Lue keskustelun säännöt.
Petetyt, haluatteko kertoa oman tarinanne?
13.08.2017 |
Olen 29-vuotias nainen, ja olen parisuhteessa. Aiempi parisuhteeni loppui kun olin 25-vuotias, siitä syystä että mies paljastui valehtelijaksi. Olen huomannut alkaneeni oireilla noiden asioiden takia vasta viime aikoina, ja siksi tämän viestinkin kirjoitan.
Aloin seurustella ensimmäisen miesystäväni kanssa ollessani 20-vuotias. Jo ihan alkuvaiheessa hän jäi kerran kiinni valheesta, oli väittänyt tavanneensa erästä miespuolista kaveriaan, mutta mutkien kautta selvisi että hän tapasikin entisen tyttöystävänsä. Annoin silloin anteeksi. Asuimme muutaman vuoden yhdessä, ja enimmäkseen kaikki meni ihan hyvin, mutta kun suhde alkoi mennä alamäkeä ja aloimme etääntyä toisistamme, alkoi hän taas tavata tätä samaa exää. Onneksi oli sen verran huono valehtelija, että aavistin sen, ja pienessä kaupungissa asioita on myös helppo saada selville.
Kun keskustelimme asiasta ja totesin haluavani luottamuspulan takia erota, vannoi mies ettei tuon naisen kanssa ollut tapahtunut mitään epäsopivaa. Ajattelinkin pitkään, että ei minua oikeasti ole petetty, jos kerran seksiä ei ole harrastettu. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, että luottamukseni kyllä petettiin ja useasti, ja tämä vaikuttaa valitettavasti suhtautumiseeni parisuhteisiin myös nykyään. Luotan kyllä nykyiseen mieheeni, eikä hän ole koskaan valehdellut mistään, mutta tunnen silti aina tarvetta muistuttaa itselleni, etten voi olla riippuvainen kenestäkään muusta kuin itsestäni. Exästä olen päässyt hyvin yli, mutta tuon naisen nimenkin näkeminen jossain saa minut epämääräisen ahdistuneeksi. Paikkakunnan vaihto on auttanut myös loistavasti!
Tällainen oli minun tarinani. Haluaako joku muu petetty tai loukattu kertoa oman tarinansa? Vertaistukea :)
(olen tehnyt kokemuksistani aloituksen kerran aiemminkin, jos joku ihmettelee lukeneensa saman jo kerran)
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä auttaako tarinani sinua mitenkään, mutta voin minä sen kertoa.
Olen 32-vuotias ja olin entisen mieheni kanssa viisi vuotta. Hän oli ensimmäinen vakava suhteeni ja ainut mies, jonka kanssa olen ollut avoliitossa. Sanoisin myös, että ainut mies, jota olen tosissani rakastanut ja jonka kanssa oikeasti suunnittelin eläväni loppuelämäni. Olimme puhuneet häistä ja perheenperustamisesta ja viimeiseen asti uskoin miehenkin olevan tosissaan minun kanssani. Vajaa vuosi sitten minulle selvisi, että hänellä oli ollut noin vuoden sivusuhde entisen tyttöystävänsä kanssa. Naisen, jota mies oli aina moittinut minulle, kun hän tuli puheeksi. He tapasivat työn puolesta muutaman kerran vuodessa ja aina ennen noita tapaamisia mies sanoi tyyliin: "Voi h**vetti kun pitää taas mennä sinne ja viettää aikaa sen akan kanssa. Yhtään ei kiinnostaisi sen seura". Minä uskoin, että kyse oli heidän eron jälkeen huonoista väleistään ja olin myötätuntoinen ja kannustava. Tapaamisten jälkeen olin tavallistakin hellempi ja keksin mukavaa tekemistä, jotta ikävä työtapaaminen unohtuisi pian. Kiitoksena tuosta minua petettiin sumeilematta kuukausia. En vieläkään ymmärrä miten mies pystyi olemaan niin vakuuttava etten osannut epäillä mitään ennen kuin muutama viikko ennen asian paljastumista. Silloinkin epäilys kävi vain häivähdyksinä mielessä ja pisti miehen muuttuneen käytöksen muiden tuolloin tapahtuneiden asioiden piikkiin. Ennen tuota muutaman viikon aikaa en ollut edes havainnut muutosta miehen käytöksessä. Mietin edelleen, mitä olisin voinut tehdä, jotta olisin huomannut jotain aiemmin. Ystävät vakuuttavat, että en mitään. Hekin uskoivat miehen olleen oikeasti tosissaan minun kanssani. Eniten meitä tavannut ystäväkään ei ollut huomannut mitään epäilyttävää, vaan piti meitä aidosti rakastuneina. Silti moitin itseäni, että annoin toisen noin vedättää minua. Ajatuksia tuosta miehestä en osaa edes pukea sanoiksi. Niin kipeää tekee vieläkin. Uutta suhdetta en ole voinut edes ajatella. Kaikesta huolimatta tuntuu, että rakastan tuota pettäjämiestä liikaa alkaakseni mihinkään uuteen. Eikä kukaan varmasti jaksaisikaan prosessia, joka vaadittaisiin että taas luottaisin johonkin mieheen. Onneksi minulla on hyviä ystäviä ja mieleinen työ sekä kivat harrastukset. Niiden avulla jaksan eteenpäin, vaikka kipeää tekee. Hienoa, että sinä ap olet päässyt noin hyvin asian yli ja olet löytänyt rinnallesi luotettavan kumppanin. Antaa minullekin toivoa, että ehkä joskus aika on vielä kypsä minunkin aloittaa uutta suhdetta.
Tuli ehkä hieman sekava teksti, mutta tästä on vaikea kirjoittaa sujuvasti. Toivottavasti saat selvää ja tästä oli jotain apua.