eivätkä mieti hetkeäkään mitään muuta. Kumpi pää miehillä ohjaa parinvalintaa?
Jos miehellä on yritys tai suvussa pitkään ollut maatila, on vain omaa tyhmyyttä, jos sitä ei suojaa avioehdolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole koskaan lukenut avioliittolakia? Sieltä hän saisi vastauksen mieltään askarruttavaan kysymykseen.
Avioliitto on taloudellinen sitoumus, ei laki puhu rakkaudesta mitään. Avioliitossa ajatusmallina on, että se perustuu yhdenvertaisuuteen ja toimitaan yhteisesti perheen hyväksi kumpikin tavallaan. Siksi liiton purkautuessa jaetaan omaisuus, koska sopimusteknisesti ajatellen se on yhdessä yhteiseen hyvään hankittu/tarkoitettu, olipa maksajana kumpi tahansa ja omistipa sen kumpi tahansa.
Ei erossa siis riistetä toiselta yhtään mitään, siinä toimitaan aikanaan solmitun sopimuksen mukaisesti. kannattaa miettiä, mihin paperiin laittaa nimensä, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi toinen haluaa puolet kodista.
Vierailija kirjoitti:
Välissä nainen tuntee tulevansa erossa epäreilusti jätetyksi (tapaukset mies vaihtaa pitkän avioliiton jälkeen nuorempaan) ja hakee tavallaan lohduksi edes taloudellista hyvitystä. Se tuntuu siinä tilanteessa tuovan edes jotain oikeudenmukaisuutta.
Sitten on niitä tapauksia, joissa nainen on yhteisestä sopimuksesta hoitanut vuosikausia yhteisiä lapsia ja kantanut päävastuun kotitöistä, kun mies on saanut keskittyä kotihuolista vapaana uran luomiseen ja omaisuuden keräämiseen. Onko epäreilua, jos nainen sitten erossa saa osansa miehen omaisuudesta?
Toki on sitten niitäkin tilanteita, joissa omaisuuden puolitus on kohtuutonta. Niitä vastaan kannattaa suojautua avioehdolla.
Niin, Suomessa vuonna 2017 tosiaan naisilla ei vieläkään ole mahdollisuutta hankkia itse sitä omaisuutta, luoda uraa, perustaa yrityksiä ja niin edelleen. On se naisen asema edelleenkin kamala, ihan pakko on valita joko kotirouvuus tai matalapalkka-alat, ja naida hypergamisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen, yhden miehen käsitys.
Omaisuus hankitaan yleensä yhdessä, koska useimmissa parisuhteissa molemmat puolisot tekevät työtä. Yleensä nainen tekee vielä ilmaiseksi toisen työpäivän kotona hoitaen lapsia ja tehden kotitöitä, joista todella moni mies lintsaa vuodesta toiseen. Tietenkin naisen kuuluu saada hyvitys tekemästään työstä, viimeistään eron aikana.
Avioehto on järkevä ratkaisu. Toinen järkevä ratkaisu on korvata naiselle hänen kotona tekemänsä valtava työ jo aiemmin.
Onneksi elän yksin.
Sellaiset äitimyytin ylistykset ja naisten uhriuttamiset tällä kertaa.
Onneksi tosiaan elät yksin, kun jopa tilastot kertovat sen , että miehet tekevät yhteenlaskettuina naisia enemmän ansio- ja KOTITÖITÄ viikossa tuntimäärillä mitattuina.
Näiden lisäksi on vielä metatyö, jota naiset tekevät huomattavasti enemmän. Sitä ei voi laskea edes tuntimäärissä...
Ei ole äitimyyttiä tai naisten uhriutumista, että naiset tekevät edelleen KOTItöitä enemmän kuin miehet. Suurimmassa osassa perheitä myös äidin vastuulla on perheen yhteiset lapset.
Tähän on kyllä tulossa hyvää vauhtia muutosta. Yhä enemmän naiset tekevät vaativia töitä ja miettivät uraansa ja uravalintoja. Ja yhä useammat miehet ottavat vastuuta kotitöistä ja lapsista. Jos vaikka verrataan tilastoja siitä kuinka moni mies jäi isyysvapaalle 1990 luvulla verrattuna tähän päivään niin ero on huikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen, yhden miehen käsitys.
Omaisuus hankitaan yleensä yhdessä, koska useimmissa parisuhteissa molemmat puolisot tekevät työtä. Yleensä nainen tekee vielä ilmaiseksi toisen työpäivän kotona hoitaen lapsia ja tehden kotitöitä, joista todella moni mies lintsaa vuodesta toiseen. Tietenkin naisen kuuluu saada hyvitys tekemästään työstä, viimeistään eron aikana.
Avioehto on järkevä ratkaisu. Toinen järkevä ratkaisu on korvata naiselle hänen kotona tekemänsä valtava työ jo aiemmin.
Onneksi elän yksin.
