Yksinäiset: MITÄ tehdä päivisin??

Lähde ulos, kaupungille, lenkille, pyöräilemään, tapahtumiin. Näissä paikoiss ainakin näkee ihmisiä. Vo tulla vaikka joku tuttu vastaan. :) Aloita joku uusi harrastus. Tee itsesi kiireiseksi.... Ainakin suurissa kaupungeissa on paljon mahdollisuuksia...

Luen kirjoja, kuuntelen musiikkia, käyn kävelyllä, leffassa, näyttelyissä, teen kotitöitä, kirjoitan päiväkirjaa, opiskelen vierasta kieltä, jatkokouluttaudun nettiopinnoissa, opettelen soittamaan uutta instrumenttia, käyn vapaaehtoistyössä päivätyön lisäksi... Olen yksinäinen, mutta en tylsistynyt. Aika ei riitä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä.

Saa toki ottaa Xanoriakin, mut pitkän päälle siitä tulee ihan yhtä paha (ellei paskempikin) olo kun siitä tissuttelusta, nimimerkillä kokemusta on, molemmista.

Internet on ihana, av ym. palstat on ainakin itsellä ne ensisijaiset yksinäisyyden poistajat, kun tuntuu että oikeasti olisi jossain kanssakäymisessä ihmisten kanssa.

Välillä tulee tehtyä noita mitä 2 ehdotti, että lähtee jonnekin, varsinkin näin kesäisin. Pääasiassa kuitenkin olen kotona, netteilen tai pelaan jotain. Töllöä katson tosi vähän, lähinnä Areenaa, kun jotain mielenkiintoista löytyy.

Kyllähän tää rankkaa on, yksinäisyys. Omalla kohdalla vaan aika pitkälti oma valinta, kun se ihmissuhteiden ylläpito ei oikein onnistu ja se on pakko hyväksyä. En enää halua tuntea huonoa omaatuntoa siitä, kun "kaverit" sanoo että olen huono ystävä. Varmaan olenkin. Sitten on parempi olla yksin. :) 

Lähdin puiston kautta torille, kävin kirjastossa lukemassa lehtiä, söin torilla, kävin puistokahvilassa, jossa luin Hesarin ja seurasin lapsia.  Yllättäen kirjastossa oli joku tapahtuma ja niinpä kävin kuuntelemassa Neil Hardwickin luennon siellä.  Tänään en sattunut tapaamaan ketään, usein olen tavannut. Siinäpä vierähti mukavasti viitisen tuntia ja tuli hyvät lukemat askelmittariin.

Pointti on, ettei jää kotiin, vaan lähtee jonnekin. Päättää vaikka sen ensimmäisen kohteen - joku näyttely, puisto, tori, kahvila, kirjasto, mikä tahansa, jonka jälkeen, jo keksiikin seuraavan pienen tekemisen.

Minulla on kaunis, 80 neliön kaksio, uudehko auto, mahdollisuus matkustella ja käydä syömässä keskustan ravintoloissa. Yksinäisyys on kuitenkin se joka minun tekemisiäni leimaa ja painaa eniten. Ei tee mieli matkustaa yksin minnekään, ei tee mieli mennä Mamiin illalliselle istumaan yksin, kun kaikki muut on pareittain tai ystävien kanssa, ei tee mieli lähteä kävelemään jokivarteen myöskään sillä sielläkin tulee vastaan vaan pariskuntia ja ystäväporukoita. Ja nyt täällä jo sataakin, toki.

Odotan vaan iltaa että voi mennä nukkumaan.

On vaan erittäin tylsää ja latistavaa on olla yksinäinen vaikka varallisuutta onkin. En tietenkään väitä, että mulla on asiat huonosti tai etten pärjää, kun kerran tuo taloudellinen tilanne on vakaa, mutta kyllä yksinäisyys on raskasta. ap.