Nykylapsien kasvatuksesta.
On se kyllä kumma juttu tämä nykyajan meno lastenkasvatuksessa. Ei saisi olla sitä ei tätä eikä tuota. Sokeri on pahasta, nollatoleranssi sokeripitoisille ruuille ja juomille. Eikä myöskään saisi olla mitään mausteita, suolaa, mutta hyvin hyvin vähän, koska se on tietenkin hyvin pahasta ja täyttä syntiä, jos kehtaat antaa lapselle mitään näistä. Lauantain karkkipäivätkin ovat historiaa, lauantaipussi vaihtui rusinoihin. Limsaa, jos annat kerrankin, siedät palaa helvetissä.
Olin hetken töissä lastentarhassa ja jo oli menoa. Ruoka oli täysin mautonta, aamupuuroon ei saanut lisätä mitään, ei ripaustakaan suolaa, ei sokeria, meinasin perseelleni lentää, kun voisilmän sai lautaselle laittaa. Kaapeissa oli käyttämättömiä muroja ja kaakaota, joita ei tietenkään missään nimessä saanut koskaan antaa, koska sokerihan tappaa ja tekee kaikista diabetikoita. Herkkupäivä joskus ja jouluna tarkoitti mehulasillista ja yhtä rusinarasiaa mieheen, siis lapseen.
Muistan myös lapsen, jolla oli kasvis ruokavalio vanhempien aatteiden vuoksi. Joten muksukaan ei saanut syödä lihaa. Siitä tuli aina kitinä, että miksei hän saa sitä mitä muut, kun hän söi kuivaa kasvispihviä ilman kastiketta ja toiset söivät jauhelihakastiketta.
Herranlettas sentään! Mahtaisi jengiä järkyttää, jos kertoisin kuinka elin lapsuuteni tukevalla kermaisella, maustetulla rehellisellä kotiruoalla. Jälkiruoaksi saikin sitten voisilmäpullaa ja mehua. Mummolassa mummo tuputti aina jäätelöä ja keksejä. Yökyläreissuillemme mummo oli ostanut ison juustonaksu pussin ja muumilimsat jokaiselle ja sitten mentiin ja saunottiin muumilimsat mukana ja saunanraikkaina sohvalle pötköttämään juustonaksu pussi kourassa odottamaan lauantai illan huumaa. Eikä minusta silti tullut diabetikkoa yms. Valvoakin saatiin silloin myöhään ja se oli ok eikä ketään tullut aisiasta möykkäämään.
Hiukan vanhempina ala-astelaisina sitten juostiin porukalla naapurin kakaroiden kanssa ympäri maita ja mantuja iltamyöhään viikonloppuisin ja lomilla ja sekin oli ok. Ei tultu uhkailemaan sossutädeillä, vaikka ulkona myöhään leikkittiinkin. Tosin silloin ei tarvinnut pelätä kotiseudulla liikkumista yhtä paljon kuin nykypäivänä.
Olen surullinen etteivät nykyajan lapset tule kokemaan tätä kaikkea mitä koin 90-luvulla monen muun silloisen lapsen tapaan.
Erehdyin kerran jopa vilkaisemaan lastenohjelmia ja järkytyin näkemästäni. Millaista epäinhimillistä höttöä sitä lapsille näytetäänkään nykypäivänä ja kaikki on pilattu oikein huoella. Itkin, kun näin millaiseksi mömmöksi rakastamani ohjelmat Anniina Ballerina ja Franklin olivat muutettu. Kerran eräässä lastenohjelmassa oli kysymys: "Mikä näistä kuvavaihtoehdoista on puu?" Vaihtoehdot: "a) Ämpäri, b) keinu, c) puu" SIIS..?!?! Nyky lastenohjelmat pilaa kersojen aivot taikinaksi. Ala-arvoista saissea sanon minä. Alkuperäisiä muumejakin katsoin enkä silti ole tuolla haukkumassa jengiä tolloiksi, idiootti angostuuriksi.
Kamalaa hyysäämistä tämä meno nykyään!
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Kasvata omasi sitten paremmin.
Oi kyllä näin teen ;)
Olen 15 (syntynyt vuonna 2002) ja oma lapsuuteni oli täysin samanlainen. Olen iloinen siitä, että sain elää varhaislapsuuteni ilman nykyisen tasolle kehittynyttä teknologiaa (tabletteja yms). Kauheaa katsoa, kuinka addiktoituneita jo alle kouluikäiset lapset nykyään ovat älylaitteisiin ja ruutuihin.
Jokainen sukupolvi elää oman lapsuutensa siinä ajassa mihin on sattunut syntymään ja Sinun kuvailema lapsuus on suurimmalle osalle vieras.
