Veljen vaimo jätti veljeni 2 kk sitten ja nyt oli paljastanut että suhde perhetuttuun :(
Jonka piti olla vaan hyvä kaveri. Pienet lapset ja veli aivan säpäleinä. Erokin vielä avohaava ja nyt tämä suhdetieto vielä. Mikä ihmisiä vaivaa?
Kommentit (37)
Valitettavasti juttu on täysin totta. Veljeni palkka sen verta vaimoa parempi että ei järkeä jäädä vanhempainvapaille. Ootteko tosiaan sitä mieltä että kun "rakastuu" niin voi vaan hylätä perheen? Niitä juttuja tulee ja menee, eikö nyky ajan ihmiset tuedä mitä sitoutuminen merkitsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo kuukausikaupalla vakuutelkut että vaan kavereita ovat. Pitäneet peliä toisen selän takana. Veli ollut uskollinen hyvä mies ja isä. Tässä palkinto. :( Viikonloppuja vain olisi lasten kanssa saamassa.
Miksi vain viikonloppuja? Jos hän on pitänyt vanhempainvapaat puoliksi ja ottanut muutenkin puolet lasten hoitovastuusta, niin miksi hän joutuisi tyytymään vain viikonlopputapaamisiin?
Ai niin, mutta kun tämä sinun porvoolainen veljesi ei halunnut olla lasten kanssa kotona vanhempainvapaalla.
Vanhempainvapaat ei kuulu tähän mitenkään, joten turha yrittää niillä hämätä.
Kyllä ne kuuluvat. Jos mies ei halua olla lasten kanssa vanhempainvapailla, niin miksi hänen pitäisi saada heidän lähihuoltajuutensa? Miksi hän edes haluaisi sitä?
Mutta tämähän on ihan keksitty koko avaus, sen mies-nainen-kaveruus -tyypin keksimä.
Se miten perhe on järjestänyt elämänsä ja työnjakonsa yms... asiat kun vielä ollaan yhdessä, se ei kerro siitä miten ihmiset suoriutuu lasten kanssa eron jälkeen, silloin tilanne on uusi. Jos näin ajateltaisiin niin silloin pettäjän (eli tässä tapauksessa naisen) pitäisi automaattisesti saada vain ne viikonloppu-vuorot lasten kanssa koska on petoksellaan osoittanut ettei ole sitoutumiskykyinen perheeseensä.
Jos mies ei ole voinut ottaa työstään vanhempainvapaata, niin millä todennäköisyydellä hänen tilanteensa on nyt muuttunut niin, että hän voi tarvittaessa jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, hakea joka päivä lapsen ajoissa päiväkodista, lähteä mukaan neuvolareissuille jne?
Miehet haluaisivat rusinat pullista: perheen ja lapsia mutta samalla säilyttää vapauden käydä töissä, edetä ja ansaita hyvin. Sitten kun tulee ero niin ihmetellään, miksi vaimo saa lasten lähihuoltajuuden.
Mutta en jatka tätä keskustelua, koska kuten sanottu, kyse on aloittajan keksimästä tarinasta, ei todellisesta tapahtumasta.
Vierailija kirjoitti:
Se miten perhe on järjestänyt elämänsä ja työnjakonsa yms... asiat kun vielä ollaan yhdessä, se ei kerro siitä miten ihmiset suoriutuu lasten kanssa eron jälkeen, silloin tilanne on uusi. Jos näin ajateltaisiin niin silloin pettäjän (eli tässä tapauksessa naisen) pitäisi automaattisesti saada vain ne viikonloppu-vuorot lasten kanssa koska on petoksellaan osoittanut ettei ole sitoutumiskykyinen perheeseensä.
Lasten huoltajuuskuviot ei todellakaan ole paikka alkaa rankaisemaan aikuisia heidän teoistaan. Siinä pitäisi ajatella ensisijaisesti lasten etua ja kiistämätön tosiasia on, että äiti on varsinkin pienelle lapselle tärkeämpi kuin isä, joten on lasten etu turvata heille paljon aikaa äidin kanssa eron jälkeen. Jos isä rakastaa lapsiaan, niin hän ymmärtää tilanteen ja ottaa enemmän roolia sitten, kun lapset ovat hieman isompia.
