ISO hematooma kohdussa raskauden aikana

Ensimmäisessä IVF-raskaudessa rv7 alkoi yhtä-äkkiä verinen vuoto, isoja hyytymiä, joista yritin alkiota etsiä. Ei kipuja mutta järjetön pelko keskenmenosta. Päivän päästä ultrassa kuitenkin löydettiin syke ja hematooma johon ei enää aktiivista vuotoa. Sen jälkeen enää rusehtavaa vuotoa joka väheni vähitellen ja rv 12 todettiin hematooman hävinneen. Sairaslomalla olin rv12 saakka välttäen rehkimistä ja viettäen ”nunnan elämää” kuten lääkäri sanoi :D sen jälkeen ei enää mitään probleemaa ja lapsi syntyi rv40

Hyi alkoi ahdistaa. Mulla näkyi varhaisultrassa (7+0) mahdollista hematoomaa.

Kannassa lukee:

Raskausontelon ympärillä ja kohdun sisäsuun päällä sameakaikuista ilm. hematoomaa.

Sanoi olevan ihan normaalia ja vaaratonta ka ettei kannata pelästyä mahdollista vuotoa..

Apua :( pitäiskö kuitenkin olla huolissaan?

Raskaus alkoi kaksosraskautena, toinen sikiö meni kesken viikon 9 tienoilla ja sen puolelle kohtua tuli hemanooma. Vuoto jatkui koko raskauden läpi, välillä tosi runsaana, välillä oli viikkoja kun ei vuotanut lainkaan. Kävin pari ylimääräistä kertaa päivystyksessä ultrassa, muuten raskaus eteni normaalisti. Terve tyttö syntyi muutaman viikon etuajassa.

AP:lle tsemppiä loppuviikoille!

Iso hematooma alavatsalla, onneksi raskauden edetessä nousi ylemmäs jotta synnytystie jäi vapaaksi. Lepo, lääkkeet, seuranta. Ensin lapsen selviytymismahikset oli 70%, sittemmin putosi 30%:iin. Ultraaja kehotti aborttiin, että kohtu ei vahingoittuisi. Lääkäri olisi antanut luvan aborttiin vielä 3kk jälkeenkin, mutta oli onneksi sitä mieltä että kohtu kestää. Terve lapsi syntyi 3vk etuajassa (kai siksi ettö oli itsekin iso). Odotus oli raastavaa, mutta onneksi päättyi hyvin.

Minä aloin vuotaa verta rv5+5, pelkäsin keskenmenoa. Verta vuoti puolivälille raskautta enemmän tai vähemmän, syynä hematooma. Lääkäri sanoi, että syynä joko kaksosraskaus (joista toinen meni kesken), tai ns.sisäinen iso mustelma, joka tyhjeni.

Peloista huolimatta saimme terveen täysiaikaisen vauvan!

Vuoto hematoomasta alkoi rv 15, muutaman päivän päästä tuli kohtutulehdus, lapsivedet menivät ja sikiö kuoli kohtuun. Epäilys oli, että tulehdus olisi tullut hematooman takia kun paikat olivat "auki" ja tulehduksen takia lapsivedet menivät, mutta mitään varmaa ei ole. Voi olla, että tulehdus olisi tullut ilman hematoomaakin, ken tietää...

Itselläni. Viikolla 23 todettiin kun tuli vuotoa. Olin juuri harrastanut liikuntaa ed iltana ja kantanut isot kauppakassit kotiin. Toteamisen jälkeen olin vuodelevossa 1kk ja lopun aikaa myös rauhallisemmin. Täysaikainen terve lapsi syntyi mutta ehkä vähän pienikokoinen. Mulla oli istukka etuseinässä, sanoivat että tuolloin herkemmin tulee.

Itsellä todettiin jo viikolla 5, ja koska hematooma oli iso, niin varoitettiin, että km on hyvin todennäköinen. Tyttö syntyi viikolla 42, raskaus oli stressaava, mutta kaikki meni hyvin <3

3 raskautta, kaikissa veristä vuotoa ekalla kolmanneksella. Vain viimeisin tutkittiin ja oli hematooma ja se hävisi itsekseen. Kirkasta verta tuli ihan holahtamalla muutamaan otteeseen.

Lisää kokemuksia, kiitos!

Itselläni ekassa raskaudessa holahteli-vuodot alkoivat rv 9+. Todettiin noin 5cm hematooma. Olin vuodelevossa ja hematooma vuoteli ruskeana vuotona hiljalleen pois. Toisessa raskaudessa vuoto alkoi rv 7+. Hematooma oli noin 6cm. Vuodot loppuivat nopeasti, kuitenkin kontrolliultrassa sikiön sykettä ei enää nähty.

Nyt kolmas raskaus ja vuoto alkoi 9+0. Vuoto runsasta hyytymää, todettiin 7cm hematooma. Seuraavana päivänä vuoto runsastui, taju lähti. Sairaalassa todettiin hematooman pienentyneen, syke löytyi. Seuraavana päivänä ultrassa hematooma taas kasvanut ollen 8cm ja rv 9+3. Caprilon ja lepo hoitona. Katsotaan miten tämä päättyy.

