Ikävimmät/ärsyttävimmät työkaverit?

Juoruilu ja selkäänpuukotus on inhottavaa, mutta pahin on yksi lähihoitaja, joka on luikerrellut pomojen suosioon ja on niin koppava, että vaikea olla samaan aikaan töissä. On haalinut eri oikeuksia, tietää muitten sairauslomista ja arkaluontoisista asioista. Mihin voisi ottaa yhteyttä?

No ne jotka ei erota koulu/opiskelu- ja työelämää toisistaan. Siis luulee että samat hierarkiat/sosiaaliset säännöt/suosio pätee yhä.

Vierailija kirjoitti:

Juoruilu ja selkäänpuukotus on inhottavaa, mutta pahin on yksi lähihoitaja, joka on luikerrellut pomojen suosioon ja on niin koppava, että vaikea olla samaan aikaan töissä. On haalinut eri oikeuksia, tietää muitten sairauslomista ja arkaluontoisista asioista. Mihin voisi ottaa yhteyttä?

Ekana tulis mieleen että ottais yhteyttä liittoon, osaisko ne auttaa?

Mä kyllä mielellään juttelen välillä työkavereiden kanssa, mut en oikein tykkää juoruilusta. Mua yritettiin saada mukaan juoruilemaan ja kun sivuutin ne juorut niin etten lähtenyt niihin mukaan niin nyt sitten olenkin minä se josta juorutaan ja puhutaan pahaa.

Tuntuu, että joitain ärsyttää kun en istuskele muiden kanssa taukohuoneessa juuri lainkaan. Siellä vaan on yleensä niin kauhea kälätys päällä etten oikein viihdy. 

Eniten ärsyttää ihminen joka tekee itsestään ja asioistaan koko ajan numeroa. Kodin remppaaminen, lapsen asiat ja varsinkin salilla käymisen jatkuva korostaminen nostaa v-käyrää muillakin ku mulla.

Ne marttyyrit jotka haalii itselleen enemmän tekemistä kun olis tarvis, tulee myös kipeänä töihin ja jotka pingottaa joka päivä, kun eihän kukaan muu VOI osata hoitaa jotain yksinkertaistakaan tehtävää kun tämä marttyyri. Tai jos joku muu sen tekee, niin käy marttyyri kuitenkin tarkastamassa että homma on tehty oikein. Yleensä marttyyri löytää ihan kaikesta valittamista, kaikki on niin rankkaa, hän joutuu aina kaiken itse tekemään ja kipeänäkin töihin tulemaan kun eihän mikään toimi ilman että hän on paikalla. Yleensä tämä marttyyri ei ole mitenkään erikoisen hyvä työntekijä vaan ihan keskinkertainen ja todellakin asiat toimisi ihan normaalisti tai jopa paremmin vaikka hän olisi poissa, ei ole korvaamaton tai mitenkään parempi tai fiksumpi kun muut. Vaikka omassa päässään näin kuvittelee.

Vierailija kirjoitti:

salilla käymisen jatkuva korostaminen nostaa v-käyrää muillakin ku mulla.

Tämähän on aivan timanttia, jos työkaveri on töissään laiska, mutta lesottaa ahkeruudellaan kun on käynyt jo aamukuudelta lenkilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää ihminen joka tekee itsestään ja asioistaan koko ajan numeroa. Kodin remppaaminen, lapsen asiat ja varsinkin salilla käymisen jatkuva korostaminen nostaa v-käyrää muillakin ku mulla.

Just semmonen aamusta iltaan omista asioista kälättäminen. Kaikki mitä tämä ihminen kertoo on yleensä puuduttavan tylsää kuultavaa, usein jopa ennalta-arvattavaa juttua, mut silti suu vaahdossa selittää ja muitten pitäisi olla koko ajan tosi kiinnostuneita.

Myös ne jotka eivät saa suutaan auki silloin kun olisi sen aika, vaan supina alkaa kun neukkarin ovi sulkeutuu. Sitten pomoille ollaan yhtä hymyä. Rasittavaa.

Meidän työpaikalla on eräs henkilö, joka käyttää suurimman osan työajastaan toisten virheiden etsimiseen ja niistä raportoimiseen eteenpäin. Perusnegatiivinen ihminen, jolle ei mikään ole koskaan hyvä, eikä puhu mistään positiivisesta koskaan ,eikä hymyile.  

"Mun mies"

Sun mies on sun mies mutta sä olet nyt täällä meidän kanssa, etkä yhtään meitä parempi työnantajan/asiakkaan kannalta vaikka ukkosi olisi kiinan keisari. Jos olisit, olisit jo jossain muualla, paremmassa tehtävässä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

salilla käymisen jatkuva korostaminen nostaa v-käyrää muillakin ku mulla.

Tämähän on aivan timanttia, jos työkaveri on töissään laiska, mutta lesottaa ahkeruudellaan kun on käynyt jo aamukuudelta lenkilläkin.

