Miten jotkut osaa kääntää epäonnen voitoksi?

Hei ap. 

Otsikkoosi laitoit varsin laajan ja abstraktinkin kysymyksen.  Tekstissä mainitsit, että perheessänne on nyt harmeja remonttiasioissa.  

Kommentoin jotain tuohon itse otsikkokysymykseen, koska en osaa perhetilanteeseenne suoraan mitään sanoa. Toivon, että siitä on jotain apua silti.

Mielestäni epäonnea tai vastamäkiä ei kuulu 'manipuloida' voitoksi. Vaan oman käsitykseni mukaan ne, jotka selviytyvät onnettomuuksista, eivät kiellä tapahtuneita tosiasioita, vaan hyväksyvät sen. Jos otetaan nyt ihan arkinen esimerkki niin jos vaikka leivottava kakku palaa pinnalta, niin ei 'teeskennellä' että ihan hyväähän se on tai kuuluukin olla tumma, vaan hyväksytään tosiasia että nyt tämä kakku meni mönkään. Sama pätee isompiin asioihinkin: avioero, irtisanoutuminen töistä, ihmissuhdeongelmat jne. Ensin siis nähdään, että nyt tuli pulma eikä kielletä sitä. MUTTA: se ratkaiseva ero on siinä, miten ongelmaan ja tapahtuneeseen suhtaudutaan tämän jälkeen. Ihminen, jolla on hyvät selviytymistaidot, ryhtyy miettimään, miten tilanteen saa korjattua, näkee eri vaihtoehtoja, pyrkii toimimaan asian eteen. Saako kakun pelastettua kuorimalla palanut kerros pois / parisuhteen ongelmat, mitä voimme tehdä selättääksemme ne / mistä voisin etsiä nyt uutta työtä jne. Tämä ei ole helppoa, ei selviytyjillekään, mutta he kuitenkin pystyvät näkemään vaihtoehtoja, toivoa ja ratkaisuja tai sovelluksia. Näiden näkemiseen voi itseään harjoittaa. Tärkeä taito on oppia antamaan itselleen anteeksi, hyväksyä että itse ja muut tekee virheitä, epäonnistumiset kuuluvat elämään yms armollista, lempeää asennetta. Ja sen lisäksi oppia haarukoimaan, mitä kaikkea minä voinkaan kokeilla parantaakseni tilannetta.

Saitko tästä mitään itsellesi sopivaa?