Lue keskustelun säännöt.
eemeli on haudattu
Kommentit (34)
:´( Voi luoja tämä juttu koskettaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä anju haluaisi repostella eemeliään av-palstalla, niin varmaan tekisi tänne itse aloituksen.
Yleensä en näin herkistele, mut ehkä se johtuu näistä hormoneista kun ite oon näinä päivinä lähtemässä synnyttämään uutta ihmistä maailmaan ja sitä miettii että mitä ihmettä jos omalle kohdalle kävis näin? Kuinka sitä pystyis taas ite elämään tollaisen jälkeen?!
niin eiköhän tuo teksti ole ihan julkiseksi tarkoitettu. Turha jeesustella siellä.
On se hyvä vähän pohtia tätä elämää/kuolemaa. Kuolee niitä lapsia suomessakin, eikä vaan kehitysmaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun mielstä kummitäti voi puhua lapsesta noin. Esim minä ja sisarukseni ollaan toisillemme todella läheisiä ja siskojeni lapset ovt minulle niiiin rakkaita. Jos joku heistä kuolisi niin kyllä se olisi minullekin äärimmäisen vaikeaa ja tunteet olisi vahvasti mukana
Voi kamala mitä tekstiä. Itken nyt täällä silmäni päästä ja kuvittelen että mitä jos tuollainen sattuisi omalle kohdalle =(
Kamalaa!!! t. toinenkin raskaushormoonien riepottelema
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä niin, mutta mahtuupa joukkoon vielä noitakin.
On se kumma että täällä aina riittää kaikkia sormella osoittelijoita joka asiaan. Oli nyt se Pietarsaaren tapaus tai mikä ikänä..
Eikä osoita mitään muuta kuin ihmisten sivistymättömyyttä sekä paremmuuden ja ylemmyyden tunnetta.. Onnitelkaa nyt vielä itseänne sillä.
kukaan normaali äiti tai isä ei varmasti olisi noin sairaan lapsen kanssa lähtenyt kotiin. vai voiko joku tunnustaa että olisi lähtenyt hissukseen vain kotiin katsomaan kun lapsi kuivuu käsiin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tykseen ja siellä sanottiin että eivät voi ottaa sisään ilman paikallisen terveyskeskuksen lähetettä. Eivät, vaikka haluaisivat.
Olen asunut ja kotoisin samaiselta paikkakunnalta, josta Eemeli laitettiin kotiin ja se homma toimii vaan siellä niin että terveyskeskuksen kautta sinne sairaalaan mennään. Siellä päässä se moka on tehty, turha siitä on vanhempia syyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen asunut ja kotoisin samaiselta paikkakunnalta, josta Eemeli laitettiin kotiin ja se homma toimii vaan siellä niin että terveyskeskuksen kautta sinne sairaalaan mennään. Siellä päässä se moka on tehty, turha siitä on vanhempia syyttää!
meillä poika oli 5kk kun sairastui ja saimme lähetteen keskussairaalalle ja lapsipoli ehti mennä kiinni ennen kuin olimme perilla(matkaa 150 km)neuvonnasta meitä käskettiin menemään kotiin emme suostuneet vaan menimme ensi apuun ja poika sai hoitoa! itsestä se on kyllä kiinni haluaako että lasta hoidetaan vai ei! Suoraan sanottuna eemelin tapauksessa eivät lääkärit ole yksin vastuussa vaan ensisijaisesti VANHEMMAT. äiti tietää yleensä parhaiten että kuinka kipeä lapsi on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kka, kun lapsi hänen eteensä tuodaan nähtäväksi.
Vierailija:
meillä poika oli 5kk kun sairastui ja saimme lähetteen keskussairaalalle ja lapsipoli ehti mennä kiinni ennen kuin olimme perilla(matkaa 150 km)neuvonnasta meitä käskettiin menemään kotiin emme suostuneet vaan menimme ensi apuun ja poika sai hoitoa! itsestä se on kyllä kiinni haluaako että lasta hoidetaan vai ei! Suoraan sanottuna eemelin tapauksessa eivät lääkärit ole yksin vastuussa vaan ensisijaisesti VANHEMMAT. äiti tietää yleensä parhaiten että kuinka kipeä lapsi on!
Vai uskotteko kenties joskus kun lääkäri sanoo, että tää on nyt näin ja näin ja hoidetaan niin ja niin?
www. irc-galleria. net
nimimerkki -anju-
Te olette peloissanne (ehkä alitajuisesti), että voisitte menettää omat lapsenne ja kuvittelette, että teillä on äly/voima/taito suojella lapsianne kuolemalta. Parhaansa voi jokainen vanhempi yrittää, mutta uskon kuitenkin, että suurin osa luottaa lapsen sairaana olleessa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon.
Olisi kuitenkin järkevämpi pitää syyttelyt omassa päässään, etteivät ihmiset, jotka ovat menettäneet oman lapsensa, joutuisi lukemaan tällaisia kauheita kommentteja.
Oma lapsenikin on ollut hyvin lähellä kuolemaa ja ahdistaa tuollaiset ylimieliset kommentit.
Täällä Tampereen seudulla(kaan) ei ole MITÄÄN ASIAA lastenpolille ilman terveyskeskuksen lähetettä. Ja sitähän ei HEVILLÄ kirjoiteta!! Ja kyllä, kotiin käännyttävät ovelta vaikka potilaalla olisi pää kainalossa, jollei sitä lähetettä löydy! Uskokaa nyt!
