Lue keskustelun säännöt.
Teini ja taapero samaan huoneeseen?
12.08.2017 |
Onko ihan pöljä idea?
Talossa 2 poikaa ja 2 tyttöä. Pojat on samassa huoneessa, heillä ikäero 1,5v.
Tytöt.. ikäero 14 vuotta.
Teini osittain asuu toisella paikkakunnalla opiskelujen vuoksi, mutta on kotona loma-ajat tietysti ja lisäksi joka toinen vkl.
Miten sisustaisitte?
Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus ylipäänsä laittaa samaan huoneeseen?
Taapero juuri ja juuri nyt 1v. Sisko täyttää 16 syksyllä.
Teini sai raivokohtauksen ja huusi äkäisenä, ettei halua huonettaan jakaa, tarvii oman tilan kotiin.
Meillä vain 3 makkaria, joten ei oikein järkevää pitä yhtä tyhjillään odottamassa teinin kotonaoloaikoja ja ängätä 1v tyttöä poikien kanssa samaan huoneeseen..
Makuuhuoneet eivät ole isoja, leikkitilaa ei tahdo jäädä jos monta sänkyä..
Olenko tiukkana ja laitan vain taaperon sängyn siskon huoneeseen ja taistelen riidat isomman kanssa?
Hänelle olen adian perustellut moneen kertaan, mutta kokee ilmeisesti, että häntä "ajetaan pois kotoa" kokonaan, eikä kuuntele järkipuhetta.
Kommentit (203)
Älä sitten ihmettele jos teinisi etääntyy heti kun saa oman kämpän ja on täysi-ikäinen. En ihmettelisi jos alkaisi vihaamaan taaperoa ja etääntyisi hänestäkin. Et taida itse muistaa omaa aikaasi 16-vuotiaana? Kyse on nyt vaan muutamasta vuodesta kun teet kompromisseja, jos et niin välit voi mennä.
Jos 1v nukkuu jo hyvin öitä ja herää aikaisin, miksei voisi nukkua yksin vaikka olkkarissa? Tuon ikäiset selviytyvät jo jos nukuttamisessa on joku läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta aloin miettimään yleensä.
Kauanko te pidätte lapselle omaa huonetta siinä vaiheessa kun lapsi muuttaa opiskelemaan ja ihan oikeaan omaan kotiin? (Ei siis mihinkään asuntolaan tmv)Kun lapsi muuttaa pois kotoa, huone ei enää ole lapsen. Hänhän vie sieltä kaikki tavaransakin pois. Huone sisutetaan uudestaan ja otetaan uuteen käyttöön. Asia on eri esim armeijan aikana tai jos lapsi vain opiskelee toisella paikkakunnalla ja käy kotona vielä usein /viikottain.
No, joillain on niin isot tilat (tai vastaavasti ei ole pusketu lapsia niin että on kiire saada huoneita käyttöön uusille) ettei ole tarvetta varsinaisesti ottaa huoneita uuteen käyttöön.
Esim. appivanhemmilla on kaupungissa iso talo, jossa on tavallaan vieläkin "poikien huoneet" vaikka ollaan jo yli nelikymppisiä. Ei niissä nyt toki ole enää mitään teinipoikien tavaroita ja kapeat sängyt on korvattu vuodesohvilla ja niissä on mm. kirjahyllyjä jne. Mutta jos mennään sinne kylään, niin puhutaan että "ottakaa se Matin huone teille, lapset voi olla Villen huoneessa". Kun jo miehen ja veljensä kotona asuessa anopilla oli ompeluhuone, talossa oli "kirjasto-huone" jne. niin ei ole ollut tarvetta niihin keksiä uutta käyttöä. Noi on aikojen saatossa muuttuneet vierashuoneiksi, mutta eipä niitä taida muut vieraat juuri käyttää kuin mieheni ja veljensä perheineen. Kun tutustuttiin n. 22-vuotiaina huoneet oli selkeästi vielä poikien ihan omat huoneet, nuorempi veli oli silloin armeijassa ja mieheni opiskelemassa toisella paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Näissä uusperhekuvioissa usein kohdellaan edellisen liittojen lapsia huonommin, koska he eivät kuulu nykyiseen ydinperheeseen. Tässäkin tapauksessa näkee, että teinin paras ei kiinnosta, hänhän on ylimääräinen, nykyisen perheen ulkopuolinen henkilö. Teini ei ole lapsenvahtinne, vaan yksi lapsistanne, josta pitää pitää huolta niin kuin muistakin lapsista.
