Lapsen jättäminen itkien päiväkotiin

Jos lapsi on itkuinen ja takertunut vanhempaan niin ainakin omasta mielestäni vähän turhan brutaalia olisi laittaa lapsi näkisin maahan ja jättää itkemään. Siksi esim, itse pidän sylissä kunnes on itse vapaaehtoisesti valmis irrottautumaan sylistä eikä niin enää takerru. Juuri tuollaisissa tilanteissa tarvittaisiin hoitajien pelisilmää eli olisi hyvä huomioida lapsi ja koittaa ottaa hänet vaikka syliin tai jutella ja ehdottaa vaikka leikkiä mihin lapsi voisi mennä. Voi olla että tehoaa tai ei mutta ei lasta voi yksin jättää pihalla itkemään heippojen kera. Tässäkin on eroa hoitajissa, jotkut yrittävät parhaansa auttaakseen tilannetta ja jotkut eivät huomioi lasta ollenkaan. (Vaikka olisivat vapaana eli eivät ole juuri silloin kiinni jossain toisessa tilanteessa) Tietenkään ei tuokaan ole niin yksioikoista että miten olisi parasta hoitaa tilanne. Parempi varmaan että lapsi itse hyväksyy lähteä äidin sylistä kun se että lapsi revitään väkisin hoitajan syliin.

Mitäs mieltä lto on sellaisesta tekniikasta että äiti vie lapsen leikkimään ja aloittaa jonkun leikin leluilla? Monesti joudun tekemään näin aamulla kun en pysty jättämään itkevää lasta yksin lattialle leikkimään kun hoitajia ei näy eikä kuulu missään.

Ei kannata jättää vastuuta erotilanteessa lapselle ja odottaa, että hän on valmis eroamaan vanhemmastaan. Aikuinen tekee päätökset ja pitää huolta siitä, että lapsella on hyvä olla. Ei kannata tiputtaa lasta myöskään kylmästi pk:n pihalle, vaan itse voi olla aktiivinen ja viedä lapsi omahoitajan tai muun tutun aikuisen syliin.

T. Lto

Lapsen jättäminen itkien päiväkotiin - ryhdistäydy hyvä ihminen, ihmettelee se lapsikin sun itkuas.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs mieltä lto on sellaisesta tekniikasta että äiti vie lapsen leikkimään ja aloittaa jonkun leikin leluilla? Monesti joudun tekemään näin aamulla kun en pysty jättämään itkevää lasta yksin lattialle leikkimään kun hoitajia ei näy eikä kuulu missään.

Lto on sitä mieltä, että vanhempi vie lapsen pk henkilökunnan luo. Ei ne lelut siellä lastasi hoida, eikä lapsi itse itseään lelujen avulla. Jos pihalla ei ole riittävästi henkilökuntaa lastasi vastaanottamaan, niin otat asian esille ryhmän työntekijöiden kanssa, pk:n johtajan kanssa tai tarvittaessa varhaiskasvatusviraston kanssa. Trendi on se, että päiväkotien aukioloaikoja pidennetään, mutta henkilökuntaa ei palkata lisää. Se johtaa henkilökunnan alimitoitukseen, joka johtaa heikkenevään palvelun laatuun. Asiakkaan tehtävä on tehdä valitus, kun henkilökuntaa ei enää riitä edes lapsen vastaanottamiseen.

T. Lto

Minun lapseni aloitti nyt hoidon ja eskarin ekaa kertaa elämässään. On ollut kotihoidossa. Itkulla mennään ja itkua on myös iltaisin kotona asiasta. Sanoo että tädit määräilevät ja käskevät syömään ruokaa. Tämän syömiseen liittyvä ongelma oli kyllä odotettavissa. Kotona on kuitenkin saanut keplotella sen ruuan kanssa jonkun verran. Mutta eiköhän se tästä lähde rullaamaan. Kovasti kyllä vaati saada jäädä kotiin. Kyllähän se äidistä ja isästä pahalta tuntuu. Mutta näin tämä menee.

Itse ainakin koin tuon tilanteen lapsuudessani hylkäämisenä, ja jonkinlaiset traumat siitä jäi. Jotain kertoo jo se, että muistan sen, vaikka olin noin 3-4 vuotta. Olin todella ahdistunut lapsena päiväkotiin joutumisesta, vaikka ahdistus vähän helpottikin päivän mittaan.

Voi olla, että monikaan vanhempi ei halua ajatella asiaa tältä puolelta, koska lapset on silti jätettävä hoitoon. Ap:n pilkkaaminen on silti turhaa, eikä auta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jättää vastuuta erotilanteessa lapselle ja odottaa, että hän on valmis eroamaan vanhemmastaan. Aikuinen tekee päätökset ja pitää huolta siitä, että lapsella on hyvä olla. Ei kannata tiputtaa lasta myöskään kylmästi pk:n pihalle, vaan itse voi olla aktiivinen ja viedä lapsi omahoitajan tai muun tutun aikuisen syliin.

