Ihastunut hoitolapsen isään???!

Up

Ei avioliiton solmiminen tee immuuniksi ihastumiselle. Ihastuksia saattaa tulla naimisissa olevankin eteen. Kyllä se aikanaan ohi menee.

Mitäs tuo haittaa, jos et ala iskeä ko miestä niin menee ohi jossain vaiheessa, sillä välin voit miettiä vaikka keitä kaikkia naisia ko mies paneskelee.

Toivotaan näin...

Ihastumiselle et paljon mitään voi,mutta rakastumiselle voit. Rakastaminen kun on monella tapaa myös tahdon asia (ei toki aina ja pelkästään, jos vaikka toinen hakkaa).

On ihan normaalia, että tunnet syyllisyyttä. Se kertoo siitä, että oma miehesi on sinulle tärkeä, etkä halua satuttaa/loukata häntä. Eli siinä mielessä se on "positiivinen" juttu, vaikka tuntuukin inhottavalta.

Kannattaa pitää pää kylmänä ja muistuttaa itselle, että ihastumisia tulee, mutta syväkään ihastuminen melko todennäköisesti ei kerro siitä, että sinulla olisi oikeasti parempi olla tuon miehen kanssa. Arkesi tuskin muuttuisi merkittävästi (paremmaksi ainakaan). Ihastus on vain hetken huumaa. Kestävä rakkaus on sitä, mitä kannattaa tavoitella. (Tai pohjimmiltaan se, että molemmat TAHTOVAT rakastaa, vaikka rakkauden tunne välillä hetkeksi hiipuisikin.)

Oloa voi tosiaan helpottaa se, että ajattelet kaikkia mahdollisia negatiivisia juttuja tuosta miehestä. Oli se sitten muiden panemista, typeriä sanomisia/tekoja, ...

Paras tietysti, jos voisit vain olla ajattelematta häntä.

Teot ratkaisevat, eivät tunteet. Et vain tee mitään, niin ihastuminen menee ohi itsestään, viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi ei ole enää sinun hoidossasi.

Kyllä tunteitaan voi ohjailla, jos haluaa. Jos vaan asian antaa jatkua, tilanne vaikeutuu. Miksi antaisi?

Oon päikyn täti ja myös monesti ihastunut komeisiin isiin. Yhden kanssa kävin treffeillä ja yhden kanssa oon fb kaveri ja kerroin ihastuksen :). Onneks oon sijainen niin tämä on mahdollista :)

Vierailija kirjoitti:

Ihastumiselle et paljon mitään voi,mutta rakastumiselle voit. Rakastaminen kun on monella tapaa myös tahdon asia (ei toki aina ja pelkästään, jos vaikka toinen hakkaa).

On ihan normaalia, että tunnet syyllisyyttä. Se kertoo siitä, että oma miehesi on sinulle tärkeä, etkä halua satuttaa/loukata häntä. Eli siinä mielessä se on "positiivinen" juttu, vaikka tuntuukin inhottavalta.

Kannattaa pitää pää kylmänä ja muistuttaa itselle, että ihastumisia tulee, mutta syväkään ihastuminen melko todennäköisesti ei kerro siitä, että sinulla olisi oikeasti parempi olla tuon miehen kanssa. Arkesi tuskin muuttuisi merkittävästi (paremmaksi ainakaan). Ihastus on vain hetken huumaa. Kestävä rakkaus on sitä, mitä kannattaa tavoitella. (Tai pohjimmiltaan se, että molemmat TAHTOVAT rakastaa, vaikka rakkauden tunne välillä hetkeksi hiipuisikin.)

Oloa voi tosiaan helpottaa se, että ajattelet kaikkia mahdollisia negatiivisia juttuja tuosta miehestä. Oli se sitten muiden panemista, typeriä sanomisia/tekoja, ...

Paras tietysti, jos voisit vain olla ajattelematta häntä.

Hyvin kirjoitettu. Ja siis juuri tuo syyllisyys asiasta. Tuntuu niinkuin tekisin jotain väärin ja todella kamalaa jos vaikka ajattelen tätä miestä, vaikka periaatteessa en asialle juurikaan mitään voi. Ja pelkään että pilaan jotain omassa suhteessa jos tämä toiseen ihastuminen ei heti lopu.

Tietenkään en ole tekemässä mitään siirtoja asian suhteen..

Tsemppiä! Kyllä sä selviät siitä (eli saat pidettyä perheesi ehjänä), jos vain päätät niin. Sisua, nainen, sisua! Ei sua yksi mitätön miekkonen kaada.

Tavallaan syyllisyyden tunne varoittaa sua siitä, että et tekisi mitään hölmöä. Se siis kertoo, että tuon miehen ajattelemisesta ois hyvä päästä eroon - ei sitä että olisit paska ihminen.