mun lapsella on ollut koko ajan oma huone isänsä huushollissa. Pienet pojat keskenään ja 17 v tyttö ja 8 v tyttö jakavat saman huoneen. Mun luona asuu pääsääntöisesti mutta viikonloppuna isällään mutta ei aina.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaavanlainen järjestely. teinityttö ja vuoden ikäinen nukkuivat samassa huoneessa. Pikkusiskon nukkumapaikka oli vähän rajattu erilleen hyllyillä, eli hänellä oli pieni nukkumasoppi teinin huoneessa. Lelut yms tavarat olivat oluhuoneessa olevassa leikkipaikassa. Ei meillä asiasta koitunut mitään ongelmia. Hiljaisuus tuli taloon ihan normaalisti klo 20.30. Sen jälkeen jokainen sai puuhastella hiljaisia asioita. Katsoa tv:tä tai vaikka lukea. Teini sai lukea omassa huoneessaan lukuvalon kanssa ilman että pienempi häiriintyi. Ei ollut mikään ongelma kenellekään tämä järjestely.
Joo ei varmaan ollut ongelma sille 16 vuotiaalle, että sai lukea omassa huoneessaan lukuvalon kanssa klo 20.30 alkaen?!
Miksi teidän köyhäperseiden pitää tehdä enemmän lapsia kuin, mihin resurssinne riittävät? Kun maltoitte pitää noin 15 vuoden tauon esikoisen ja kuopuksen välissä, olisiko ollut mahdoton ajatus odottaa vielä sen verran ennen sitä iltatähden pykäämistä, että teini olisi ollut täysi-ikäinen ja muuttanut varmaan mielellään kokonaan pois kotoa ilman tunnetta, että hänet häädetään uuden vauvan tieltä?
On oikeasti ihan sikamaista laittaa 16 v samaan päivärytmiin kuin 1 v. Uskomatonta!
Vierailija kirjoitti:
Minulta äiti lahjoitteli ja myi kaikki tavarani kun olin häthätää lukiosta päässyt. Ei jäänyt ees yhtä barbia tai arpajaisissa voittamaani jopoa. Kotoa katosi jopa oma sänky.
Eipä kauheesti sitten ole kotoa tullut käytyä.
Eli olit täysi-ikäinen? Miksi ihmressä et hakenut omaisuuttasi pois uuteen kotiisi?
Näin minä tein
Isoveli asui kotona vielä täysi-ikäisenä. Maksoi vuokraa huoneestaan ja täysylläpidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on hyväkin oppia, ettei elämässä voi olla joka asiassa itsekäs. Ei tule minäminäminä -ihmistä kasvatettua.
Oppii ottamaan kanssaeläjät huomioon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta äiti lahjoitteli ja myi kaikki tavarani kun olin häthätää lukiosta päässyt. Ei jäänyt ees yhtä barbia tai arpajaisissa voittamaani jopoa. Kotoa katosi jopa oma sänky.
Eipä kauheesti sitten ole kotoa tullut käytyä.
Eli olit täysi-ikäinen? Miksi ihmressä et hakenut omaisuuttasi pois uuteen kotiisi?
Näin minä tein
Isoveli asui kotona vielä täysi-ikäisenä. Maksoi vuokraa huoneestaan ja täysylläpidosta.
eli heti kun täytit 18 kävit hakemassa kaiken siinä pelossa että varoittamatta jaetaan pois kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on hyväkin oppia, ettei elämässä voi olla joka asiassa itsekäs. Ei tule minäminäminä -ihmistä kasvatettua.
Oppii ottamaan kanssaeläjät huomioon!
Ai kuka oppii? Ap ei ainakaan osaa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaavanlainen järjestely. teinityttö ja vuoden ikäinen nukkuivat samassa huoneessa. Pikkusiskon nukkumapaikka oli vähän rajattu erilleen hyllyillä, eli hänellä oli pieni nukkumasoppi teinin huoneessa. Lelut yms tavarat olivat oluhuoneessa olevassa leikkipaikassa. Ei meillä asiasta koitunut mitään ongelmia. Hiljaisuus tuli taloon ihan normaalisti klo 20.30. Sen jälkeen jokainen sai puuhastella hiljaisia asioita. Katsoa tv:tä tai vaikka lukea. Teini sai lukea omassa huoneessaan lukuvalon kanssa ilman että pienempi häiriintyi. Ei ollut mikään ongelma kenellekään tämä järjestely.
Joo ei varmaan ollut ongelma sille 16 vuotiaalle, että sai lukea omassa huoneessaan lukuvalon kanssa klo 20.30 alkaen?!