Mulla oli tokassa raskaudessa, alkoi vuotaa viikolla 10. Synnärillä ultratriin ja sikiö voi hyvin. Vuotoa oli vain päivän verran, lapsi syntyi täysiaikaisena ja on aivan terve. En tajunnut huolehtia asiaa oikeastaan ollenkaan raskauden aikana, kun hoitohenkilökunta ei sellaiseen antanut aihetta. Synnytyksessä kätilö näytti hematooman jäljen istukassa.

Minulla oli iso hematooma muistaakseni viikolla 14. Sain tosi ristiriitaista tietoa eri lääkäreiltä. Yksi sanoi ettei saa liikkua ettei hematooma vie sikiötä mukanaan, toinen taas sanoi että lenkille vaan että vuotaa pois. Liikuin normaalisti ja hematooma valui pois parissa viikossa. Loppuraskaus meni normaalisti ja syntyi terve lapsi.

Vierailija kirjoitti:

3 raskautta, kaikissa veristä vuotoa ekalla kolmanneksella. Vain viimeisin tutkittiin ja oli hematooma ja se hävisi itsekseen. Kirkasta verta tuli ihan holahtamalla muutamaan otteeseen.

Joo, minulla myös näin kaikissa kolmessa raskauksissa. Toisessa raskaudessa hematooma oli kaikista suurin ja vuosi eniten. Synnytyksen yhdessä kalvoissa oli todella suuri ”kuollut” kohta, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Mulla on ollut. Vuoteli reippaasti mutta hyvin meni raskaus loppuun asti.

Nyt tuli vastaan tutun näköinen ketju! Väittäisin jopa, että olen tainnut tämän aloittaa. Kerron miten minulla meni.

Kaikki tosiaan alkoi joskus rv 10 paikkeilla. Pyöräilin illalla kaverin luokse ja aloin ihmettelemään kahvipöydässä, kun vatsa tuli niin omituisen kipeäksi. Heräsin yöllä kotona siihen, kun verta holahti sänkyyn. Olin ihan varma keskenmenosta.

Seuraavana päivänä neuvolan puhelinpalvelussa minua neuvottiin menemään terveyskeskukseen, jotta saan lääkäriltä lähetteen ultraan, että voidaan tarkistaa onko kohtu tyhjentynyt kunnolla. Menin terveyskeskukseen ja en muista, että minua olisi ikinä otettu niin kylmästi vastaan. Sairaanhoitaja sanoi, että ”Ei näille alkuraskauden keskenmenoille yleensä tehdä mitään niin mitä odotit tältä käynniltä saavasi?”. Siinä itkua tihrustaessani onnistuin kuitenkin vaatimaan itselleni lääkäriajan. Lääkäriltä sain lähetteen ultraan sairaalaan, jossa kävin vielä saman päivän aikana.

Ihmetys oli suuri, kun kohdusta löytyi elävä, viikkoja vastaava sikiö. Raskauden jatkumisesta ei kuitenkaan ollut varmuutta, koska hematooma oli melko kookas. En muistaakseni saanut tuolta käynniltä mitään erityisiä toimintaohjeita. Vain sen, että keskenmenon tullessa sairaalaan.

Vuodot jatkui ja ei mennyt kauaa, että tuli taas runsaasti verta. Soittelin päivystykseen mitä tehdä. Antoi kätilön numeron, että soita tuonne. Soitin ja kätilö oli puhelimessa minusta huolissaan. Pelkäsi, että joudun sokkiin, jos verta vuotaa liikaa. Taas sairaalaan. Labroja otettiin ja ultrassa todettiin sikiön olevan kunnossa. Hematooma oli kasvanut julmetusti, oli muistaakseni jo tuolloin toisessa ultrassa 10x4cm. Lääkäri ohjeisti minua todella paljon keskenmenoa varten. Sanoi, että on pienempienkin hematoomien takia raskaudet keskeytyneet. Oli todella epätodellinen olo. Iloitset, että sikiöllä on nyt kaikki hyvin, mutta samalla tiedät, että hetkenä minä hyvänsä kaikki voi olla toisin. Tämän jälkeen en muuta tehnytkään kuin pelkäsin menettämistä. Iltaisin, kun olin saanut isommat lapset nukkumaan menin suihkuun itkemään. Todella rankkaa aikaa!

Vuodot jatkui melkein koko raskausajan. Välillä vähemmän, välillä enemmän. Välillä kirkasta, välillä ruskeaa verta. Toisen ultran tehnyt lääkäri antoi ohjeeksi välttää kaikkea raskasta fyysistä rasitusta. Otin ohjeen niin hyvin haltuun kuin suinkin pystyin. Joskus oli tilanteita, että oli pakko nostaa isompaa lasta ja heti huomasi, että se vaikutti vuodon määrään lisäävästi. En nostanut kauppakassia, polkenut pyörällä, imuroinut tms. Ehdoton yhdyntä-, kylpy-, uimiskielto! Luulen, että näitä ohjeita noudattamalla edesautoin sitä tilannetta, että infektiota ei syntynyt ja vuodon määrä pysyi kohtuu rauhallisena.

