Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Turhautunut kaikkeen - mikä auttaa

Vierailija
22.08.2017 |

Olen kolmekymppiä lähestyvä nainen ja kaikki suoraan sanottuna vituttaa (ja en normaalisti käytä kirosanoja!).

Sairastuin nuorena psyykkisesti ja siinä meni kymmenen vuotta elämästä. Minulla on edelleen masennusta ja ahdistusneisuutta tai taipumus molempiin, mutta muuten olen terve.

En ole tähän mennessä rakentanut elämässäni mitään järkevää. En koe elämää mielekkäänä. Toivoin jo ala-asteikäisenä kuolevani. Jos rohkeus riittäisi hyppäisin junan alle (pelkään että jokin muu tapa vain vammauttaisi). Toivoisin että Suomessa laillistettaisiin eutanasia ja se sallittaisiin myös nuorelle. Olen nähnyt mitä pelleilyä ja kärsimystä ihmiselämä on ja minua ei suoraan sanottuna kiinnosta nähdä tätä loppuun. Toivon että en olisi koskaan syntynyt.

En saa työpaikkaa. Homehdun yksinäisyydessäni yksiössä. Miehet haluavat minusta vain seksiä. Suoraan sanottuna ällöttää.

Haluaisin lapsia, mutta en näe yhtälössä mitään järkeä - enhän itsekään nauti elämisestä

Olenko yksin

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
22.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän mistä puhut, mutta. Tunti kerrallaan, kunnes taas tuntuu siltä, että miksipä ei olisi täällä jos nyt kerran on atomit ihan minua varten tällaiseksi kokonaisuudeksi muodostuneet.

Vierailija
2/3 |
22.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole. Kuulostaa ihan joltain mitä itse mietin päivittäin. Tosin en ole tässä elämässä kelvannut edes seksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
22.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kiva - tai siis ikävä - kuulla että en ole yksin ajatusteni kanssa

-ap