Miksi teidän köyhäperseiden pitää tehdä enemmän lapsia kuin, mihin resurssinne riittävät? Kun maltoitte pitää noin 15 vuoden tauon esikoisen ja kuopuksen välissä, olisiko ollut mahdoton ajatus odottaa vielä sen verran ennen sitä iltatähden pykäämistä, että teini olisi ollut täysi-ikäinen ja muuttanut varmaan mielellään kokonaan pois kotoa ilman tunnetta, että hänet häädetään uuden vauvan tieltä?
On oikeasti ihan sikamaista laittaa 16 v samaan päivärytmiin kuin 1 v. Uskomatonta!
Ap on wt uusioperheeläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta äiti lahjoitteli ja myi kaikki tavarani kun olin häthätää lukiosta päässyt. Ei jäänyt ees yhtä barbia tai arpajaisissa voittamaani jopoa. Kotoa katosi jopa oma sänky.
Eipä kauheesti sitten ole kotoa tullut käytyä.
Eli olit täysi-ikäinen? Miksi ihmressä et hakenut omaisuuttasi pois uuteen kotiisi?
Näin minä tein
Isoveli asui kotona vielä täysi-ikäisenä. Maksoi vuokraa huoneestaan ja täysylläpidosta.
eli heti kun täytit 18 kävit hakemassa kaiken siinä pelossa että varoittamatta jaetaan pois kaikki?
En. Otin mukaani kun läksin ennen ku olin 18. Haloo!!
Lähtipä minkä ikäisenä tahansa, millä oikeudella jättää kamaa peräänsä ja sitten itkee. Mikä velvollisuus on toisen omaisuutta varastoida määrätöntä aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on hyväkin oppia, ettei elämässä voi olla joka asiassa itsekäs. Ei tule minäminäminä -ihmistä kasvatettua.
Oppii ottamaan kanssaeläjät huomioon!
Ai kuka oppii? Ap ei ainakaan osaa vielä.
6 henkeä taloudessa. Jos jokaisen mielen mukaan pitää hypätä, mitä siitä tulee?
Elämän realiteetti: kun toiselle kumarrat, toiselle pyllistät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta äiti lahjoitteli ja myi kaikki tavarani kun olin häthätää lukiosta päässyt. Ei jäänyt ees yhtä barbia tai arpajaisissa voittamaani jopoa. Kotoa katosi jopa oma sänky.
Eipä kauheesti sitten ole kotoa tullut käytyä.
Eli olit täysi-ikäinen? Miksi ihmressä et hakenut omaisuuttasi pois uuteen kotiisi?
Näin minä tein
Isoveli asui kotona vielä täysi-ikäisenä. Maksoi vuokraa huoneestaan ja täysylläpidosta.
eli heti kun täytit 18 kävit hakemassa kaiken siinä pelossa että varoittamatta jaetaan pois kaikki?
En. Otin mukaani kun läksin ennen ku olin 18. Haloo!!
Lähtipä minkä ikäisenä tahansa, millä oikeudella jättää kamaa peräänsä ja sitten itkee. Mikä velvollisuus on toisen omaisuutta varastoida määrätöntä aikaa?
Yksi jopo ja yksi barbi isossa talossa tuskin on ongelma. Ja kai se aikuinen äiti olisi voinut kysyä, että haluanko minä ne vai tuhoaako? Ja sieltä ei edes voinut viedä aiemmin mitään koska lapsuudenkotini oli kuolinpesä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on hyväkin oppia, ettei elämässä voi olla joka asiassa itsekäs. Ei tule minäminäminä -ihmistä kasvatettua.
Oppii ottamaan kanssaeläjät huomioon!
Ai kuka oppii? Ap ei ainakaan osaa vielä.
6 henkeä taloudessa. Jos jokaisen mielen mukaan pitää hypätä, mitä siitä tulee?
Elämän realiteetti: kun toiselle kumarrat, toiselle pyllistät.
Ap ei kyllä itse jousta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini todella tarvitsee sitä omaa tilaa ja rauhaa myös. Voiko huoneen sisustaa niin että tämä toteutuu? Esim parvi teinille, leveä selalinen niin saa sinne myös tavaraa ja voi oleskella. Yöaika tuskin on ongelma vaan päivän touhut?
Itsekin olen kärsinyt siitä että perheeseen tehtiin enemmän lapsia kun oli varaa. Seurauksena se että kaikkien kanssa olen vähän etäinen ja teini-iän ahdistus tulee mieleen edelleen. Omille muuttamisen jälkeen rakastin omaa tilaa niin paljon että kävin vain harvoin kotona, enimmäkseen lemmikkien takia. Kaikki parani kun muutin omilleni: nukuin paremmin, opiskelin tehokkaammin, sosiaalinen elämä parani kun pystyin kutsumaan kavereita kotiin.