Sitä paitsi aikuisen ihmisen pitää pystyä käsitellä hankalatkin asiat ja nousta jaloilleen. Ei yhden parisuhteen lahoamien voi koko ihmistä lamaannuttaa. Paska säkä, että näin kävi, mutta nyt katse eteen.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, naisella on tänä päivänä täysi oikeus olla onnellinen. Kuihtuminen onnettomassa liitossa ei tee hyvää kenellekään. Kun rakkaus iskee, niin sydäntä on kuunneltava tai saa katua loppu elämänsä.
Siis lyhyesti naisella on oikeus omiin tunteisiin, sis. Laatuaikaa vieraan kanssa ja se on vain tasa-arvoa :)
Vierailija kirjoitti:
Vaimo kuukausikaupalla vakuutelkut että vaan kavereita ovat. Pitäneet peliä toisen selän takana. Veli ollut uskollinen hyvä mies ja isä. Tässä palkinto. :( Viikonloppuja vain olisi lasten kanssa saamassa.
Vai ihan palkinto... Toivottavasti tiedät, että veljesi on ollut hyvä mies ja hyvä isä, hyvä isä hän voi olla jatkossakin, vaikka ei olisi lähivanhempi.
Muista tämä sääntö: Kun nainen eroaa on vika aina miehen, kun mies eroaa on hän petturisika.
Tämän takia en ikinä halua parisuhdetta tai lapsia. Ei ihmisiin voi luottaa.
Kaikille tulee ihastuksia pitkässä suhteessa, onko valtaosan ihmisistä mielestä siis ok vaan jättää se entinen siinä kohtaa? Olen äimistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti juttu on täysin totta. Veljeni palkka sen verta vaimoa parempi että ei järkeä jäädä vanhempainvapaille. Ootteko tosiaan sitä mieltä että kun "rakastuu" niin voi vaan hylätä perheen? Niitä juttuja tulee ja menee, eikö nyky ajan ihmiset tuedä mitä sitoutuminen merkitsee?
Eivät tiedä, sen takia erotaan niin paljon.
Mitä jos pitäisit huolen omista asioistasi, kun tuskin kuitenkaan tiedät tämän vaimon henkilökohtaisia syitä toiminnalle? Suhteet, sekä veljeesi, että uuteen mieheen, ovat heidän yksityisasioitaan, joista sinä et tiedä kaikkea, vaikka veljesi paljon kertoisikin.
Koskaan ei tiedä millaisia kenenkin parisuhteet on. Itse jätin mieheni vasta, kun rakastuin toiseen.
Taustoista sen verran, että mies lopetti täysin fyysisen suhteen pari vuotta aikaisemmin. Ei edes suostunut halaamaan, ei nukuttu yhdessä. Suuttui ja pilkkasi jopa, kun yritin ehdottaa ravintolaillallista tai jotain yhteistä tekemistä. Minulla oli tunne, että olen täysin vain laskunmaksaja suhteessamme, kun maksoin lainat, vakuutukset, auton ym. paremmalla palkallani. Mies ei panostanut mihinkään. Ei sellaista suhdetta sanota parisuhteeksi. Täysin kämppäkavereita, mihin en ollut tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miten perhe on järjestänyt elämänsä ja työnjakonsa yms... asiat kun vielä ollaan yhdessä, se ei kerro siitä miten ihmiset suoriutuu lasten kanssa eron jälkeen, silloin tilanne on uusi. Jos näin ajateltaisiin niin silloin pettäjän (eli tässä tapauksessa naisen) pitäisi automaattisesti saada vain ne viikonloppu-vuorot lasten kanssa koska on petoksellaan osoittanut ettei ole sitoutumiskykyinen perheeseensä.
Lasten huoltajuuskuviot ei todellakaan ole paikka alkaa rankaisemaan aikuisia heidän teoistaan. Siinä pitäisi ajatella ensisijaisesti lasten etua ja kiistämätön tosiasia on, että äiti on varsinkin pienelle lapselle tärkeämpi kuin isä, joten on lasten etu turvata heille paljon aikaa äidin kanssa eron jälkeen. Jos isä rakastaa lapsiaan, niin hän ymmärtää tilanteen ja ottaa enemmän roolia sitten, kun lapset ovat hieman isompia.
