Pikku avautuminen viimeajoilta

Oli enää pari päivää koulua jäljellä, kun sossut tuli koululle hakemaan mua. Mentiin ensin terveyskeskukseen ja sieltä suoraan osastolle päivystykseen. Siellä todettiin ettei osastoa välttämättä tarvita, joten mut vietiin lastenkotiin.

Lastenkodissa oli ihan jees, mutta ensimmäinen päivä oli suoraan sanottuna pepusta, koska puhelin vietiin, vapaus rajoitettiin ja enkä tuntenut sieltä ketään. Tutustuin siellä kuitenkin erääseen 13-vuotiaaseen poikaan, joka vähän ahdisteli mua sekä hieman sekaisin olevaan vanhempaan tyttöön, jolta sain muuten numeron.

Parin viikon päästä mut siirrettiin lastensuojelun erityisyksikköön, jonne mut ollaan nyt huostaanotettu. Tämä laitos ei todellakaan oo mistään ankarimmasta päästä, mutta aika tulee pitkäksi ilman puhelinta. Nuoret on ok, samoin suurin osa ohjaajista, vaikka eräs viiskymppinen naisohjaajaja haukkui 7lk kaveriani "pikkuh*oraksi". Oon ollut täällä kohta 2kk edelleen puhelittomana ja ilman itsenäistä liikkumista laitoksen ulkopuolelta.

Tällä hetkellä oon äidin puhelimella salaa, koska oon käymässä kotona, mutta pelkään vaan että jään kiinni.