Sellaiset äitimyytin ylistykset ja naisten uhriuttamiset tällä kertaa.
Onneksi tosiaan elät yksin, kun jopa tilastot kertovat sen , että miehet tekevät yhteenlaskettuina naisia enemmän ansio- ja KOTITÖITÄ viikossa tuntimäärillä mitattuina.
Ylistykset ja uhriutumiset vaikuttavat perinteisiltä, mutta naurettavilta lassukkakommenteilta.
Eivät tee.
Työkaverin kanssa puhuminen työpäivän jälkeen ei ole työtä, vaikka siitä turhan monille miehille maksetaan palkkaa.
Valtaosa miehistä tekee naurettavan vähän kotitöitä.
Naisten työmäärä on AINA suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välissä nainen tuntee tulevansa erossa epäreilusti jätetyksi (tapaukset mies vaihtaa pitkän avioliiton jälkeen nuorempaan) ja hakee tavallaan lohduksi edes taloudellista hyvitystä. Se tuntuu siinä tilanteessa tuovan edes jotain oikeudenmukaisuutta.
Sitten on niitä tapauksia, joissa nainen on yhteisestä sopimuksesta hoitanut vuosikausia yhteisiä lapsia ja kantanut päävastuun kotitöistä, kun mies on saanut keskittyä kotihuolista vapaana uran luomiseen ja omaisuuden keräämiseen. Onko epäreilua, jos nainen sitten erossa saa osansa miehen omaisuudesta?
Toki on sitten niitäkin tilanteita, joissa omaisuuden puolitus on kohtuutonta. Niitä vastaan kannattaa suojautua avioehdolla.
Niin, Suomessa vuonna 2017 tosiaan naisilla ei vieläkään ole mahdollisuutta hankkia itse sitä omaisuutta, luoda uraa, perustaa yrityksiä ja niin edelleen. On se naisen asema edelleenkin kamala, ihan pakko on valita joko kotirouvuus tai matalapalkka-alat, ja naida hypergamisesti.
Olen pahoillani siitä, että sinut on jätetty. Uskoakseni syynä oli, että olit huono sängyssä.
Avioehto on fiksun ihmisen valinta, jos toisella on naimisiin mennessä reilusti enemmän omaisuutta. Olipa se sitten miehen tai naisen omaisuutta. Avioliiton aikana kerrytetty on sitten eri juttu, sillä sen hankkimiseen on usein tarvittu myös sen toisen osapuolen panosta (esimerkkisi mies tienaa ja vaimo hoitaa kotona kaiken).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen, yhden miehen käsitys.
Omaisuus hankitaan yleensä yhdessä, koska useimmissa parisuhteissa molemmat puolisot tekevät työtä. Yleensä nainen tekee vielä ilmaiseksi toisen työpäivän kotona hoitaen lapsia ja tehden kotitöitä, joista todella moni mies lintsaa vuodesta toiseen. Tietenkin naisen kuuluu saada hyvitys tekemästään työstä, viimeistään eron aikana.
Avioehto on järkevä ratkaisu. Toinen järkevä ratkaisu on korvata naiselle hänen kotona tekemänsä valtava työ jo aiemmin.
Onneksi elän yksin.
Sellaiset äitimyytin ylistykset ja naisten uhriuttamiset tällä kertaa.
Onneksi tosiaan elät yksin, kun jopa tilastot kertovat sen , että miehet tekevät yhteenlaskettuina naisia enemmän ansio- ja KOTITÖITÄ viikossa tuntimäärillä mitattuina.
Ihan varmaan tekee joo :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen, yhden miehen käsitys.
Omaisuus hankitaan yleensä yhdessä, koska useimmissa parisuhteissa molemmat puolisot tekevät työtä. Yleensä nainen tekee vielä ilmaiseksi toisen työpäivän kotona hoitaen lapsia ja tehden kotitöitä, joista todella moni mies lintsaa vuodesta toiseen. Tietenkin naisen kuuluu saada hyvitys tekemästään työstä, viimeistään eron aikana.
Avioehto on järkevä ratkaisu. Toinen järkevä ratkaisu on korvata naiselle hänen kotona tekemänsä valtava työ jo aiemmin.
Onneksi elän yksin.
Sellaiset äitimyytin ylistykset ja naisten uhriuttamiset tällä kertaa.
Onneksi tosiaan elät yksin, kun jopa tilastot kertovat sen , että miehet tekevät yhteenlaskettuina naisia enemmän ansio- ja KOTITÖITÄ viikossa tuntimäärillä mitattuina.
Ylistykset ja uhriutumiset vaikuttavat perinteisiltä, mutta naurettavilta lassukkakommenteilta.
Eivät tee.
Työkaverin kanssa puhuminen työpäivän jälkeen ei ole työtä, vaikka siitä turhan monille miehille maksetaan palkkaa.
Valtaosa miehistä tekee naurettavan vähän kotitöitä.
Naisten työmäärä on AINA suurempi.