Sitä paitsi aikuisen ihmisen pitää pystyä käsitellä hankalatkin asiat ja nousta jaloilleen. Ei yhden parisuhteen lahoamien voi koko ihmistä lamaannuttaa. Paska säkä, että näin kävi, mutta nyt katse eteen.
Höpö höpö! Jos äiti rakastaisi lapsiaan, niin ei ensinnäkään rikkoisi perhettä ja jos sen typeryyden tekee, niin ei ainakaan yrittäisi tahallaan sotkea lasten ja isän keskinäistä elämää. Mutta näinhän äiti ei ajattele "koska hänellä on oikeus".
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei tiedä millaisia kenenkin parisuhteet on. Itse jätin mieheni vasta, kun rakastuin toiseen.
Taustoista sen verran, että mies lopetti täysin fyysisen suhteen pari vuotta aikaisemmin. Ei edes suostunut halaamaan, ei nukuttu yhdessä. Suuttui ja pilkkasi jopa, kun yritin ehdottaa ravintolaillallista tai jotain yhteistä tekemistä. Minulla oli tunne, että olen täysin vain laskunmaksaja suhteessamme, kun maksoin lainat, vakuutukset, auton ym. paremmalla palkallani. Mies ei panostanut mihinkään. Ei sellaista suhdetta sanota parisuhteeksi. Täysin kämppäkavereita, mihin en ollut tyytyväinen.
Teit ihan oikein, paitsi että ensin ero ja sitten vasta rakastuminen toisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei tiedä millaisia kenenkin parisuhteet on. Itse jätin mieheni vasta, kun rakastuin toiseen.
Taustoista sen verran, että mies lopetti täysin fyysisen suhteen pari vuotta aikaisemmin. Ei edes suostunut halaamaan, ei nukuttu yhdessä. Suuttui ja pilkkasi jopa, kun yritin ehdottaa ravintolaillallista tai jotain yhteistä tekemistä. Minulla oli tunne, että olen täysin vain laskunmaksaja suhteessamme, kun maksoin lainat, vakuutukset, auton ym. paremmalla palkallani. Mies ei panostanut mihinkään. Ei sellaista suhdetta sanota parisuhteeksi. Täysin kämppäkavereita, mihin en ollut tyytyväinen.
Teit ihan oikein, paitsi että ensin ero ja sitten vasta rakastuminen toisiin ihmisiin.
Tunteille ei mitään voi. Eron laitoin vireille välittömästi, kun uusi mies tuli kuvioon. Näin jälkeen ajateltuna olisi ollut parempi erota jo useita kuukausia aiemmin, kun olin jo varma ettei avioliitto enää toimi.
Hmm, et sinä tiedä, millainen aviomies veljesi on ollut! Kyllähän noita selityksiä on jälkikäteen lähipiirissä kuullut, kuinka oli hyvä mies tai hyvä vaimo ja todellisuus ihan muuta mitä sukulaisille suolletaan..
Mistä ap tietää, mitä siinä liitossa on tapahtunut? Voihan vikaa olla veljessäsikin. En minä ainakaan tiedä siskoni parisuhteesta yksityiskohtia, koska en tiedä mitä neljän seinän sisällä tapahtuu.
Miehillehän tuo on muuten aivan normaali toimintamalli. Erotaan vasta sitten, kun on uusi jo odottamassa.
Se miten perhe on järjestänyt elämänsä ja työnjakonsa yms... asiat kun vielä ollaan yhdessä, se ei kerro siitä miten ihmiset suoriutuu lasten kanssa eron jälkeen, silloin tilanne on uusi. Jos näin ajateltaisiin niin silloin pettäjän (eli tässä tapauksessa naisen) pitäisi automaattisesti saada vain ne viikonloppu-vuorot lasten kanssa koska on petoksellaan osoittanut ettei ole sitoutumiskykyinen perheeseensä.