Raskautta seurattiin tiheästi ultraamalla. Yksi selvä muistikuva ultrakäynniltä on, että lapsivesi oli täynnä ”lumisadetta”. Todellisuudessa ne olivat joitain hematoomasta irronneita verihippuja.

Minun tapauksessani onni oli, että hematooma ei ollut istukan alla. Se ei missään vaiheessa raskautta hävinnyt vaan oli ja pysyi mukana loppuun asti. Vastoin alun huonoa ennustetta, raskaus jatkui loppuun asti ja meille syntyi terve, täydellinen tyttö rv 41. Sain nähdä omin silmin myös sen hematooman pirulaisen, joka vei melkein kaiken ilon raskausajasta.

Tähän ketjuun tulevaisuudessa eksyvät ja neuvoja kaipaavat. Minun neuvoni on, että välttäkää raskasta fyysistä rasitusta, ei yhdyntää (edes kumin kanssa, koska siirtää mikrobeja ulkosuulta sisäänpäin), ei kylpyjä tai uimista.

Ja ennenkaikkea hirveän paljon tsemppiä! Odotus ja pahimman pelkääminen on yhtä tuskaa, mutta onneksi on myös näitä tapauksia, joissa kaikki on päättynyt hyvin. Itsellekin oli todella tärkeää saada lukea muiden kokemuksia hyvässä ja pahassa.

Tsemppiä, toivottavasti kaikki menee hyvin!

Täytyy tulla itsekin jatkamaan omaa tarinaa kun vuosi sitten ahdistuksissanu tänne kirjoittelin hematooman kasvaneen 15x2 cm kokoiseksi.

Itsellä hematooma vuosi viikosta 14 lähtien välillä enemmän ja välillä vähemmän. Välillä veri oli tummaa ja välillä kirkasta. Monta kertaa kävin verihulahdusten jälkeen synnärin päivystyksessä tarkistuttamassa tilanteen, ja vaikka aina olin varma keskenmenosta niin joka kerta kohdussa näkyi virkeästi liikkuva sikiö. Olin äitiyspolin tehotarkkailussa ja toivoa ei annettu missään vaiheessa. Lääkäritkin kauhistelivat hematooman kokoa. Tilanne oli outo koska minua oli kehotettu valmistautumaan keskenmenoon mutta samalla vauvan liikkeet tuntuivat selvästi ja aktiivisina. Istukan reunasta oli tihkuttanut verta, mikä aiheutti hematooman.

Uskomatonta kyllä hematooma lähti pienenemään ja oli kadonnut lokakuun alussa. Täydellinen poika syntyi marraskuun lopussa viikolla 39+0. Ei voi kun todeta miten ihmiskeho on ihmeellinen. Viime kesä oli elämäni kamalin ja stressaavin eikä mielenterveys ole koskaan ollut noin koetuksella.

Ap:n ohjeista olen samaa mieltä, että kannattaa välttää yhdyntää. Saunomiselle myös ehdoton ei. Tsemppiä todellakin ja uskokaa ihmeisiin!<3

Itsellä oli pieni hematooma tms, joka vuosi rv9 ihan reisille asti niin pääsin varhaisultraan. Se vuoto sitten kuitenkin loppui parin pv jälkeen, eikä ole vuotanut tähän mennessä, eikä missään utrisaa ole asiasta edes puhuttu. Nyt rv 36.

Lisää kokemuksia?

Tässä nyt 3h naistenklinikan jonotuksen jälkeen on syke vielä siellä 16+3 . Aamulla oli pinkkiä tiputtelua ja vähän hassu olo. Yhdeltä tuli ihan kunnon hulahdus jotain nestettä, ruskean ja punaisen sekoitusta. Silleen et ihan lorahdus kävi. Sitten sieltä tiputteli hetken aikaa vielä jonkin verran ruskeaa ja vähän punaista, melkein mustaltakin näytti muutama tippa. Soitin päivystykseen mutta ilmaisin itseni huonosti. Soitin uudelleen kun luin kirjauksen missä tästä hulahduksesta ei ollut mitään mainintaa ja kätilö lähetti tänne kun väänsin rautalangasta. Laitoin siteen aikaisemmin että näen tuleeko sinne mitään (melkein ei mitään näin 6h saldona). Ei kipuja. Myoomat tiellä haittamassa näkyvyyttä, mutta ne nyt olivat tiedossa.. katsotaan mitä seuraava käynti tuo mukanaan.. Anti-D pistetty taas kun negatiivinen veriryhmä.. taas. Pitänee keksiä joku vahva vereen liittyvä nimi tälle jos pääsee elävänä ulos..