Miksi masennus on nykyään joku synonyymi mielenterveysongelmalle kielenkäytössä?

Jos voidaan henkisesti huonosti niin ollaan aina mukamas masentuneita. Jos läheinen voi huonosti niin nekin on masentuneita. Aina vaan sitä masennusta ja masennusta. Koko masennus-käsite on tosi epämääräinen ja sopimuksenvarainen. Miksi sitä pitää viljellä joka paikassa? Ihan kuin saataisiin muka joku selitys asialle jos todetaan että joo, masennus. Voi helpotus, masennushan se on. Mitä uutta ymmärrystä jonkun masennus-sanan tuominen oikeasti keskusteluun muka tuo? Ei mitään.