Äitien kuuluisa lause kaupassa

Toimii myös mieheen! 🐷

Lasken kolmeen jos ei sitten lopu niin...

Jatkan laskemista ;-)

Ja mies tietää

Niin?

No kyllä se meillä on tehonnut. Edeltää kyllä paria kertaa että on lähdetty huudon kanssa autoon miettimään. 

Näin miehenä sanon aina että: "Hyvä, ei näitä enää jaksakkaan kuunnella.". Lapset on oppineet saman! :)

Vastaajat nyt eivät ihan ehkä ymmärtäneet. 

Lapsi ei ota tätä "viimeistä varoitusta" tosissaan, koska ei se mihinkään johda. 

Mutta minusta yleisintä on se lapselta kysyminen, että "mitä syötäisiin" Lapsiparan sitten pitää arpoa kalapuikkojen ja nakkien sekamelskasta ateriansa. 

Ihan olisi lapsen parhaaksi, että ostokset tehdään aikuisen päätösten mukaan. 

En ole koskaan sanonut kaupassa, että tämä on viimeinen varoitus. Mistä lasta pitää varoittaa?

Ei meillä lapsilla ole mitään vaikeuksia kertoa, mitä he haluavat syödä, joten eipä tuo kalapuikkojen ja nakkien sekamelskakaan ulotu meidän perheeseen. Lapset kertovat toiveensa jo kotona ja sen mukaan sitten etsitään kaupasta raaka-aineita. Toimii erittäin hyvin. Ruuaksi voi olla vaikka kuorutettua kukkakaalia tai juuresraastespagettia.

Meillä lapset uskoo jos sanoin että viimeinen varoitus tai lasken kolmeen. Siihen on riittänyt se että kaksi kertaa olen jättänyt kärryt siihen ja lähtenyt lapsen kanssa kaupasta ja kotona on syöty se päivä sitten leivän kannikoita ja puuroa jne mitä löytyy. Ei myöskään heittäydy selälleen tai minua karkki tai leluhyllyillä jos sanon että ei.

Meillä kotona lause "jos nyt ette lakkaa riehumasta niin lähdetään kotiin" tarkoitti juuri sitä. Kummasti sitä parin kerran jälkeen kun kiva kaupunkipäivä sai yllärilopun, oppi olemaan ihmisiksi 😂 Eikä jäänyt loppuelämän traumoja, kun ei kohdeltu kuin erityisherkkiä silkkikukkasia.

Vierailija kirjoitti:

Vastaajat nyt eivät ihan ehkä ymmärtäneet. 

Lapsi ei ota tätä "viimeistä varoitusta" tosissaan, koska ei se mihinkään johda. 

Mutta minusta yleisintä on se lapselta kysyminen, että "mitä syötäisiin" Lapsiparan sitten pitää arpoa kalapuikkojen ja nakkien sekamelskasta ateriansa. 

Ihan olisi lapsen parhaaksi, että ostokset tehdään aikuisen päätösten mukaan. 

Miten niin ei johda mihinkään? Lapsen kanssa puhutaan ennen kauppasnmenoa että kaupassa ei juosta eikä huudeta. Jonossa seistään ja odotetaan. Ja jos näin ei tapahdu, minä varoitan kerran ja jos se ei auta, kotona joku suosikkilelu lähtee kaappiin muutamaksi päiväksi.

Ei se viimeinen varoitus sitä tarkoita että lähdetään siltä seisomalta kaupasta ulos. Kuka nyt niin hullu on että moneen kertaan juoksee kaupassa vain sen vuoksi että lasta vähän kiukuttaa. Ostokset tehdään ja sillä siisti.

Kyllä meillä ainakin viimeinen varoitus johti juuri siihen, mitä sillä uhattiinkin. Lähdetään pois, jää ilman karkkia tms.

Kyllä meillä vaan on toiminut jokaisen kanssa. 16, 14, 10, 8 ja 3v pojat.

Eka oon varoittanut paristi ja vika varoitus tarkoittaa sitä että sen jälkeen lähdetään pois oltiin sit kaupassa tai missä vain.

Ruokiakin saa jokainen perheenjäsen toivoa ja toivomuksia toteutetaan silloin tällöin. Kaikki myös osallistuu kotitöihin ja ruoanlaittoon.

En ole koskaan varoittanut tai lähtenyt kaupasta kesken kaiken pois. Kaupassa käydään ostoksilla, se on välttämätöntä, koska muuten ei kotona ole ruokaa. Ei se ole mikään valinta kyllä tai ei, se on asia, joka on tehtävä. Joten se tehdään eivätkä lapseni ole koskaan kyseenalaistaneet sitä, miten toimitaan. Ei riehumista, ei kieltelyä, ei juoksentelua, ei varoituksia.

Äitilähtöinen kasvatus on sitä, että lapset tietävät, miten tulee toimia. Äidin ajatuksia arvailemaan joutunut lapsi ei koskaan oikein tiedä, miten tällä kertaa toimitaan, saako tänään karkkia jne. Kun karkkia ei koskaan saa, ei sitä ryhdy kärttämään.

Poika aikanaan oli ollut hankala jo edellis päivän kun oltiin lähdössä seuraavana päivänä Särkänniemeen. Asutaan reilun neljän tunnin päässä Tampereelta ja alkoi hermot kiristyä kun aamusta sama meno. Tehtiin pojalle selväksi että jos se kiukuttelu ei lopu me käännytään takaisin naama kääntyi nurinpäin mutta hetken oli rauhallista ja poika alkoi puolessa välissä potkia etupenkkiä ja sanoin että viimeinen varoitus ja loppui siltä erää siihen. Kun päästiin Tampereelle sanoin että käydään syömässä ensin kun pysähdyttiin ravintolan eteen ja poika alkoi taas kiukutella ja heittäytyi hankalaksi kun halusi mennä heti. Käskin takaisin autoon ja lähdettiin ajamaan takaisin kotiin. Ei meinannut ensin uskoa että olen tosissani mutta siinä vaiheessa kun oltiin tunti ajettu pääsi itku kun toteutin uhkauksen. Ei ole sen jälkeen enää kiukutellut tuohon tyyliin. Ei päässyt sinä kesänä sitten huvittelemaan.