Ei tosiaan tuollaista määrää lapset ole saaneet herkkuja ja sokeria, mitä annat ymmärtää, saati aikaisempina vuosikymmeninä, koska tietoa on ollut saatavilla ja osittain siihen ei perheessä ollut edes varaa tai edes tuotteita saatavilla.
Ja kyllä kasvissyöjiä on lapsissa ollut jo 70-luvulla, eikä se ole mikään tämän päivän ilmiö.
Samaa mieltä kanssasi. Lisäisin vielä kun syksy on ja koulut sekä hoitopaikat avanneet ovensa. Alkaa olla monen moista tartuntaa liikkeellä, kuten joka vuosi yleensäkin minkä ei pitäisi olla enää yllätys kenellekään.
Ongelmana siis usein ovat:
Vanhemmat jotka eivät infoa koulua tai hoitopaikkaa jos kotona ovat itse havainneet esimerkiksi täitä tai kihomatoja mitkä ovat yleisimpiä tartuntoja.
Kun jäädään odottamaan sitä infoa sieltä koululta tai hoitopaikasta ennen kun itse älytään tehdä asialle mitään. Kun ei välttämättä kukaan henkilökunnasta tiedä kenellä mitäkin on kun vanhemmat eivät saa suutaan auki. Ja kun on jo miltei epidemia käsillä, joku päättääkin asiasta ilmoittaa. Alkaa kauhea nillitys somessa ja muualla kun ei oltu aiemmin mitään sanottu.
Tuttava piirissäni on ollut tälläinen nillitys päällä ja itse teki täilöydön keväällä eikä infonnut hoitopaikkaa asiasta eikä tehnyt mitään muutakaan koska oli vain yksi täi. Munista ei tietoakaan kun asiaa ei sen enempää tutkinut kotona. Syytti hoitopaikkaa kun ei oltu infottu. Ja syy taisi olla siellä omassa peilissä.
Alkoi myös muita syyttelemään omasta tyhmyydestään kun tälläkään kertaa ei aikonut tehdä mitään ennalta kun täistä oli koulusta varoitettu ja moni kehotti jo ennalta varautumaan.
Etten yhtään ihmettele miten kaikki leviää kuin paska tuulettimeen.
Päiväkodeilla olen töissä ollut siivoojana joten ainakin näissä kohteissa on tuo info kulkenut hyvin ja ollaan sitten pystytty toimimaan sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sukupolvi elää oman lapsuutensa siinä ajassa mihin on sattunut syntymään ja Sinun kuvailema lapsuus on suurimmalle osalle vieras.
Ei tosiaan tuollaista määrää lapset ole saaneet herkkuja ja sokeria, mitä annat ymmärtää, saati aikaisempina vuosikymmeninä, koska tietoa on ollut saatavilla ja osittain siihen ei perheessä ollut edes varaa tai edes tuotteita saatavilla.
Ja kyllä kasvissyöjiä on lapsissa ollut jo 70-luvulla, eikä se ole mikään tämän päivän ilmiö.
Juuri näin.
Itse olen 60 -luvun lapsi eikä meillä ollut karkkia ja herkkuja kuin harvoin. Kesäloman juhlapäivä oli kun mummi lähetti paketin ja siinä oli mukana paketti Marie keksejä. Jäätelöä haettiin kerran viikossa eskimon verran kauppa-autolta.
Sokeroidut ja maustetut jugurtit vasta tuli kauppoihin, mummo teki kerran vuodessa kermahyytelöä marjojen kanssa. Sunnuntaisin "lussattiin" pullaa makeaan kahviin. Karkkia sai syntymäpäiväjuhlissa.
Omat lapseni ovat syntyneet vv 83-90 eikä heilläkään ole ollut sokerista lapsuutta. Karkkipäivä oli, markalla sai ostaa karkkia (kouluikäisenä sitten nousi 5 markkaan) lauantaisin. Sokerimuroja ostettiin 1 paketti kesäloman kunniaksi. Keksejä ja kakkuja syntymäpäivillä. Limua ja sipsejä vappuna ja uutenavuonna. Mehut tehtiin itse joten niidenkin sokeripitoisuus oli alempi kuin kaupan mehuissa. Jäätelöä ehkä kerran kuukaudessa.
Lapsenlapseni on nyt 2v ja tarhassa. Hän syö mieluummin marjoja ja hedelmiä, en tiedä onko saanut edes maistaa karamelleja tai sipsejä vielä. Ei ainakaan meillä enkä ilman lupaa edes antaisi. Hän ehtii kyllä myöhemminkin. Silti kyseessä ei ole mikään vouhotus vaan terve järki. Suolaa laitetaan puuroon mutta voisilmästä hän ei pidä, marjat on parempia. Onneksi niitä saa mummolan pihasta:)
Onneksi ap:n lapsuudessa vielä liikuttiin enemmän, muuten tuolla ruokavaliolla olisi kehittynyt vakava ylipaino!
Kasvata omasi sitten paremmin.