T. Lto

No hyvä tietää että tuo olisi paras tapa sitä nimittäin on miettinyt että tykkääkö joku hoitaja kyttyrää jos vaikeasti äidistä eroava lapsi lykätään syliin. Miksei muuten hoitaja voi itse ehdottaa tätä jos on vieressä? Tai siis jotkut tekevätkin niin.

Ymmärrän ap hyvin. Ei musta ollut jättämään itkevää lasta päiväkotiin. Tein päätöksen ja jäin kotiin vielä. Vuoden päästä yritettiin uusiksi ja silloin tilanne olikin aivan eri. Sitten lapsi jäi jo hyvillä mielin.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koin tuon tilanteen lapsuudessani hylkäämisenä, ja jonkinlaiset traumat siitä jäi. Jotain kertoo jo se, että muistan sen, vaikka olin noin 3-4 vuotta. Olin todella ahdistunut lapsena päiväkotiin joutumisesta, vaikka ahdistus vähän helpottikin päivän mittaan.

Voi olla, että monikaan vanhempi ei halua ajatella asiaa tältä puolelta, koska lapset on silti jätettävä hoitoon. Ap:n pilkkaaminen on silti turhaa, eikä auta asiaa.

Minä myös luulen, että suurin osa haluaa selittää itselleen, että itku lakkaa kun äiti katoaa jne..

Mutta mitäs jos lapselle se onkin hylkäyskokemus?

Meillä pojat 2 ja 4 v oli pkodissa ja 4v jäi aina reippaasti ja tykkäsi leikkiä. 2 itki joka kerta ja alkoi monesti itkeä jo kun päiväkoti näkyi.

Selvisi, että siellä oli yksi väsynyt hoitaja joka ei sietänyt lapseni itkua yhtään eikä tarjonnut syliä. Hän myös oli nukkarissa tiuskinut lapselleni. Isompi sisarus nimittäin kertoi vasta pitkän ajan jälkeen, kun kyselin tästä tädistä asioiden valjettua.

Tämän hoitajan asenne oli kyllä silminnähden ärsyyntynyt ja kerran hän tuumasi ääneen, että ja aina sama virsi sulla xxxxx.

Onneksi siellä oli toinen turvallinen aikuinen joka otti lapseni hädän huolekseen ja sai pelot poistumaan reilun kahden kuukauden päästä hoidon aloittamisesta.

Minä taas hämmästyn että ap lytätään. Oikeastiko teillä ei se lapsen itku tunnu missään?? Te vasta äitejä olette. Ilmankos tykkäätte käydä kaupassa ja salilla töiden jälkeen ja hakea lapsenne vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni lapsi lopettaa itkun kuin seinään kun vanhempi kävelee ovesta ulos." Äiti menee nyt töihin ja hakee sinut iltapäivällä, heippa".

Meillä meni just näin. :)

Vierailija kirjoitti:

Mua kans kiinnostais onko asiasta vaikka mitään tutkimustuloksia? Onko siis esimerkiksi vaikutuksia, mitkä näkyy ehkä vasta paljon myöhemmin? Onhan se lapsi pakko aikanaan kouluun laittaa juu, mutta kyllä sitä vain äitinä voi tämmöisiä pohtia...

Samaa mietin. Ja onhan siinä aika huima ero jos on alle 3v tai 7v. Vanhempien tarpeestahan se päivähoitoon vieminen johtuu. Ihan syyllistämättä, pakkohan sitä rahaa on tienata että saa leipää pöytään. En usko että noin pienelle lapselle vielä on parhaaksi pakottaa eroon vanhemmista vaikka toisaalta en myöskään usko siitä kovin pahoja traumoja syntyvän. Paras tilanne varmaan olisi jos voisi hoitaa lapset kotona ja tuttavapiirissä/ naapurustossa olisi saman ikäisiä joiden seurassa lapsi pääsisi harjoittelemaan sosiaalisia taitoja ja yhteisleikkiä. Mä ajattelen että vasta lähempänä eskari ikää alkaa lapselle oikeasti olla hyödyllistä totutella ryhmässä olemiseen ja muutenkin vähän valmistautua tulevaan koululaisen rooliin. Sitä ennen en näe sitä mitenkään välttämättömänä jos on vaihtoehto. Useimmilla ei taida olla.

Meillä tarhantäti ehdotti että soita 5 minuutin kuluttua autolta, lapsi ei enää itke silloin. Se parantaa äidin mielen :)