Uskokaa nyt hyvät ihmiset että suomi ei todellakaan ole mikään terveydenhuollon malliesimerkkivaltio. Todella hoitoa halutakseen, sitä on vaadittava ja aina sekään ei takaa sitä hoidon saamista, sanokoon laki mitä hyvänsä!
T.Myös eräs Tamperelainen, joka todellakin on tullut tuntemaan vastaavan
Eilen, 30.3.2006, rakas pikkuinen päivänpaiste siunattiin haudan lepoon. Niinku mä jo aiemmin tiesinkin, oli se melkoinen päivä.. Ensimmäisenä kun päästiin sisään kappeliin, näin joukon sukulaisia jotka itki. Romahdin... Kun mun serkku tuli mua halaamaan, oli se niinkuin viimenen niitti kaikkeen. Se tuntu niin järkyttävältä, kaikki vaan itki ja kaikilla oli yhtä paha olla.. Kaikista kovimpaa otti nähdä meidän papan itkevän. Noh, siitä mentiin porukalla sitten kattomaan Eemeliä. Suntio avas kylmiön oven ja siinä se sitten oli. Pieni arkku, puhtaan valkonen ja niin kaunis.. Aloin itkeä. Se oli niin pieni...ihan liian pieni haudattavaksi.. Silitin Eemelin poskea ja nenää, katsoin silmiä ja kosketin leukaa. Ihan kuin nukke, niin pieni ja viaton. Oltiin otettu Astan kanssa Eemelin tutti mukaan, että Eemeli saa sen mukaansa minne ikinä sitten meneekään. Jokin oma tavara mukana saa lähteä pois meidän luota, ettei sitä pientä pelota kun kaikki on ihan vierasta.. Laitoin pienen sinisen tutin Eemelin posken viereen. " Noin." , ajattelin. " Nyt Eemelin on hyvä ja turvallista nukkua, kun sillä on oma tutti..." Siinä se kulta nukkui. Ja se oli niin rauhallisen näköinen...sillä oli varmasti nyt hyvä olla.
Istuttiin kappelissa ja kanttori alkoi soittaa. Kun se ensimmäisen soinnun oli uruillaan soittanut, niin aloin heti itkeä. Noustiin ylös ja nähtiin kun jari kantoi käsivarsillaan sitä pienen pientä arkkua. Kaikki tuntui sillä hetkellä niin väärältä! Teki mieli juosta sieltä pois, huutaa ettei mitään Jumalaa ole olemassakaan! Kun Jari laski Eemelin siihen eteen mustan liinan päälle, en voinu enää kunnolla kattoa sitä arkkua. Alkoi ihan oksettaa. Eikö tässä maailmassa olisi ollut joitain sellasiakin ihmisiä lähtemään pois, jotka oli jo tätä maailmaa nähny jo ihan tarpeekseen??!! Miksi ihminen, niin viaton ja kaunis, otettiin pois ja samalla riistettiin mahdollisuus nähdä tämän maailman kauneus, mitä siitäkään nyt oli enää jäljellä?? Se ei voinut olla mahdollista... Mutta silti se oli. Näytti olevan... Aina kun vilkaisin sitä pientä arkkua, kyyneleet alkoi valua pitkin poskia. Kun pappi sanoi Eemelin nimen, aloin heti itkeä. Periaatteessa vain itkin. Kun olisin voinut ottaa Eemelin ja sulkea syliin, puhaltaa siihen elämän uudelleen että se olisi tullut takas meidän luokse. Kunpa olisinki voinut kääntää kelloa taaksepäin ja ottaa pois sen kauhean tapahtuman, silloin Eemeli olisi vielä meidän kanssa, konttaisi ja hymyilisi, enkä koskaan päästäis sitä pois mun läheltä.
Perjantai 31.3.2006
Kun Eemli oli haudattu, havuilla peitetty ja kukkalaitteet laskettu, se lopullisuus alkoi olla viimein jotain niin todellista. Enää en näkisi Eemeliä niissä valkoisissa vaatteissa, en sitä pientä arkkua. Nyt Eemeli olisi meidän kanssa vain muistojen ja kuvien kautta. Ja niiden kuvien katsominen tulisi satuttamaan mua aina.. Kun se on niissä niin onnellisen ja elämäänsä tyytyväisen näköinen, niin nauravainen ja iloinen. Kun niitä kuvia katsoo ja muistaakin sitten että Eemeli oli sairas ja joutui sen takia lähteä enkelin mukaan... Aina haluan muistaa Eemelin nauravaisena ja iloisena pienenä poikana, jolla ei ollut surua, ei murhetta. Sellainen meidän Eemeli oli.
Kun ollaan puhuttu läheisten kanssa siitä että miksi näin piti tapahtua, oon alkanut ajatella, että ehkä Eemeli tuli tänne saamaan rakkautta, jota se ei edellisessä elämässään saanut kokea. Ehkä tälle on jokin muu syy, ehkä on vaan hyväksyttävä että tässä rumassa ja kylmässä maailmassa joidenkin kohtalona on kokea enemmän surua ja tuskaa kuin toisten. Ehkä Jumala antaa ja ottaa pois ilman mitään syytä, se kun vaan on meidän ihmisten kohtalo. Kun ei tästä elämästä kukaan tiedä, mitä järkeä tässä on...vai onko tässä yhtään mitään järkeä. Tällä hetkellä kyllä tuntuu että ei ole...