Onko väärin ihastua työkaveriin, jos on naimisissa?

Sitten jos toimii ihastumisen suhteen, eli tekee jotain joka laittaa omatunnon kolkuttamaan, niin asia on eri. Mutta siis ihastumiset ja viaton pikkuflirtti vaan piristävät elämää, tää on mun ajatus.



Sitäpaitsi se, että välillä ihastuu johonkuhun, mutta päättää silti olla uskollinen ja pysyä nykyisen kanssa pettämättä, sehän on suuri rakkaudenosoitus omalle kullalle. Osoittaa että tosissaan välittää omasta puolisostaan enemmän.

T. petetyn vaimo

kyllä on älä viitsi pelleillä tee ero ensin sitten voit leikitellä muitten miesten kanssa mut saat kyll ihanan maineen [huora nimen]se on sinun asiasi mutta teet mitä teet.

Aika monta kertaa olen työkaveriin ihastunut. Ihastuminen on tuonut potkua päiviin ja piristänyt myös vapaa-aikaa. kieltämättä silloin omassa suhteessa ei ole mennyt kovin hyvin. Ihastuminen on aina mennyt ohi. Jälkeenpäin olen ollut oikeastaan aika tyytyväinen että olen kyennyt vain ihailemaan kaukaa enkä ole yrittänyt ryhtyä mihinkään...

Vaimo

Mielestäni raja tulee sitten, kun aletaan ottaa fyysistä kontaktia.

ikinä en oo pettänyt, lähellä on kylläkin ollut. koskaan ei onneks oo mitään tapahtunut. itseä vaan ärsyttää kovasti kun ihastuu niin helposti.

Ihastumista ei voi estää.



Suhteen voi välttää, jos on tahtoa. Itse en onnistunut välttämään, vaan sorruin suhteeseen 3 avioliittovuoden jälkeen. Rakastuin työkaveriin, joka oli vapaa. Huomasin, että hän vain veti puoleensa oudolla tavalla enkä osannut nuorena ja kokemattomana varoa.



Toisaalta oli onni. Hänestä tuli elämäni rakkaus ja opin mitä kaikkea vahinkoa suhde voi saada aikaan. Nyt osaan varoa ja välttää tilanteita, joissa joku henkilö on mielenkiintoinen. Näitä tilanteitahan tulee. Olen akateemisen koulutuksen saanut ja työssä, jossa fiksuja tyyppejä tulee vastaan jatkuvasti. Keskustelut ovat mielenkiintoisia ja ala on miesvaltainen.



Aiemmin opittu on nyt hyväksi ja elämäni on tasapainoinen, kun tiedän että suhteesta kehittynyt toinen avioliittoni on se oikea, vaikka joutuukin " koetukselle" em. syistä. En edes osaisi enää kuvitella, että lähtisin pidemmälle kenenkään toisen miehen kanssa.



Jos liittosi on onneton, ota työsuhteesta irti se mitä haluat. Jos se on onnellinen, jätä ihastukseksi äläkä ala seurustella sen pidemmälle tyypin kanssa, vaan ohita tarjoukset.

edes henkisesti ajattelemalla ko tyyppiä tai etsiytymällä hänen seuraansa ylimääräisesti tms. Tällä tavalla nopean ja pintapuolisen ihastuksen voi helposti muuttaa joksikin vaarallisemmaksi paitsi fyysisesti niin myös henkisesti. Harvemmin sitä sänkyyn suoraan hypätään, sitä edeltää aina tuo tunteidenruokkimis-jakso.

Minun mielestäni se on pettämistä!

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni raja tulee sitten, kun aletaan ottaa fyysistä kontaktia.

Onko fyysistä kontaktia se, että "vahingossa" hipaisee toisen kättä? Tai jalkaa? Onko se luvatonta fyysistä kontaktia, että koskee toisen olkapäähän puhuessaan hänelle? Onko se luvatonta, että lomille lähtiessä halaa työkaveria?

On väärin. Miksi täällä varatut koko ajan jauhaa ihastuksistaan. Sairasta käytöstä.

Ihastumiselle tuskin kukaan voi mitään, mutta aikuinen parisuhteessa elävä ihminen ei lähde ruokkimaan sitä ihastumista. Ja sen rajan tietää kyllä itse hyvin. Esim normaali mies- ja naiskollegan välinen flirtti, ei enää olekaan ihan niin viatonta, jos siinä alkaa olla todellinen kiinnostus toista kohtaan kyseessä. Peli ja leikittely karkaa helposti käsistä vaikka molemmat olisivat tahoillaan varattuja. Pettämisen puolelle mennään, kun aletaan tapailemaan kahden kesken työpaikan ulkopuolella. Tämän varmaan ymmärtää jokainen.

Nää av:n kysymykset menevät päivä päivältä hullummiksi..

Olet vain ahne. Yksi kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika monta kertaa olen työkaveriin ihastunut. Ihastuminen on tuonut potkua päiviin ja piristänyt myös vapaa-aikaa. kieltämättä silloin omassa suhteessa ei ole mennyt kovin hyvin. Ihastuminen on aina mennyt ohi. Jälkeenpäin olen ollut oikeastaan aika tyytyväinen että olen kyennyt vain ihailemaan kaukaa enkä ole yrittänyt ryhtyä mihinkään...

Tällaista lähestymistapaa kannatan minäkin.

Miettikää varatut sitä miksi pitää kokoajan flirtata ja pelata silmäpeliä ja pitää ovea auki uudelle romanssille? Töissä ja harrastuksissa ja kaupassa ja tarhan puurojuhlassa. Eikö se oma kumppani kiinnosta yhtään? Miksette flirttaa sille ja hipelöi sitä? Oletko itse kiinnostava hänelle? Mitä voit tehdä asialle? Pientä efoo nyt omaan parisuhteeseen!! Tai sitten peli raakasti poikki ja sinkkumarkkinoille. Siellä sitä on kosketeltavaa ja kiimaisia katseita ja kiinnostavia ihmisiä mailma täys. Eikä tarvii miettiä mitä voi tehdä ja mitä ei.

väärin

Parempi pitää hyvä avioliitto ja flirttailla vaarattomasti työpaikalla.

läähpuuh