Ap, älä tee sitä. Et tiedä mitä lapsesi käy läpi. Hän ehkä pitää koulun ulkopuolella lapsuudenkotiaan turvapaikkana jossa haluaisi ladata akkuja ja olla oma itsensä. Riistät sen häneltä.
Kauhea idea ap :( Ja surullista että vaikuttaa ettei ap nämä kommentit luettuaankaan ole muuttamassa mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta aloin miettimään yleensä.
Kauanko te pidätte lapselle omaa huonetta siinä vaiheessa kun lapsi muuttaa opiskelemaan ja ihan oikeaan omaan kotiin? (Ei siis mihinkään asuntolaan tmv)
Meillä 18v esikoisella ei ole omaa huonetta, eikä edes omaa sänkyä. Hän asuu omillaan, samassa kaupungissa kuin me. Kun hän tulee meille yöksi, hän nukkuu olohuoneessa vuodesohvalla. Kun hän menee armeijaan, hän todennäköisesti luopuu omasta asunnostaan, joten hänelle järjestetään oma sänky johonkin makuuhuoneista. Hankimme vaikka itsellemme parven olohuoneeseen, jos tilaa ei muuten järjesty.
Itse menetin huoneeni vanhempieni kodissa, kun menin vuodeksi kansanopistoon. Palasin sen vuoden jälkeen (17 vuotiaana) kotiin, ja jouduin asumaan piharakennuksessa kesän. Meillä oli silloin talon laajennus meneillään, ja pääsin sinne asumaan vasta myöhään syksyllä. Kun ilmat kylmenivät niin, etten enää tarennut piharakennuksessa, nukuin pari kuukautta milloin missäkin. Ei tietoakaan opiskelurauhasta. Samaan aikaan samalla luokalla lukiossa olevalle pikkuveljelleni järjestettiin oma rauhallinen huone, jotta pärjäisi lukiossa. Ei varmaan ole yllätys, että minä olin meistä se, kumpi jätti lukion kesken. (Veljeni luovutti vasta kirjoituksissa. Kävi kyllä kokeissa, mutta ei tehnyt yhtään enempää kuin huvitti. Ja äiti soitti joka ilta minulle ja valitti, kun veli ei ota kirjoituksia tosissaan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta aloin miettimään yleensä.
Kauanko te pidätte lapselle omaa huonetta siinä vaiheessa kun lapsi muuttaa opiskelemaan ja ihan oikeaan omaan kotiin? (Ei siis mihinkään asuntolaan tmv)Meillä 18v esikoisella ei ole omaa huonetta, eikä edes omaa sänkyä. Hän asuu omillaan, samassa kaupungissa kuin me. Kun hän tulee meille yöksi, hän nukkuu olohuoneessa vuodesohvalla. Kun hän menee armeijaan, hän todennäköisesti luopuu omasta asunnostaan, joten hänelle järjestetään oma sänky johonkin makuuhuoneista. Hankimme vaikka itsellemme parven olohuoneeseen, jos tilaa ei muuten järjesty.
Itse menetin huoneeni vanhempieni kodissa, kun menin vuodeksi kansanopistoon. Palasin sen vuoden jälkeen (17 vuotiaana) kotiin, ja jouduin asumaan piharakennuksessa kesän. Meillä oli silloin talon laajennus meneillään, ja pääsin sinne asumaan vasta myöhään syksyllä. Kun ilmat kylmenivät niin, etten enää tarennut piharakennuksessa, nukuin pari kuukautta milloin missäkin. Ei tietoakaan opiskelurauhasta. Samaan aikaan samalla luokalla lukiossa olevalle pikkuveljelleni järjestettiin oma rauhallinen huone, jotta pärjäisi lukiossa. Ei varmaan ole yllätys, että minä olin meistä se, kumpi jätti lukion kesken. (Veljeni luovutti vasta kirjoituksissa. Kävi kyllä kokeissa, mutta ei tehnyt yhtään enempää kuin huvitti. Ja äiti soitti joka ilta minulle ja valitti, kun veli ei ota kirjoituksia tosissaan.)
Armeijaan mennessä ei tarvitse luopua asunnostaan. Valtio maksaa vuokran armeijan ajalta, jos on asunut asunnossa tietyn ajan, (muistaakseni kolme kuukautta), ennen armeijaan menoa.
Mun mielestä on outoa että vanhemmilla on kiire päästä eroon PIENISTÄ lapsistaan, tunkemalla ne toiseen huoneeseen nukkumaan...
Eikö taapero mahdu makuuhuoneeseen isin ja äidin lähelle kun teini kotona. Ehditte kyllä peiton alla hääriä sitten kun teini lähtee.