Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko itsekäs/toiminko väärin?/ Asiaa isovanhempien liittyen
24.08.2017 |
Olen kolmen lapsen yh-äiti, erosin lasten isästä viime talvena. Teen 3-vuorotyötä sairaanhoitajana, jonka lisäksi opiskelen rinnalla uutta ammattia. Arkeni on vuorotyön, opiskelun ja tietenkin lasten arjen hoitamisen myötä ääriään myöten täynnä, eikä ylimääräistä aikaa juurikaan ole. Tiedostan, että yhteydenpitoni on rajoittunutta ja pidän liian harvoin yhteyttä, mutta en tässä arjen tilanteessani paljon parempaan pysty.
Kaksi vanhempaa lastani ovat jo teini-ikäisiä ja pärjäävät tietenkin jo iltoja itsekseenkin. Nuorimmainen meni nyt ensimmäiselle luokalle ja tarvii vielä apua, ei ole tottunut olemaan yksin kotona yms. Olen välillä joutunut turvautumaan isovanhempien eli vanhempieni apuun ja he ovatkin yleensä auttaneet nuorimman kanssa. Avunpyyntöjä ei ole viikoittain, ei välttämättä edes kuukausittain. Joskus viikonloppuisin, jos minulla työvuoro ja lasten isä ei pysty silloin nuorimmaisen kanssa olemaan. Nyt äitini oli tuohtuneena puhunut siskolleni miten minusta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään, etten ota yhteyttä kuin silloin, kun tarvin hoitoapua. Minulla on ollut haastavuutta suhteessa äitiini. Olen ollut aina se kuuntelija, jolle on kerrottu ongelmat ja huolet, tiuskittu välillä rumasti ja arvosteltu valintojani. Olen aiemmin arjen ollessa väljempää ollut paljon etenkin äitini kanssa tekemisissä, käyttänyt kaupoissa ja syömässä, käy yhdessä teatterissa yms. Vieläkin mahdollisuuksien mukaan koitan auttaa, kun pystyn. Nykyisessä tilanteessa arki on vaan niin kertakaikkisen täyttä, että yhteydenpito ja kyläily on vähäisempää.
Vanhemmillani on ollut lapsuudestani lähtien alkoholiongelmaa ja nyt eläkkeellä ollessa juominen tuntuu olevan runsasta. Äitini soittaa joskus humalapuheluita minulle, jolloin arvostelee ja puhuu välillä ilkeästi asioita, joita ei koskaan selvinpäin kehtaisi sanoa minulle tai puhuisi niistä. Näistä asioista ei ikinä puhuta jälkeenpäin ikäänkuin niitä ei olisi ollutkaan. Samoin vanhempieni alkoholinkäytöstä ei ole koskaan puhuttu "ääneen", vaikka siitä on ollut haittaa ja seurauksia lapsuudestani lähtien.
Nyt tilanne on se, että olisin tarvinnut apua tulevana lauantaina nuoremman lapsen hoitoon aamuvuoron vuoksi, isä ei pysty hoitamaan. Olen hoitanut soittaa kahtena päivänä asiasta lähetin viestiäkin, mutta vanhempani eivät vastaa puhelimeen. Uskon tämän johtuvan juuri yllä puhumastani asiasta. Tiedostan, että olen ollut vähänlaisesti yhteydessä, toisaalta en ole esim. koko kesänä myöskään apua lastenhoitoon tarvinnut. En myöskään käy juomassa tai muilla rilluttelureissuilla, joiden vuoksi lastenhoitoapua tarvisin. Mutta olenko itsekäs tai olenko toiminut jotenkin muuten huonolla tavalla vanhempiani kohtaan? Olen aina kiitollinen heidän antamastaan avusta ja kiitän joka kerran heitä siitä. Nuorin lapsi viihtyy hyvin isovanhempien kanssa ja olen ajatellut, että se antaa myös heille, kun viettävät yhdessä aikaa ja lapsi viihtyy heidän luonaan. Suhde nuorimmaisen kanssa on ollutkin erityinen heillä. Toki tapaamme näillä kerroilla muutenkin ja olemme yhdessä.
On tosi paha mieli nyt tämän takia. Olemme jo aiemmin joutuneet käymään asiaa läpi, äitini ei jotenkin ymmärrä ehkä kuinka täyttä elämä tällä hetkellä on, enkö paljon parempaan pysty. Mutta mitä voisin tehdä toisin ja miten selvittää asiaa, jos puheluihinkaan ei vastata? Toiminko jotenkin erityisen huonosti/itsekkäästi?