Ei aina tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, kun tyyppi sanoo yhtä ja tekee toista. Yleensä on vielä olevinaan oikein rento tyyppi, mut enemmän nipottajalta minusta kuulostaa.

Yleensä vielä kertoo kaikkien iloksi jonkun ikivanhan, muka-nokkelan vitsin mutta itse ei ymmärrä huumoria pätkääkään.

Yksi ravaaja, jolla omien sanojensa mukaan on ADHD. 

Koko ajan muka on olevinaan kiire ja kaikki kahdenkymmenen metrin matkatkin pitää otta juoksu- tai tanssiaskelin. 

Muija on kuusikymppinen. Tulee olo, että vain esittää. Varsinkin kun tiedän, että kiire ei ole yhtään mihinkään. Työssä olisi tärkeää juuri ihmisten kohtaaminen ja rauhallinen ote. 

Että tämä henkilö kyllä ärsyttää. Suhteellisen tuoreena työntekijänä en tähän mitenkään ole puuttunut. 

Yleensä joka työpaikalla on yksi tällainen tyyppi, siis se joka katsoo asiakseen neuvoa koko ajan muita. Ihan sama mitä teet niin neuvoja satelee. Eikä siinä muuten mitään mutta kun teet ihan huvikseen asian niinkun tyyppi on neuvonut niin löytää siitäkin huomauttamista että ei näin.

Harras uskovainen, joka kuitenkin ajattelee joka asiassa vain omaa etuaan. Herttaisen hymyn alla itse piru.

Mä sain just uuden, joka sanoo kivasti aina työpäivän päätteeksi, että "Mä hyppäänkin sun kyytiin", kun lähdetään töistä. Meillä on melkein sama matka, mutta hän asuu muutaman sata metriä meiltä eteenpäin tietä. Olen sitten heittänyt hänet kohteliaasti kotiovelleen.

Yleensä vielä sanoo, että "Mä jään siinä teidän kohdalla pois ja kävelen loppumatkan", mutta eihän se sitä tarkoita. Viimeksi sitten jätin meidän kohdalla pois ja sanoin, että lähden toista kautta yhden kaverin luo, kuten oikeasti teinkin. Oli kyllä niin mainio ilme, ettei tosikaan. Hymähti ja hyppäsi pois autosta. Huomasi hyvin, ettei rouvan arvolle oikein sopinut moinen. On jo niin ahdistavaa, etten jaksaisi. En voi mennä linja-autollakaan töihin, kun olen liikuntaesteinen, joten oma auto on ihan välttämätön!!! Mitä tässä voi tehdä?

En joka kerta voi olla menossa johonkin toiseen suuntaan.

Mua ärsyttää kyselijä. Kyselee koko ajan kaikkea mahdollista ja mahdotonta, itsestään ei kerro mitään mutta mun pitäis suunnilleen koko elämäntarina alkaa kertomaan. Yritä sitten harhauttaa se pois aiheesta, en tiedä onko vaan niin utelias vai...?

Yksi tyyppi joka on myös pomon kaveri ja jos pomo tuo uusia töitä niin tämä henkilö on laittanut pöytänsä täyteen papereita ja kansioita ja yrittää vaikuttaa että on kiire ja paljon töitä. Sitten pomo tuo työt muille. Saakelin lusmuuja. Lähtee kyllä ekana töistä heti kun työvuoro loppuu ja toiset joutuu tekee liukumaa että saa tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain just uuden, joka sanoo kivasti aina työpäivän päätteeksi, että "Mä hyppäänkin sun kyytiin", kun lähdetään töistä. Meillä on melkein sama matka, mutta hän asuu muutaman sata metriä meiltä eteenpäin tietä. Olen sitten heittänyt hänet kohteliaasti kotiovelleen.

Yleensä vielä sanoo, että "Mä jään siinä teidän kohdalla pois ja kävelen loppumatkan", mutta eihän se sitä tarkoita. Viimeksi sitten jätin meidän kohdalla pois ja sanoin, että lähden toista kautta yhden kaverin luo, kuten oikeasti teinkin. Oli kyllä niin mainio ilme, ettei tosikaan. Hymähti ja hyppäsi pois autosta. Huomasi hyvin, ettei rouvan arvolle oikein sopinut moinen. On jo niin ahdistavaa, etten jaksaisi. En voi mennä linja-autollakaan töihin, kun olen liikuntaesteinen, joten oma auto on ihan välttämätön!!! Mitä tässä voi tehdä?

En joka kerta voi olla menossa johonkin toiseen suuntaan.

Vihjaat nätisti, että bensa ja auton pito maksaa ja kun kyyti järjestely on jokapäiväistä, niin jos osallistuisi kuluihin.

Tai kurvaa joku päivä työkaveri kyydissä huoltoasemalle ja oot ihan pokkana, että noh, paljonko laitetaan? Että sama matkahan tässä on aina, niin voidaan vaikka maksaa puoliksi polttoaineet.