Onko kohteliaisuudesta pakko syödä?
Joo, olen lihava. Ja ilmeisesti kaikki ajattelee, että lihavat haluavat syödä kaikkea loputtomasti.
Yritän parhaillaan laihduttaa, mutta jos haet illalla lasta naapurista ja siellä lyödään kakkulautanen käteen, vaikka 2-3 krt kohteliaasti sanot, että joo lapsi saa syödä kyllä, mutta minä en kiitos ota. Voiko sen käteen ojennetun leikatun kakkupalan palauttaa syömättömänä? Muutenkaan en ole koskaan tykännyt syödä kaloreita, joita en ole itse valinnut ja joita ei tee mieli
Kommentit (14)
Lykkäät lautasen takaisin ja sanot että kiitos mutta ei kiitos.
Te olette varmoja, ettei se loukkaa tarjoajaa? Hyvin vanhanaikaista ihmistä?
Tipauta lautanen lattialle ja toista tarvittava määrä kertoja...
Nelonenhan hyvän ja rakentavan ratkaisun pisti
Ei tietenkään. Mistä moinen käsitys?!!!
Riippuu mitä tarjotaan.
Kuulin niin hyvästä kakusta kerran että koko maapallo ei ole kuullut siitä enkä minäkään kunnes maapallo tutki sen. On mielenkiintoista miten maapalloa kiinostaa kakut. Se oli niin hyvä kakku että vain supertietokone pystyi antamaan analyysejä ihmisille ketkä pystyivät tekemään loppupäätelmän asiasta.
Jättäisin syömättä ap:n tilanteessa. Jos on jotkin kahvikutsut tms. juhlat, ottaisin jotain, mutta en noin arkisessa tilanteessa.
Jos on kohteliaasti kieltäytynyt ja toinen vain tuputtaa niin ei voi mitään jos loukkaantuu. Ei ole pakko syödä, loukkaantuminen menee ajallaan ohi.
Kahvikutsuilla aloittaja taas on onnistunut monesti olemaan ottamatta mitään. Siellä kun jokainen napsii ite pöydästä ja kysytään yleisesti onhan kaikki jo saaneet. Mä koen hankalammaksi tuon, kun olen ainoa vieras ja herkku lyödään valmiina annoksena käteen ja jäädään vahtimaan, että maistuuko
Vierailija kirjoitti:
Te olette varmoja, ettei se loukkaa tarjoajaa? Hyvin vanhanaikaista ihmistä?
Onko vierasta lupa loukata tyrkyttämällä?
Äh, ei se nyt voi olla niin vaikeaa! Sanot, että kiitos, mutta lähdette samantien ja et edes kohota kättäsi mitään ottaaksesi. Se on eri asia jos menet sinne istumaan, mutta jos vain käyt ovella, niin tietenkään et ota mitään. Ja sillä ei ole väliä mitä toiset ajattelevat, syökööt ihanat kakkunsa itse jos ne kerran niin hyviä ovat. Selityksiä ei tarvitse, kohtelias ei kiitos riittää. Ole aikuinen ja opeta samalla lapsellesikin, että kaikkea ei tarvitse ottaa vaikka tyrkytetään.
Teen töitä vanhusten kotihoidossa ja ei ole montaa paikkaa missä ei tyrkytettäisi jotakin. Mutta en ota, pärjään ilmankin ja yksikään ei ole suuttunut.
Niin, pakkohan oli jäädä istumaan (tai siis jäin seisomaan), koska lapseni oli siinä pöydässä ja häntä tulin hakemaan. Ei sentään olisi osannut tuota puolen kilsan matkaa vielä itse tulla nätisti. Ovelta en voinut kääntyä, kun lapsi piti saada mukaani. Ja kello läheni kahdeksaa
Vierailija kirjoitti:
Niin, pakkohan oli jäädä istumaan (tai siis jäin seisomaan), koska lapseni oli siinä pöydässä ja häntä tulin hakemaan. Ei sentään olisi osannut tuota puolen kilsan matkaa vielä itse tulla nätisti. Ovelta en voinut kääntyä, kun lapsi piti saada mukaani. Ja kello läheni kahdeksaa
- No onneksi sentään et -yksinkertaistaen- ollut yliherkkä kakulle. - Vaikka toisaalta ei kaikki, onneksi vain pieni murto-osa kykene tajuamaan lainkaan allergioita, keliakiaa ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan.. Ei vaikka osa "yliherkkyyksistä" saattaa aiheutua mm. hyvin voimakkaan hengenahdistuksen, ripulointia, luomien turvonneisuutta.(..)
No ei todellakaan tarvitse syödä, jos ei halua.
Sanot vaan ystävällisesti, mutta lujasti, että "en kiitos halua nyt" - ja jätät kakun syömättä.
Jos ei mene sittenkään perille, voit jo vähän ärähtää, että "Ei nyt!"