Kommentit (18)
Miten sinulla on aikaa lapsillesi?!Eikö isovanhempia voi ottaa mukaan tähän aikaan jota vietät lastesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei jätetä missään tilanteessa alkoholiongelmaisten vastuulle!!!
Teini-ikäiset ei voi olla ekaluokkailaisen seurassa?
Vanhemmillani on ollut lapsuudestani lähtien alkoholiongelmaa ja nyt eläkkeellä ollessa juominen tuntuu olevan runsasta. Äitini soittaa joskus humalapuheluita minulle, jolloin arvostelee ja puhuu välillä ilkeästi asioita, joita ei koskaan selvinpäin kehtaisi sanoa minulle tai puhuisi niistä. Näistä asioista ei ikinä puhuta jälkeenpäin ikäänkuin niitä ei olisi ollutkaan. Samoin vanhempieni alkoholinkäytöstä ei ole koskaan puhuttu "ääneen", vaikka siitä on ollut haittaa ja seurauksia lapsuudestani lähtien.
Ei hyvää päivää! Oleko tullut ajatelleeksi mitä he saattavat puhua lapsillesi ja miten periytät nämä haitat ja seuraukset omille lapsillesi?!
En minäkään ole erityisen ystävällinen kaverille, joka on yhteydessä vain silloin, kun tarvitsee lapsilleen ilmaista hoitopaikkaa. Sinulla ei ole ylimääräistä aikaa, mutta muilla sitä pitäisi olla. Miksi ihmeessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimit väärin. Et syystä josta luulet vaan tuosta, että luovut lapsesi alkoholistin vastuulle.
Et ole itsekäs tai toimi väärin mielestäni. Elämässä on välillä kausia jolloin on tiukka aikataulu, tiedän kokemuksesta. Ymmärrän kyllä äitiäsi että hän on loukkaantunut kun yhteyden pito on vähäistä ja rajoittuu enimmäkseen avun pyyntöön.
Voisit yrittää järjestää pienen hetken ja mennä ihan kasvotusten kertomaan aikataulutetusta elämästä ja kerro miten paljon arvostat apua ja pahoittele extra paljon omaa käytöstäsi (vaikka et sitä niin tarkoitakkaan) saat toivottavasti välit korjattua.
Myös perheen teini ikäiset voivat katsoa pienimmän perään muutamia tunteja. Jos siis ovat kypsiä ja luotettavia teinejä. Ja teineillehän voi tästä antaa muutaman euron kannustimeksi.
Tietty jos teinit ovat töissä koulun jälkeen, niin ota lapsenvahti. Älä anna äitisi hidastaa menoa, kyllä se siitä lämpiää kun ehdit vaikka työmatkalla vaan soittaa ja kysyä kuulumiset.
Eihän ole mahdollista että äitisi juominen on lähtenyt lapsesta kesän aikana ja ei siksi vastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillani on ollut lapsuudestani lähtien alkoholiongelmaa ja nyt eläkkeellä ollessa juominen tuntuu olevan runsasta. Äitini soittaa joskus humalapuheluita minulle, jolloin arvostelee ja puhuu välillä ilkeästi asioita, joita ei koskaan selvinpäin kehtaisi sanoa minulle tai puhuisi niistä. Näistä asioista ei ikinä puhuta jälkeenpäin ikäänkuin niitä ei olisi ollutkaan. Samoin vanhempieni alkoholinkäytöstä ei ole koskaan puhuttu "ääneen", vaikka siitä on ollut haittaa ja seurauksia lapsuudestani lähtien.
Ei hyvää päivää! Oleko tullut ajatelleeksi mitä he saattavat puhua lapsillesi ja miten periytät nämä haitat ja seuraukset omille lapsillesi?!
Oma äitini juo satunnaisesti paljon ja käytös muistuttaa AP:n kuvaamaa käytöstä. Mutta äitini ei ikinä juo lasten seurassa tai hauku heille vanhempia. Uskon AP:n äidin myös osaavan olla ottamatta kuppia sen muutaman tunnin, kyse ei lienee ole mistään rappio alkoholistista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilkeät humalapuhelut on tuttuja, isäni harrastaa niitä ja ihmettelee kun pidän taukoa yhteydenpidossa.
