En vain jaksa nousta enää sängystä
Silmäluomet painaa silmät kiinni melkein väkisin, motivaatio on hukassa, peitto on ihanan lämmin... Miksi mä nousisin tästä lämpimän peiton turvista karuun ja kylmään maailmaan. Haluaisin vain nukkua. Ja että ruoka ilmestyisi kaappiin itsestään. Lukiokin olisi kätevä käydä etänä. Niin ja autokoulu. Ja vittu kaikki. Kun mä en jaksaisi edes nousta syömään tai pesemään hampaita
Kommentit (8)
Itse taas kaipaan tekemistä, sosiaalisia kontakteja ja rytmiä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Itse jään kotio nukkumaan, aika on rajallinen ja yokirjotukset lähestyy. Teen töitä koulun ohella niin nyt on jääny joko läksyt tai lukeminen rästiin. Otan nyt tänään ja huomenna kiinni molemmissa sekä univelkaa nukun pois. Minusta on kyllä tarpeeksi hyvä syy jäädä, huomenna ei ole edes tunteja muutenkaan koska lukio järjestää taas noita niin ihania liikuntapäiviä ai että. Suurin osa noita vihaa ja se vie arvokasta opiskeluaikaa varsinkin abeilta -.-
Mulla on kirjoituksiin onneksi vielä aikaa, käyn lukion neljässä vuodessa (kaksoistutkinto). Itsekin mietin töiden hommaamista lukion ohella, mutta tuntuu etten selviä pelkästä opiskelustakaan :( Ja nyt mun olisi enää turha nousta kun myöhöstyisin joka tapauksessa
Ap
Masennus on opittua avuttomuutta. Selätä ongelmasi. Pillerit eivät sitä ainakaan tunnu tekevän.
Kärsin itse vakavan masennuksen ja olen nyt pikkuhiljaa päässyt jaloilleni. Eniten kadun sitä, etten hakenut apua. Kuvittelin, että jaksan nousta sieltä yksin ja toisaalta taas - avun hakeminen tuntui ylivoimaiselta. Jopa puhelinsoitto. Kuitenkaan en usko, että tilanne olisi mennyt niin pahaksi, jos olisin saanut apua.. lääkkeet itseni auttoivat nousemaan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Mieluummin elän tätä elämää ja nautin nyt kuin elän lääkevastaisena ja taistelen vuosia masennusta vastaan. Koskaan ei tiedä, koska tämä yksi ainoa elämä on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse vakavan masennuksen ja olen nyt pikkuhiljaa päässyt jaloilleni. Eniten kadun sitä, etten hakenut apua. Kuvittelin, että jaksan nousta sieltä yksin ja toisaalta taas - avun hakeminen tuntui ylivoimaiselta. Jopa puhelinsoitto. Kuitenkaan en usko, että tilanne olisi mennyt niin pahaksi, jos olisin saanut apua.. lääkkeet itseni auttoivat nousemaan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Mieluummin elän tätä elämää ja nautin nyt kuin elän lääkevastaisena ja taistelen vuosia masennusta vastaan. Koskaan ei tiedä, koska tämä yksi ainoa elämä on ohi.
Tai sitten parannuit spontaanisti samalla kun satuit syömään pillereitä. Hyvä, että parannuit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse vakavan masennuksen ja olen nyt pikkuhiljaa päässyt jaloilleni. Eniten kadun sitä, etten hakenut apua. Kuvittelin, että jaksan nousta sieltä yksin ja toisaalta taas - avun hakeminen tuntui ylivoimaiselta. Jopa puhelinsoitto. Kuitenkaan en usko, että tilanne olisi mennyt niin pahaksi, jos olisin saanut apua.. lääkkeet itseni auttoivat nousemaan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Mieluummin elän tätä elämää ja nautin nyt kuin elän lääkevastaisena ja taistelen vuosia masennusta vastaan. Koskaan ei tiedä, koska tämä yksi ainoa elämä on ohi.
Tai sitten parannuit spontaanisti samalla kun satuit syömään pillereitä. Hyvä, että parannuit.
Ikään kuin masennus ja alakulo ei voisi johtua aivoihin liittyvästä kemiallis-biologisista lainalaisuuksista, kuten minkä tahansa muunkin ihmiselimen kohdalla.
Ei tietenkään pullonhenkiähän siellä nupissa on. Kaikki on henkistä, omasta tahdosta kiinni sillä suunnallalla.
Arvioni älykkyydestäsi: keskivertotasoa suurinpiirtein, parhaimmillaan.
Hyvää päivänjatkoa :)
Itse jään kotio nukkumaan, aika on rajallinen ja yokirjotukset lähestyy. Teen töitä koulun ohella niin nyt on jääny joko läksyt tai lukeminen rästiin. Otan nyt tänään ja huomenna kiinni molemmissa sekä univelkaa nukun pois. Minusta on kyllä tarpeeksi hyvä syy jäädä, huomenna ei ole edes tunteja muutenkaan koska lukio järjestää taas noita niin ihania liikuntapäiviä ai että. Suurin osa noita vihaa ja se vie arvokasta opiskeluaikaa varsinkin abeilta -.-