Tilastot kertovat muuta.
Nytkin makaat ja ruikutat palstalla, kovaa hommaahan sekin tietysti on. Kiukutella ja vängätä kuin pahainen naislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välissä nainen tuntee tulevansa erossa epäreilusti jätetyksi (tapaukset mies vaihtaa pitkän avioliiton jälkeen nuorempaan) ja hakee tavallaan lohduksi edes taloudellista hyvitystä. Se tuntuu siinä tilanteessa tuovan edes jotain oikeudenmukaisuutta.
Sitten on niitä tapauksia, joissa nainen on yhteisestä sopimuksesta hoitanut vuosikausia yhteisiä lapsia ja kantanut päävastuun kotitöistä, kun mies on saanut keskittyä kotihuolista vapaana uran luomiseen ja omaisuuden keräämiseen. Onko epäreilua, jos nainen sitten erossa saa osansa miehen omaisuudesta?
Toki on sitten niitäkin tilanteita, joissa omaisuuden puolitus on kohtuutonta. Niitä vastaan kannattaa suojautua avioehdolla.
Niin, Suomessa vuonna 2017 tosiaan naisilla ei vieläkään ole mahdollisuutta hankkia itse sitä omaisuutta, luoda uraa, perustaa yrityksiä ja niin edelleen. On se naisen asema edelleenkin kamala, ihan pakko on valita joko kotirouvuus tai matalapalkka-alat, ja naida hypergamisesti.
Tottakai on tuo mahdollisuus. Mutta ei parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, jolla on sama tavoite tai joka ei ole valmis ottamaan naista suurempaa vastuuta arjen asioista. Varsinkaan silloin, jos perheessä on lapsia, mutta ei ole hyviä tukiverkostoja, jotka huolehtivat lapsista silloin,kun sekä äiti että isä keräävät maallista mammonaa. Yksi syy syntyvyyden laskemiseen onkin se, että yhä useammat nuoret naiset keskittyvät aiempaa enemmän työuriinsa ja omaisuuden keräämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välissä nainen tuntee tulevansa erossa epäreilusti jätetyksi (tapaukset mies vaihtaa pitkän avioliiton jälkeen nuorempaan) ja hakee tavallaan lohduksi edes taloudellista hyvitystä. Se tuntuu siinä tilanteessa tuovan edes jotain oikeudenmukaisuutta.
Sitten on niitä tapauksia, joissa nainen on yhteisestä sopimuksesta hoitanut vuosikausia yhteisiä lapsia ja kantanut päävastuun kotitöistä, kun mies on saanut keskittyä kotihuolista vapaana uran luomiseen ja omaisuuden keräämiseen. Onko epäreilua, jos nainen sitten erossa saa osansa miehen omaisuudesta?
Toki on sitten niitäkin tilanteita, joissa omaisuuden puolitus on kohtuutonta. Niitä vastaan kannattaa suojautua avioehdolla.
Niin, Suomessa vuonna 2017 tosiaan naisilla ei vieläkään ole mahdollisuutta hankkia itse sitä omaisuutta, luoda uraa, perustaa yrityksiä ja niin edelleen. On se naisen asema edelleenkin kamala, ihan pakko on valita joko kotirouvuus tai matalapalkka-alat, ja naida hypergamisesti.
Mikä osa sinulta jäi ymmärtämättä ilmauksesta "yhteisestä sopimuksesta"?
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole koskaan lukenut avioliittolakia? Sieltä hän saisi vastauksen mieltään askarruttavaan kysymykseen.
Avioliitto on taloudellinen sitoumus, ei laki puhu rakkaudesta mitään. Avioliitossa ajatusmallina on, että se perustuu yhdenvertaisuuteen ja toimitaan yhteisesti perheen hyväksi kumpikin tavallaan. Siksi liiton purkautuessa jaetaan omaisuus, koska sopimusteknisesti ajatellen se on yhdessä yhteiseen hyvään hankittu/tarkoitettu, olipa maksajana kumpi tahansa ja omistipa sen kumpi tahansa.
Ei erossa siis riistetä toiselta yhtään mitään, siinä toimitaan aikanaan solmitun sopimuksen mukaisesti. kannattaa miettiä, mihin paperiin laittaa nimensä, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi toinen haluaa puolet kodista.
Hyvin kirjoitettu, kiitos.
Amerikassa asuva sisareni erosi 13 vuotta sitten. Hänen exänsä jätti sisarelleni talon ja maksaa elatustukea siihen saakka, kun sisareni menee uudelleen naimisiin. Eli ainakin Virginian osavaltiossa laki on tällainen. Sisarellani on ollut avomies koko tämän 13 v, mutta eivähän mene naimisiin,koska edut edellisestä avioliitosta ovat niin hyvät. Mm. sisareni sairauskulut maksetaan exän vakuutuksesta. Yhteisen pojan elatus- ja opiskelumaksut vielä erikseen.
Ahneus..sitä se on.