Itsekin vuorotyöläisenä tarvitsin välillä anopin apua, mutta sillä oli hintansa( valitti selän takana muille miten paljon auttaa, halusi tietää meidän menot ja aikataulut liiankin tarkkaan ja puuttui lasten asioihin). Päätin että vältän hänen kutsumistaan, maksan mieluummin muutaman kympin MLL hoitajalle.
Voisitko laittaa äidille kuulumisia whatsupissa, facessa tms ettei tunne oloaan hylätyksi.
Onko sinulla aikaa lapsillesi? Mielestäni sinä et voi sekä opiskella että tehdä kolmivuorotyötä niinä päivinä, kun lapset ovat luonasi! Mihin tarvitset opintoja, kun sinulla on yksi ammatti? Eikö työ riitä henkireiäksi, poissaoloajaksi lastesi luota? Opiskele silloin, kun ei ole lapsia ja työtä täyttämässä vuorokauden tunteja! Ajattelitko, että joku muu kuin sinä kasvattaa lapsesi? Kuten isovanhemmat? Ex-puoliso? Lähes kokonaan muut kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niin, että lapsesi tapaa isovanhempiaan vain silloin, kun olet lapsenvahdin tarpeessa?
Kyllä heidän pitäisi saada tavata muulloinkin. Esim. kerran viikossa jopa, säännöllisesti - etenkin, jos viihtyvät keskenään. Saattaisi vähentää vanhempiesi alkoholin käyttöäkin, jos olisi tiedossa, että rakas lapsenlapsi on tulossa käymään. - Siis ihan vierailulle, ei hoitoon. Noin nuoret lapset kehittyvät ja muuttuvat nopeasti, antaisit vanhempiesi olla kasvun seuraamisessa mukana.
Miksi teet noin paljon lapsia, jos heistä huolehtiminen ei onnistu? Kuulostaa järkyttävältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kyläily eroaa hoidosta? Eli mitä väliä sillä on näkevätkö lapset isovanhempiaan koska äiti tarvitsee apua vai koska "mennään kylään"? Lapsille siis, isoäiti toki voi nähdä asian miten haluaa...
Kiitos vastauksistanne, etenkin asiallisista. Toki en rajoita mitään vastauksia, mutta ilkeilyllä nyt ei tässä tilanteessa mikään asia muutu.
Vanhempani eivät juo lasten siellä ollessa eivätkä puhu heille rumasti, sekä lapset tykkäävät isovanhemmistaan ja toisin päin. Heitä koskaan isovanhemmat ei koskaan käyttäydy huonosti.
Minulla ei ole vanhempiani vastaan mitään ja ehdottomasti viettäisin enemmän aikaa heidän kanssaan, jos sitä lisää olisi. En myöskään ymmärrä mitä eroa siinä on, tavataanko lastenhoidon yhteydessä vaiko jossain muussa yhteydessä. Joka tapauksessa näemme. Isovanhemmat harvoin myöskään omatoimisesti tulevat meille tai kyläilevät, joillakinhan semmoistakin tapahtuu.
Ja miksi olen tehnyt näin paljon lapsia. Siksi, että rakastan lapsiani. Yhtäkään heistä en kadu, en myöskään osannut ennustaa tulevaisuuttani. En ilmeisesti myöskään sairaanhoitajana ja vuorotyöläisen olisi saanut tehdä lapsia, koska en työaikojani vuoksi pysty hoitamaan lapsiani samalla tavalla kuin virka-aikaan työssä tekevät? Lapsistani kyllä huolehdin ja heidän kanssaan vietän aikaa.
Lisäopiskeluni johtuu juurikin siitä, että saisin uuden ammatin kautta joskus tehdä työtä normaaliin aikaan, olla viikonloput ja illat kotona, olla järjestämättä elämääni jatkuvasti vuorotyön haasteiden vuoksi. Hoitoalalla harvoin on tarjolla säännöllisellä työajalla tarjottua työtä ja palkassa se näkyy tuntuvasti.
Jos sulla on tarvetta hyvin harvoin lapsenvahdille, niin teinit voivat hyvin katsoa vaikka vuorotellen ekaluokkalaista. Tarvittaessa voit maksaa heille siitä hieman palkkaakin. Näin pystyisit irrottamaan isovanhemmat siitä tunteesta, että ovat sinulle pelkkiä lapsenhoitajia.
Alue: Aihe vapaa
Up