Olen parikymppinen ihmisraato
Nyt se alkaa, nimittäin syksy ja stressi. Sitä myöten ainainen sairastelu. Hiuksia lähtee ja energiataso nollissa. Ja olen sentäs lomaillut koko kesän, eli ei ole mitään burnoutia. Kunhan yleinen väsymys. Väsymys, mikä ylettyy aina syksystä alkukesään asti. Kesän ajan sai hengittää ja olla rauhassa.
Tuntuu, etten mitenkään yllä tämä maailman standardeihin, eli hyvin työssäjaksavaan ja sen lisäksi vielä harrastavaan muottiin. Vapaalla mietin aina, mitä jaksan tehdä sille päivälle; käydä salilla vai pitkällä kävelyllä. En missään nimessä molempia, en yksinkertaisesti jaksa. Kouluun/töihin mennessä en jaksa sinä päivänä kirjaimellisesti mitään muuta.
Ja olen kuitenkin nuori "perusterve" nainen. Masentunut en koe olevani, ja verikokeisiin olen menossa. Tosin niissä ei ole koskaan löydetty mitään, päinvastoin; huippuhyvät arvot ja minun pitäisi kuulemma olla elämäni kunnossa. Vaan olenpa jotain aivan muuta. :D
Kommentit (3)
Ehkä yrität vain liikaa ja stressi syö energioitasi. Pidä viikossa vähintään yksi päivä jolloin vain lepäät ja rentoudut.
Mitään standardi ihmistä ole olemassakaan, se on vain yhteiskunnan luoma harha joka toislle sopii ja toisille ei.
Minullakin on jaksoja, kun ensimmäinen ajatus aina herätyskellon soidessa on, että en jaksa. Siihen on silti turtunut, että tästä yrittämisestä ei ehkä edes ole mitään hyötyä. Joihinkin ihanteisiin on parempi olla pyrkimättä liikaa, kuten täydelliseen ulkonäköön. Pätkätyöt ja opiskelu vie paljon energiaa. Edellisessä työssäkin tuli vainoharhaiseksi, kun tuntui, että työpaikalle ei haluttu vaikeaan tilanteeseen lisää kilpailijoita. Ylisuorittaminen polttaa varmasti loppuun.
Miten te, ns. standardeihin yltävät, jaksatte kuin duracel-puput?
Odotan innolla ja toisaalta vähemmän innolla verikokeita. Eri diagnoosit aina negatiivisia, mikä on tietysti hyvä. Mutta olisi kyllä mukava saada jonkinsortin diagnoosi, esim. anemia, tähän väsymystilaan. Miten voi olla niin terve, mutta kuitenkin tällainen raato. :D Arg.
Ap